How the West Won - Ei niin pimeä keskiaika

No niin, pienen internetittömän hiatuksen jälkeen pääsen jatkamaan Rodney Starkin How the West Won -kirjan tiivistystä. Tällä kerralla alkaa keskiajan käsittely, ja Stark aikookin kyseenalaistaa kauan vallalla olleen käsityksen keskiajasta pimeänä, pysähtyneisyyden aikakautena. Sen sijaan Pimeäksi Keskiajaksi ristityn, Rooman valtakunnan sortumisen aikakauden syövereissä tasaisen varma kehitys puksutti eteenpäin, osittain juuri Rooman tuhon takia.

Stark kirjoittaakin, että Rooman loppu oli tärkein yksittäinen tapahtuma Lännen kehityksen historiassa. Kun suuri imperiumi romahti, Euroopasta tuli monien pienempien kilpailevien poliittisten ja sosiaalisten asetelmien laboratorio, mikä siivitti Länttä eteenpäin sen menestyksen tiellä. Maatalous kehittyi, paremman ravinnon ansiosta ihmiset olivat terveempiä ja vahvempia, kaupungit kasvoivat, ja jatkuvan sotimisen seurauksena eurooppalaiset ohittivat muut sodankäynnin ja teknologian saralla.

PIMEÄN KESKIAJAN MYYTTI

Stark jysäyttää täyslaidallisen Pimeän Keskiajan myyttiä vastaan. Vaikka sellaiset historian suuret nimet kuin Voltaire ja Rousseau, sekä 1900-luvun tunnetut historioitsijat ja filosofit kuten Bertrand Russell, Anne Fremantle ja Edward Gibbons ovat kaikki kirjoittaneet tämän myytin puolesta, se haihtuu savuna ilmaan historiallisessa tarkastelussa. Starkin mukaan yksi merkittävä tekijä tämän myytin synnyssä on ollut 1800-1900 -lukujen kristinuskon vastainen intellektuaalinen ilmapiiri.

Tyypillisesti neljän seikan on väitetty liittyvän Euroopan vajoamiseen pysähtyneen odotuksen tilaan:

1. Suuret kaupungit hylättiin ja ne raunioituivat

2. Kaupankäynti romahti, yhteisöt joutuivat elämään omin neuvoin

3. Luku- ja kirjoitustaito katosi lähes kokonaan

4. Elintaso tippui äärimmäisen niukaksi

Kohta 1. pitää paikkansa siinä mielessä, että monet roomalaiset kaupungit hylättiin, mutta ne olivat olleet keskushallinnon rahoittamia, veronkantoon ja armeijan ylläpitoon suunniteltuja, mitään tuottamattomia kaupunkeja. Kun Rooman keskushallintoa ei enää ollut, nämä kaupungit joutuivat antamaan tilaa niille, joissa oikeaa tuotantotoimintaa ja kaupankäyntiä harjoitettiin. Toisin sanoen hyödyttömät byrokraattisen kaupungit jäivät tuottavien jalkoihin.

Kohta 2. on totta vain, jos sitä tarkastellaan eliitin luksustuotteiden ja roomalaisten rahavirtojen näkökulmasta. Valtakunnan periferiasta kerätyillä veroilla oli mahdollista ylläpitää monipuolista ja eksoottista elämäntapaa valtakunnan keskuksessa, mutta muu väestö vain köyhtyi. Kun valtakunta viimein romahti, eksoottisten tuotteiden kauppa hävisi, mutta käytännöllisten tarve-esineiden liikehdintä kasvoi voimakkaasti. Toisin sanoen sama dynamiikka kuin kohdassa 1. pätee: keskushallinnon jähmeät ja tuhlaavaiset rakenteet korvattiin käytäntöön perustuvilla tarpeilla.

Luku- ja kirjoitustaito taas ei romahtanut, se vain pysyi Rooman valtakunnan aikaisessa 5% tuntumassa. Sen sijaan yhä useammat alkoivat lukea kirjoittaa latinan ja kreikan sijaan pohjoisempia kieliä, ja esimerkiksi germaanisesta gootista tuli kirjakieli tänä aikana.

Ja viimeisenä, elintason tippuminen on myytti, sillä nykyisissä geneettisissä tutkimuksissa on saatu selville, että keskiajan ihmiset söivät runsaasti lihaa ja olivat suurempia ja voimakkaampia kuin päivittäisillä viini-, oliiviöljy- ja leipäannoksilla eläneet roomalaiset.

Yksi pysähtyneisyyden elementti varhaiskeskiajalta kuitenkin löytyy: kirjallista tuotantoa on minimaalisen vähän. Tämä selittyy Starkin mukaan osittain sillä, että kun "loismaiset" eliitit hävisivät valtakunnan tuhon myötä, suurimman osan väestöstä piti painua takaisin käytännön töihin, eikä aikaa kirjoittamiselle ollut. Kannattaa kuitenkin huomioida, että historioitsija tai filosofi on taipuvaisempi kutsumaan sellaista aikaa pysähtyneeksi, jossa hänen alansa ei edisty. Teknologia, kaupankäynti ja kielet sen sijaan kehittyivät varmaa tahtia.

HAJANAISUUDESTA

Eurooppa oli osittain samassa asemassa kuin Kreikka tuhat vuotta aiemmin. Vaihteleva maasto, pirstoutuneet kielet ja lukemattomat pikkuvaltioiden tapaiset yhteisöt kilpailivat keskenään, eikä yrityksistä huolimatta suurta, pitkäikäistä imperiumia saatu aikaiseksi alueella. Näin kilpailu säilyi ja Euroopan hyvät kulkuyhteydet, kuten esimerkiksi sen monet joet, mahdollistivat kaupankäynnin, ideoiden ja teknologian edistymisen.

Varhaisen keskiajan on usein uskottu sisältäneen kansainvaelluksia, mutta vain vähän dokumentteja, vielä vähemmän luotettavia, on säilynyt. Nykytutkimuksen valossa kuitenkin näyttää siltä, että suuria kansainvaelluksia, kuten anglien ja saksien siirtymää sittemin Englanniksi ristitylle saarelle (England: Anglien maa) ei tosiasiassa tapahtunut, vaan tällaisten "vaellusten" kohdalla yleensä kyseessä oli eliittien ja heille lojaalien soturien nopea siirtyminen ja oman vallan toimeenpaneminen alueella. Toisinsanoen, Englantiin ei tullut paljon angleja, vaan englantilaista tuli angleja.

Tällaisten muuttoliikkeiden seurauksena voimakkaita, paikallisten tukemia hallintoja oli vaikea pystyttää, mikä lisäsi yksilöiden vapautta, mahdollisuuksia, kulttuurista moninaisuutta ja luovaa kilpailua.

TEKNOLOGINEN KEHITYS

Samalla kun entisen Rooman itäinen valtakunta, Bysantti, rappioitui tasaiseen tahtiin, oli läntisen Euroopan teknologinen kehitys ja toimeenpanovauhti huimaa. Varhaiskeskiajalla luotiin se pohja, josta myöhempi keskiaika ja sittemmin renessanssi nousivat kukoistukseensa.

Maanviljelyssä tapahtui valtavia muutoksia varhaisella keskiajalle. Pohjoiset "barbaarit" keksivät kunnollisen auran, äeksen (äes, suuren haravan näköinen työkalu jolla auraamisen jälkeen hienonnetaan ja tasoitetaan maata), sekä länget, joiden avulla pystyttiin vetokuorma siirtämään hevosen kaulalta sen harteille. Lisäksi kiertoviljely keksittiin, jolloin pelto jaettiin syys-, kevät ja tauotettavaan osaan, jolloin maan hedelmällisyys säilyi parempana. Näiden keksintöjen myötä aiemmin tuottamattomasta maasta saatiin moninkertaisia satoja verrattuna Rooman ajan hedelmällisiin alueisiin.

Väestön fyysinen kyvykkyys kasvoi paremman ravinnon myötä, ja luultavasti myös älykkyysosamäärä, sillä puuttellinen ravinto heikentää aivojen kehitystä.

Vesivoiman käytöstä tuli suosittu menetelmä, kun Rooman orjiin perustunut mekaanisen voiman tuotto ei enää ollut mahdollista. Vesimyllyä kehitettiin, keksittiin, että patojen avulla vesi voidaan ohjata tippumaan myllyn rattaille, jolloin sekä veden vauhti että massa tuottivat voimaa. Tärkeitä olivat myös vesivoiman sovellutukset, kuten metallitöihin sekä vaatteiden ja paperin valmistukseen (paperi oli keksitty jo aikoja sitten Kiinassa ja arabit olivat käyttäneet sitä vuosisatoja, mutta vasta Euroopassa oivallettiin alkaa tuottaa sitä teollisesti.)

Myös tuulivoimaa kehitettiin, esimerkiksi nykyisen Belgian ja Alankomaiden alueilta pumpattiin vettä pois niiden avulla, jolloin voitiin asuttaa uusia seutuja.

Kulkuneuvojen saralla tapahtui myös edistystä. Länkien lisäksi keksintö tehdä hevosvaunujen etuakselista kääntyvä mahdollistivat useamman hevosten vetämien, raskaita kuormia kätevästi liikuttelevien vaunujen rakentamisen. Myöskään merenkulku ei säästynyt keksinnöiltä. Laivojen runkoja paranneltiin ja purjeita alettiin käyttää tehokkaammin, jolloin suurien rahtien laivaaminen tuli kannattavaksi.

TEOLLISUUS JA KAUPPA

Käsitykset Rooman valtakunnan pohjoispuolella asuvista, kehittymättömistä barbaareista ovat Starkin mukaan puppua. Metallitöiden saralla germaanit olivat ylivoimaisesti roomalaisia etevämpiä, ja esimerkiksi Tukholman lähellä olevalla Mälaren-järven saarella vaikutti 250-700 -luvuilla jKr. Helgön yhteisö, joka tuotti poikkeuksellisen hienoja metalliesineitä. Samanlaisia yhteisöjä oli myös muualla Euroopassa.

Kaupankäynti siirtyi Välimeren alueelta enemmän jokien yhdistämään Eurooppaan ja kulutustottumukset muuttuivat. Näiden tekijöiden summana on helppo ollut todeta, että kaupankäynti kuihtui, mutta tosiasiassa se muutti vain muotoaan. Samalla historiantutkimuksen menetelmät ovat parantuneet, jolloin on pystytty saamaan tietoa paremmin myös tekstidokumenttien ulkopuolisista lähteistä. Näin esimerkiksi aikansa kirjoittaville ihmisille epäkiinnostava kaupankäynti on arkeologian myötä paljastunut paljon eloisammaksi, kuin mitä he ovat antaneet ymmärtää kirjoituksissaan.

KORKEAKULTTUURI

Ennen keskiaikaa musiikki oli perustunut vain melodiaan: kaikki instrumentit soittivat samaa sävelmää. Keskiajan muusikot keksivät harmonian, eli idean soittaa eri ääniä päällekkäin. Tämä mahdollisti soinnut, joita ilman länsimainen musiikki olisi lähes tunnistamatonta. Nuotitus keksittiin 700-luvun lopulla, minkä ansioista nykypäivän kuorot voivat laulaa vuosisatojen takaisia sävellyksiä.

Niin kutsuttu Karolinginen renessanssi 800-luvun lopulla, Kaarle Suuren hallintokauden lopulla, oli taiteen ja arkkitehtuurin edistysaikaa. Vastaavasti roomalais-vaikutteisena pidettyä 1000-1200 -lukujen romaanista kautta väritti Rooman sijaan pikemminkin uudenlaiset taiteelliset innovaatiot, jotka olisivat olleet myöhäisille roomalaisille vieraita.

Romaanista kautta seurasi 1100-luvulta alkanut goottilainen kausi, joka päättyi 1500-luvulla, oli myös ennennäkemätön.

1200-luvun eurooppalaiset taiteilijat käyttivät ensimmäisinä öljypohjaisia värejä ja venytettyä kangasta.

KROONINEN SOTA, JATKUVA INNOVAATIO

Keskiajan Eurooppa oli erittäin sotaisa. Ylimystö oli jatkuvasti toistensa kimpussa ja paavit yrittivät saada sisäiset taistelut loppumaan, ja osittain ristiretkien myötä tässä onnistuttiinkin. Jatkuvan sodankäynnin seurauksena eurooppalaisista armeijoista kuitenkin tuli teknologisesti voimakkaimpia, kuin missään muualla maailmassa.

Keltit keksivät rengaspanssarin, britit käyttivät voimakkaita pitkäjousia, ja tehokkaat jalkajouset levisivät nopeasti käyttöön. Erityisesti yksinkertaisuudessaan murhaava jalkajousi, joka pystyi keskipitkältä etäisyydeltä läpäisemään levypanssarin mahdollisti suurten joukkojen nopean koulutuksen, ja näin talonpoika pystyi vastustamaan panssaroitua aristokraattia.

Eräs keskiaikaisen sodankäynnin myytti on ratsuväen ylivoimainen rooli taisteluissa. Tosiasiassa jalkaväki oli aina taisteluiden selkäranka, ja ratsuväki tyypillisesti jalkautui taistelemaan, ja ratsasti vasta sitten, kun vihollinen pakeni.

MUSLIMIEN UHKA

Muhammedin jäähyväispuheen sanat (vapaasti kääntämäni): "Minun käskettiin taistella kaikkia miehiä vastaan kunnes he sanovat 'Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah", siivittivät arabit 600-luvun puolivälistä jKr. valloituksiin seuraavan vuosisadan ajaksi. Bysantti, Syyria, Jerusalem, Egypti (jonka vastanimitetty egyptiläinen Bysantin kuvernööri luovutti arabeille tuntemattomista syistä) päätyivät arabien haltuun.

Vuonna 711 muslimit hyökkäsivät Marokkosta Espanjaan ja vuosisataa myöhemmin Sisilia ja eteläinen Italia oli myös muslimien hallussa. Kaikki edellä mainitut voitot – Espanjaa lukuuntottamatta - oli saavutettu bysanttilaisista, heikosti aseistetuista joukoista. Mutta luvassa oli yllätys.

Toursin ja Poitiersin taistelut ovat käännekohta tässä muslimijoukkojen vyöryssä kohti länttä. Al-Samh ibn Malik al Khawlanin johtamat muslimijoukot piirittivät Toulousen kaupungin Etelä-Ranskassa. Kun eurooppalaiset keräilivät joukkojaan, kohtasivat muslimit vähän vastarintaa ja tämän seurauksena heistä tuli varomattomia. Eurooppalaiset pääsivät yllättämään muslimit ja ajamaan heidät pakosalle. al Khawlani haavoittui kuolettavasti.

Vuonna 732 'Abd-Al-Rahmânin joukot yrittivät uudelleen pääsyä Ranskaan. Kriittinen taistelu käytiin 15 kilometriä Pariisista etelään, Toursin ja Poitiersin kaupunkien lähistöillä. Toursia lähestyessä muslimijoukot olivat menestyneet hyvin ja olivat röyhkeällä ja voitokkaalla tuulella, eivätkä viitsineet edes käyttää tiedustelijoita.

Frankki-kuningas Kaarle Martel (Martel = Vasara) pääsi iskemään täysin yllättäen muslimien kimppuun. Karolingien valtakunnan perustaja Martel oli menestyksekäs sotapäällikkö jo ennen Toursin/Poitiersin -taistelua, mutta tämä oli taistelu, joka sinetöisi hänen paikkansa historiassa.

Martel onnistui valitsemaan edukkaan maaston ja heikosti panssaroidut muslimiratsastajat kilpistyivät frankkien raskaasti panssaroituihin jalkaväkirivistöihin. Useiden aaltojen jälkeen muslimien rivit alkoivat järkkyä ja frankkien ratsuväki rynnisti viimeistelmään taistelun, jonka brutaalina lopputuloksena oli tuhansia ja taas tuhansia kuolleita muslimeita.

Tätä taistelua on pidetty läntisen historian käännekohtana aina siihen pisteeseen asti, että monet historioitsijat uskovat, että jos Martel olisi hävinnyt, olisi islamista tullut länsimaiden uskonto. Toiset taas ovat sitä mieltä, että taistelu oli vain muslimivalloituksien luonnollinen lakipiste, eikä esimerkiksi kaukana Damaskoksessa omien tappio liikuttanut väestöä juurikaan. Sen sijaan Espanjan muslimeille tappio oli merkittävä. Vuonna 735 muslimit yrittivät vielä kerran, jälleen kilpistyen Martelin joukkoihin, tällä kertaa kärsien niin kovan tappion, etteivät he enää yrittäneet kolmatta kertaa.

Martelin pojanpoika Kaarle Suuri yhdisti Euroopan hetkeksi ja paavi Leo III kruunasi hänet Rooman keisariksi vuonna 800, joulupäivänä. Kaarle Suuren sotaisan valtakauden jälkeen hänen poikansa Ludvig Hurskas päätti jakaa valtakunnan kolmen poikansa kesken. Tämä epäonnistui surkeasti, sodat palasivat Eurooppaan, ja Starkin kiittelemä edistyksen vaatima hajaannus pääsi jatkumaan.

Jeps, siinä pidempi sepustus tauon kunniaksi! Ensi kerralla muun muassa viikinkiaiheista ainesta!