Tätä kiinnostavia ajatuksia pursuavaa ja perinteisiä ajattelumalleja hillittömästi kyseenalaistavaa teosta on minulle mahdotonta tiivistää blogipäivityksen mittaiseen tekstiin. Sen voi joko summata parilla lauseella, tai sitten pitää lukea itse kirja, jos haluaa kokonaiskuvan aiheesta.
Siispä esitän kirjan ydinajatuksen ja sitten esittelen muutamia itseäni kiehtoneita ajatuksia. Taleb on kuitenkin niin laajalti lukenut ja tietomassaansa vaivatta soveltava kirjoittaja, että kirjan lukeminen on äärimmäisen suositeltavaa.
Taleb on ansainnut kannuksensa riskien tutkimisessa, ja pitää omien näkemyksiensä mukaan elämistä eettisenä velvollisuutenaan, mikä erottaa hänet monista teoretisoijista, jotka eivät osoita luottamustaan ajatteluunsa käytännössä. Taleb onkin tehnyt kirjoittajamisen ohella menestyksekkään uran sijoitusmaailmassa, jossa hänet tunnetaan valtavirtaa vastustavana ja omat mielipiteensä armotta julkilausuvana outona lintuna.
Mistä siis on kyse? Talebin kirjan nimi, Antifragile, on loogisesti avain kirjan kantavaan teemaan. Asiat voidaan jakaa kolmeen kategoriaan, hauraisiin, kestäviin ja epähauraisiin. Hauraat asiat eivät pidä epäjärjestyksestä, esimerkiksi posliinikuppi on esine, jolle mahdollisimman vakaa ympäristö on paras mahdollinen. Kestävät asiat suhtautuvat välinpitämättömästi epäjärjestykseen, posliinikuppiin verrattuna vaikkapa kivi on kestävä.
Epähauraita taas ovat asiat, jotka hyötyvät epäjärjestyksestä. Ehkä paras esimerkki epähauraasta asiasta on ihmiskeho, jonka monimutkaiset järjestelmät perustuvat ympäristön epäjärjestyksen kohtaamiseen, siihen sopeutumiseen ja siinä menestymiseen. Toisin kuin teekuppi tai kivi, ihminen voi hyötyä ympäristön muutoksista ja ilman muutoksia lopputulos onkin kuolema.
Talebin kirjan läpikantava teema on syynätä monia tuntemiamme asioita ja ilmiöitä tämä kolmikko mielessä. Yleistäen voisi sanoa, että ihanteellinen tavoite pyrkiä epähaurauteen, joskin on ymmärrettävä, että saman ilmiön sisällä voi olla hauraita ja epähauraita ominaisuuksia. Esimerkiksi yksittäinen ravintola on hauras siinä mielessä, että se voi mennä konkurssiin, mutta tämän mahdollisuuden ansiosta ravintolat joukkona ovat epähauraita, koska yksittäiset konkurssit pitävät ravintoloiden joukon toimivana ja terveenä.
Hauraiden, kestävien ja epähauraiden ominaisuuksia.
EPÄJÄRJESTYS JA MUSTAT JOUTSENET
Epähaurauden ymmärtämiseksi on ymmärrettävä epäjärjestystä. Tätä varten Taleb lanseeraa Äärilandian (Extremistan) ja Keskiarvolan (Mediocristan) käsitteet. Äärilandia on paikka, jossa lämpötilaerot ovat suuret, ihmiset ovat vain pitkiä tai pätkiä ja niin edelleen. Keskiarvolassa taas asiat ovat, noh, keskimääräisiä.
Arkipäiväinen elämä on usein elämää Keskiarvolassa, mutta toisinaan, esimerkiksi lottovoiton tai syöpädiagnoosin osuessa kohdalle, vierailemme Äärilandiassa. Taleb pyrkii riskien ymmärtämisen kautta valottamaan tasapaksun ja radikaalisti vaihtelevan, "Mustiksi Joutseniksi" kutsuttujen ääritapauksien (syöpä, finanssikriisi, lapsikahdeksikon syntymä) sävyttämän elämän eroja.
Mustat Joutsenet ovat niitä ennenkuulumattomia tapahtumia, joista meillä ei ole aiempaa kokemusta. Maailmansodat olivat tällaisia, vuoden 2008 finassikriisi oli tällainen, mutta yhtälailla paljon henkilökohtaisemmat tapahtumat voidaan luokitella Mustiksi Joutseniksi, tämä riippuu vain siitä, millä tasolla asiaa halutaan katsoa.
Taitelijan tulkinta Natalie Portmanista esittämässä Mustaa Joutsenta.
Mustan Joutsenen idea käy selvemmäksi vertauskuvan avulla. Kuvitellaan kalkkuna, joka teurastetaan vaikkapa 1001 päivän päästä syntymästään. Koska kalkkuna on älykäs, on tämä palkannut joukon tieteilijöitä analysoimaan tähän astista elämäänsä. Tilastot näyttävät mainioilta, ruokaa on aina riittänyt yllinkyllin ja 1000. päivänä kalkkuna korkkaakin tilastotieteilijäväkensä kanssa samppanjapullot, koska ennusteiden perusteella nousukausi jatkuu. Ja sitten valkenee 1001. aamu ja Musta Joutsen liihottaa paikalle teurastajan hahmossa.
Talebin pointtina on yrittää ymmärtää epäjärjestystä niin, että ei itse tulisi kalkkunaksi, Mustan Joutsenen uhriksi. Näin ollen käsitykset tilastollisista keskiarvoista, ennusteista ja muusta modernin maailman lempilapsista lentävät romukoppaan Talebin käsittelyssä.
Taleb näkee keskeisenä ongelmana ihmisten taipumuksen "pelata" elämäänsä keskisuurilla panoksilla, mikä altistaa Mustille Joutsenille. Jos otat jatkuvasti keskisuuria riskejä ammut pitkällä aikavälillä itseäsi jalkaan, koska ennen pitkää jotain täysin odottamatonta tapahtuu, ja menetät kaiken. Esimerkiksi lähes kaikki "järkevästi" sijoittaneet menettivät valtavia summia 2008 kriisin takia.
Ratkaisu on niin kutsuttu levytanko-strategia. Tällä Taleb viittaa siihen, että riskit tulisi jakaa niin painot levytangossa: vain hurjia riskejä tai todella pieniä. Käytännön esimerkki löytyykin hauskasti levytankojen ja fyysisen harjoittelun maailamsta - Taleb itse on suuri maastavetojen fani: parasta mahdollista harjoittelua keholle on sellainen treeni, jossa joko treenataan täysillä, esimerkiksi maastavedetään, tai sitten ollaan todella chillisti, esimerkiksi kävellään pitkiä matkoja rauhalliseen tahtiin. Sen sijaan keskitason harjoittelu, esimerkiksi pitkän matkan hölkkä, on monilta osin haitallista, se haaskaa lihasmassaa, on ikävystyttävää, lyhentää eliniän odotetta ja niin edelleen.
Toinen esimerkki levytanko-strategiasta on taiteen ja työn sovittaminen. Monille taiteilijoille on osoittautunut erinomaiseksi vaihtoehdoksi olla turvallisessa, matalan riskin työssä esimerkiksi jossain valtion virastossa ja vapaa-ajalla harjoittaa riskeille altista taidetta.
Voimamies Eddie Hall tuupertui maastanostettuaan 500 kiloa.
Sijoittamisessa taas Taleb suosittelee (ja käyttää itse) menetelmää, jossa lyödään vetoa Mustien Joutsenien puolesta, mikä lyhyellä aikavälillä johtaa jatkuvaan pienten virheiden kartuttamiseen sen kustannuksella, että ennen pitkää tapahtuu jotain odottamatonta. Taleb itse esimerkiksi osasi arvioida, että finanssijärjestelmä on sortumaisillaan ja pani rahansa likoon kriisin puolesta. Yltiöoptimistisen kauden jälkeen riskit realisoituivat ja Taleb korjasi omansa moninkertaisena takaisin, vaikka hän oli ollut pitkään "väärässä", veikatessaan systeemiä vastaan.
LUONTO, IHMISET JA TODISTUSTAAKKA
Taleb painottaa monesti kirjassaan luonnollisesti rakentuneiden järjestelmien piileviä ominaisuuksia. Tähän luonnollisten järjestelmien joukkoihin kuuluvat niin ihmiskeho, ekosysteemi, ihmisyhteisöt kuin uskonnotkin. Kaikkia näitä yhdistää se, että ne ovat muovautuneet niin pitkällä aikavälillä, että epäjärjestys, siis aika, on ehtinyt testata ja parantaa niitä kauan. Tämän prosessin seurauksena näihin järjestelemiin on koodautunut paljon sellaista, joka ei meille ole helposti, jos ollenkaan, selvitettävissä.
Taleb korostaa, että luonnollisten järjestelmien puolella on ajan hampaan kestäminen, ja siksi niitä tulee kunnioittaa. Taleb kirjoittaakin, Nietzscheä mukaillen, että on paha virhe erehtyä pitämään jotain käsittämätöntä typeränä - ehkä oma käsityskykymme ei vain riitä ymmärtämään järjestelmän piileviä ominaisuuksia.
Tätä vastoin Taleb vieroksuu modernin maailman tehokkuus-, rationaalisuus- ja tilastovimmaa, joka jättää huomiotta luonnollisten järjestelmien hienovaraisuuden. Siinä missä luonnollisissa järjestelmissä on paljon päällekkäisyyksiä (esimerkiksi ihmisaivot voivat selvitä massiivisistakin vammoista ja ohjelmoida ehjät osat vanhojen kaltaisiksi), kun taas tehokkuusvaatimusten myötä tällaiset päällekkäisyydet pyritään minimoimaan, mikä taas tekee järjestelmästä hauraan ja siten alttiin Mustille Joutsenille. Menisitkö itse pitkän matkan lentokoneeseen, jossa ei olisi avustavaa pilottia kapteenin mukana...?
Taleb johtaa tästä luonnollisten järjestelmien menestysrespetistä periaatteen nimeltä "Via Negativa". Ajatus on se, että jos on mahdollista antaa luonnollisen järjestelmän hoitaa homma, pitää sen antaa tehdä tehtävänsä, eikä puuttua asiaan. Esimerkiksi iskiasta helpottavien selkäleikkausten helpotusennusteet ovat käytännössä olemattomat, toisin sanoen ilman leikkausta pärjäisi luultavasti yhtä hyvin, puhumattakaan itse leikkauksen riskeistä.
Via Negativa -periaatteen vastaparina näyttäytyy niin kutsuttu iatrogeniikka. Taleb käyttää tätä alunperin lääketieteestä peräisin olevaa käsitettä kuvailemaan sellaista toimintaa, jossa pakonomaisen tarpeen takia "tehdä jotain jollekin ongelmalle" ihmiset sortuvat sörkkimään järjestelmiä, joita eivät ymmärrä, kuten iskiaksen tapauksessa ja aiheuttavat näin vakavampia ongelmia kuin mitä alunperin oli käsillä.
Taleb kuvaa iatrogeniikkaa osuvalla kertomuksella, jossa 400 lapsesta puolelle suositeltiin lääketieteellistä toimenpidettä, jäljelle jääneestä 200:sta noin 100:lle suositeltiin samaa toimenpidettä, ja lopusta 100:sta taas 50:lle. Pointtina on siis se, että lääkäreiden halu hoitaa ongelmia ohitti järkevän suhtautumisen asiaan, ja näin monia lapsia altistettiin näennäisen tarpeen takia leikkaukseen, jossa riskit olivat paljon suuremmat, kuin itse vaivassa.
Laajemmassa mittakaavassa iatrogeniikan ongelma näkyy ylhäältä-alas -asenteessa, erityisesti byrokraattisissa järjestelmissä. Taleb kirjaa lukuisia esimerkkejä, joissa poliittiset tahot yrittävät tehdä "hyvää" asettamalla lisää määräyksiä ja sääntöjä, lisää Mustille Joutsenille sokeiden ennusteiden varassa tehtyjä toimenpiteitä, jotka ovat lisänneet järjestelmien haurautta ja siten Mustan Joutsenen vakavuuden nousua.
(Huom!: Aiemmin blogissa käsitelty How the West Won on kiehtova esimerkki tästä ilmiöstä ja siitä, kuinka kehitystä edelsi aina orgaaninen hajanaisuuden kausi, ja kuinka suuret valtakunnat olivat aina taantumuksellisia ja jäykkiä - Kun luonnollinen kasvu ja tuho eivät pääse valloilleen järjestelmän pienemmillä tasoilla, ongelmat kasvavat isommiksi ja isommiksi, kunnes ne lopulta tulevat esiin, esimerkiksi valtakunnan sortumisena).
Via Negativan ja iatrogeniikan ristipaineessa Taleb esittää nyrkkisäännön: jos halutaan osoittaa, että luonnollinen, ajan hampaan kestänyt toimintamalli on huonompi kuin sen tilalle ehdotettu, pitää todistusaineiston olla vankka. Toisin sanoen, todistustaakka on aina sillä, joka ehdottaa historian toimivaksi osoittaneen järjestelmän muovaamista ja sillä, joka puolustaa jotain uutta keksintöä.
Esimerkiksi trans-rasvoja ja tupakkaa juhlittiin terveyttä edistävinä tuotteina, ja epäilijöille ivailtiin "onko sinulla todisteita, että nämä ovat haitallisia". Kummankin tapauksessa todistusaineistoa ei ollut vielä saatavilla, koska vei vuosikymmeniä ennen kuin haitat olivat nähtävissä. Siitä, että todistusaineistoa ei ole, ei voi päätellä, etteikö vaaraa voisi olla. Vastaavasti taas lääkärin, joka suosittelee verenpainelääkkeitä korkean verenpaineen takia, ymmärtämättä verenpaineen luonnollista vaihtelua (verenpaine ei ole aina tasaista, vaan se vaihtelee, mikä itse asiassa on tärkeää terveydelle - verenkiertoelimistö on epähauras) taas on todistustaakan alla, koska hän menee sörkkimään jotain monimutkaista lääkkeillään.
OMA NAHKA PELISSÄ JA MUITA AIVOITUKSIA
Talebilta on pian ilmestymässä kirja "Skin in the Game", joka tulee käsittelmään riskinoton ja vastuunkannon välistä, syvästi eettistä ulottuvuutta. Antifragile tarjoaa kuitenkin esimakua tulevasta kirjasta. Talebin ajatus riskinotosta ja siihen liittyvästä etiikasta on yksinkertainen: se joka ottaa riskejä, on voittojen arvoinen.
Tämän yksinkertaisen maksiimin taustalla on kuitenkin syvä huoli ja inho nykyistä, "modernia" maailmaa kohtaan. Enenevissä määrin byrokraatit, lobbarit, akateemista seurapiirielämää leikkivät pseudo-tiedemiehet, tilastoista ennustavat humpuukimaakarit ja idioottimaiset journalistit, siis ylipäänsä henkilöt, jotka voidaan luokitella joukkoon "intellektuelli, silti idiootti" pääsevät vaikuttamaan asioihin, joissa heillä ei ole oma nahkansa pelissä.
Talebin syvä puistatus ja halvekusunta tällaisia "all talk, no action" henkilöitä kohtaan ei jää epäselväksi. Taleb mainitseekin monia kovan luokan nimiä avoimesti, julistaen heidät - hyvin perustein - petkuttajiksi.
Tällä miehellä on oma nahka pelissä.
Ne, jotka ottavat riskejä, ovat niitä, joiden on pakko ottaa opiksi virheistään. Esimerkiksi omassa kuplassaan elävät, Lähi-idän ongelmista kirjoittavat, ja niitä usein pahentavat journalistit ovat pahimman kaltaista roskasakkia Talebille.
Sen sijaan ne, jotka tekevät kuten sanovat ja ottavat henkilökohtaisia riskejä, ansaitsevat hänen kunnioituksensa. Antifragilen voikin nähdä eräänlaisena kädenojennuksena niille, jotka haluavat elää vapaasti, vastuun omasta elämästä kantaen.
Taleb kirjoittaakin, että "historia on luusereiden kirjoittama". Tällä hän tarkoittaa sitä, että ne ihmiset, jotka ovat oikeasti tekemässä asioita, eivätkä märehdi sitä, mitä muut tekevät, ovat niitä, jotka ansaitsevat kiitoksemme.
Lopuksi vielä joitain hauskoja yksityiskohtia vapaamuotoisten lainausten myötä:
"Atomipommit ovat turvallisempia kuin käsiaseet, koska ne laukeavat harvemmin." - Lausuja ei ymmärrä Mustia Joutsenia.
"Älä ole kalkkuna." - Jos joku sanoo, että tilastojen valossa kehitys on suotuisaa ja SIKSI kannattaa varautua suotuisaan kehitykseen tulevaisuudessa, hän ei ymmärrä Mustia Joutsenia.
Älä kysy lääkäriltä "mitä MINUN kannattaa tehdä", vaan "mitä SINÄ tekisit MINUN asemassani". - Näin saat ehkä hieman rehellisemmän vastauksen, saat lääkärin oman nahan peliin mukaan.
"Älä luennoi linnuille lentämisestä." - Teoriat menevät ja tulevat, toiminta ja tulokset pysyvät.
"Altista itsesi epäjärjestykselle, mutta älä niin paljon, että et selviä siitä." - Oppiminen ja kasvu, millä tahansa tasolla (toistan, millä tahansa tasolla), riippuu epäjärjestyksen henkilökohtaisesta kohtaamisesta, virheiden tekemisestä ja niistä oppimisesta. Vältä epäjärjestystä ja riskejä, jos haluat olla heikko, onneton ja ikävystyttävä.
"Jos joudut puhumaan muiden suulla, olet orja." - Jos henkilökohtainen elämäsi ja ajatuksesi ohjaantuvat sen perusteella, että "se on firman linja", olet myynyt osan sieluasi.
"Oma nahka pelissä on hyvä, oma sielu pelissä on parempi." - Minkä puolesta olisit valmis kuolemaan?
"Tieteen suunta ei ole akatemiasta maailmaan, vaan maailmasta akatemiaan." - Ei tarvitse selittää.
"Koulutus ei lisää hyvinvointia, hyvinvointi lisää koulutusta." - Jos olet eri mieltä, missä on todistusaineistosi? (How the West Wonista opin, että ensiksi syntyivät suuret keksinnöt, sitten syntyi tarve koulutetuille ihmisille, ei toisin päin.)
"Se mitä sinulle kävi on tärkeämpää kuin se, mitä itse asiassa tapahtui." - Ihmiset eivät koe maailmaa faktoina, vaan seurauksina, riskeinä, voittoina ja tappioina, hyötyinä ja haittoina.
"Jos yksi lasi viiniä tekee hyvää, tekee 10 lasia viiniä tosi hyvää." - Kun määrät muuttuvat, syntyy usein laadullisia muutoksia. 100 kiloa levytangossa voi olla vahvistava kokemus, 500 kiloa tappava. Ne jotka pitävät asioita lineaarisina, vain määrällisinä, ovat idiootteja.
"Jos kirja on ollut olemassa 5 vuotta, se on luultavasti vielä olemassa 5 vuotta; jos 2000, niin luultavasti vielä 2000." - Lindyn laki, joka viittaa asioihin, joissa ei ole "parasta ennen" -päivämäärää. Toisin sanoen, jos jokin on ollut olemassa tosi kauan, se on kestänyt ajan hammasta, ja on siten todennäköisesti parempi, kuin jokin uusi asia. ...kumpi on parempi, Shakespeare vai tämän vuoden New York Timesin bestseller (vinkki: jälkimmäistä ei muisteta ensi vuonna).
"Sivuuta puhe, jos voit toimia. Älä kysy, jos voit päätellä vastauksen toiminnasta." - Puhe on halpaa, varsinkin puhe, jolla ei ole seuraamuksia. Toiminta ja riskinotto mittaavat henkilön luottamuksen väitteisiinsä.
"Nobel-voittaja, joka pelkää kriitikoita, miljardööri, joka ei saa unta osakekurssien takia" - Status ja mammona eivät ole hyväksi, jos ne rajoittavat vapauttasi olla oma itsesi (kohtuuden rajoissa).
"On parempi olla väärässä, kuin oikeassa." - Jos tiedetään, että jokin on kertakaikkiaan virheellinen olettamus, sitä voidaan välttää, mutta mikään asia (elämässä) ei ole
"loputtomasti" oikein, muista Mustat Joutsenet.
"Luvassa keskimäärin 20 astetta lämmintä." - Entäpä purkautuva tulivuori jäätiköllä? Viikko -25 c, sitten 1 tunti yli 500 c... Keskiarvot eivät ota huomioon äärimmäisyyksiä. Vrt. Mustat Joutsenet.
"Minun ei tarvitse tietää, mikä taksi on, tilatakseni taksin." - Se mitä pidämme usein välttämättömänä tietona, ei usein ole sitä.
"Jos osa voi kuolla yhteisön hyväksi, on järjestelmä epähauras." - Älä nyt vedä tästä mitään kommunistiutopia-johtopäätöstä. Mieti ennemmin vaikka omaa psyykeäsi ja jotain ominaisuuttasi, josta olisi hyvä päästää irti.
"Lue niin vähän kuin voit sitä, mitä täytyy lukea, ja lue niin paljon kuin jaksat sitä, mitä haluat lukea." - "Lue" voisi olla yhtä hyvin "tehdä".
"Sorki ajan hampaan kestäneitä asioita vain, jos tiedät mitä teet." - Viisaiden ja tyhmien konservatiivien puolesta, tyhmiä liberaaleja vastaan. Viisaat liberaalit ymmärtävät tämän.
"Hauraille iskua seuraa aina haitta, epähauraille iskusta seuraa etu, tiettyyn pisteeseen asti." - Hamua iskuja, jotka vahvistavat sinua.
