How the West Won - Kreikan aikakausi

No niin, tästä tämä sitten lähtee!

Rodney Starkin How the West Won jakautuu viiteen osaan, joista kukin sisältää kolmesta viiteen lukua. Kirja alkaa tuhat vuotta kattavalla yleiskatsauksella antiikin Kreikkaan ja Roomaan ja kristinuskon juuriin, alkaen 500 luvusta eKr. Tällä kertaa käyn läpi Starkin sanottavat Kreikan aikakaudesta.

VALTAKUNTIEN KÖYHYYS

Suurten valtakuntien ongelma on historiallisesti ollut aina se, että niiden hallitsijat käyttävät väestöään häikäilemättömästi hyväkseen, verottaen työtä rajusti, riistäen omaisuutta mielivaltaisesti ja määräten ihmiset pakkotyöhön (esimerkiksi Kiinan muurin rakentamiseen kuoli noin miljoona ihmistä), romuttaen näin mahdollisuuden yhteiskunnasta, jossa yksilöt työpanoksellaan lisäisivät yhteistä hyvinvointia. Massiivisten monumenttien ja hamstrattujen rikkauksien lisäksi imperiumien taipumus olla komentotalouteen, eli hallitsijan määräyksiin perustuvia järjestelmiä estää keksintöjä pääsemästä oikeuksiinsa. Esimerkiksi Kiinassa 1000-luvulla kukoistanut rautateollisuus kuihtui poliittisen eliitin otettua tuotantovälineet haltuunsa. Toinen merkittävä ongelma suurissa imperiumeissa oli myös edellä mainittu omistusoikeuden puute, jolloin ei ollut mitään syytä työskennellä, sillä ei ollut mitään takeita, ettei valtio ottanut koko omaisuuttasi mielivaltaisesti. Komentotalouden ja omistusoikeuden puutteen ristipaineessa tuotanto ei pystynyt kehittymään ja näin ollen valtakunnat olivat köyhiä ja kurjia.

KREIKAN IHME

Kreikassa tapahtui kuitenkin Starkin mukaan "ihme", eritoten sen kultakautena, vuosina 600-338 eKr. Hankalasti hallittavan maantieteen ansiosta alueelle muodostui tuhansia pieniä kaupunkivaltioita, jotka jakoivat yhteisen kulttuuritaustan. Koska ei ollut yksittäistä keskushallintoa, niin ihmisten kuin ideoiden ja tuotteiden liikkuvuus pääsi kasvamaan. Stark listaa seitsemän osa-aluetta, joilla kreikkalainen yhteiskunta kehittyi ja menestyi vuosisatojensa aikana.

I. Sodankäynti

Sodankäynti oli ja on merkittävä osa yhteiskuntien toimintaa. Kreikkalaiset olivat tyypillisesti jatkuvassa sodassa, milloin sisäisesti, milloin päällisin puolin ylivoimisia ulkoisia vihollisia vastaan. Tämän jatkuvan rasituksen alla, olosuhteiden pakosta kreikkalaiset kehittivät niin sodankäynnin strategioita, taktiikoita, koulutusta kuin varusteitakin. Kreikkalaisen sodankäynnin periaatteet ovat juuri ne periaatteet, joiden avulla länsimaiset sotajoukot ovat kerta toisensa jälkeen voittaneet vihollisensa läpi historian. Stark kirjoittaakin, että kreikkalaisten mukaan sota oli "liian tärkeä asia jätettäväksi hurjapäiden kontolle". Kiehtova esimerkki kreikkalaisten sotajoukkojen menestyksestä on kenraali Ksenofaneen tapaus: Persiassa sotiessaan Cyrus Nuoren johtaman kymmentuhatpäisen armeijan upseerit joutuivat petetyiksi ja murhatuiksi rauhanneuvotteluissa. Soturit valitsivat demokraattisesti Ksenofaneen johtajakseen ja 5/6 soturia selvisi takaisin kotiin yli 2000 kilometrisen marssin, taistellen jatkuvasti Persian armeijaa ja villiheimoja vastaan.

II. Demokratia

Kreikkalainen demokratia tunnettaan historiankirjoista, eikä suotta. Kreikkalaisten kaupunkilvaltioiden suora demokratia ja yksi mies – yksi ääni -periaate ovat länsimaisen demokratian keskeisiä periaatteita. Niiden avulla kaupunkilvaltioiden valtarakenteista ei tullut kasvottomia instituutioita, mikä osaltaan piti valtaapitävät kurissa.

III. Taloudellinen kehitys

Oman aikansa mittapuulla Kreikka kasvoi taloudellisesti merkittävästi. Demokraattinen päätöksenteolla saatiin aikaiseksi matala verotus ja yksityisomaisuus oli turvattu. Näin henkilökohtainen työpanos kantoi hedelmää ja työnteko kannatti. Itse talousjärjestelmä kehittyi huimasti Kreikassa, hyödyketaloudesta siirryttiin rahatalouteen ja ensimmäiset lainoja antavat pankit perustettiin.

IV. Kirjoitus- ja lukutaito

Kreikkalaiset eivät keksineet luku- tai kirjoitustaitoa, mutta he kehittivät niitä merkittävästi. Kenties oleellisin keksintö olivat foneettiset aakkoset, jotka tiputtivat opeteltavien merkkien määrän Kiinan ja Egyptin kymmenistätuhansista kahteenkymmeneen neljään. Kun kirjoittamisesta tuli huomattavasti yksinkertaisempaa, pystyttiin ihmisiä opettamaan helpommin, ja näin tietoa kaikilla aloilla pystyttiin välittämään tehokkaammin. Parhaimmillaan jopa kolmasosa Ateenan vapaista miehistä olivat lukutaitoisia, mikä oli ällistyttävää verrattuna muiden valtakuntien piskuiseen, lukutaitoiseen eliittiin.

V. Taide

Taiteen saralla kreikkalaiset olivat aikaansa edellä niin kuvanveiston, musiikin kuin teatterin ja kirjallisuuden saralla. Taiteilijan ammatti kehittyi kannattavaksi vaihtoehdoksi. Kuvanveistossa siirryttiin tyylitellyistä hahmoista realistiseen ilmaisuun. Musiikissa keksittiin: instrumentteja (mm. ensimmäinen kosketinsoitin), nuotitus ja kehiteltiin sävelteoriaa (muistaakseni pop- ja rockmusiikin peruselementti "voimasointu" jossa on pohjasävel ja kvintti päällekkäin, on kreikkalaisten keksimä). Teatterin ja kirjallisuuden saralla kreikkalaiset ovat kuulusia tragedioistaan ja komedioistaan, runoudesta, epiikasta, historiankirjoituksesta ja filosofisista dialogeistaan.

VI. Teknologia

Kreikka tunnetaan enimmäkseen kulttuurisista ja filosofisista saavutuksistaan, mutta se oli myös teknologian edelläkävijä. Sellaiset keksinnöt kuin vesimylly, vinssi, erilaiset pumput, vesikello (kello joka toimii YÖLLÄ, merkittävä parannus aurinkokelloon), nosturi, kottikärryt, erinäiset navigointiyökalut, KARTAT, katapultti ja jopa alkeellinen höyrymoottori ovat kaikki kreikkalaista perua.

VII. Kreikkalainen filosofia, rationalismi ja moraalikäsitykset

Kreikkalaiset olivat ensimmäisiä, jotka kyseenalaistivat ajatuksen siitä, että maailma on kaoottinen paikka. Sen sijaan he olettivat, että maailmaa ohjaavat jonkinlaiset lait, jotka olisivat selvitettävissä havainnoinnin ja järjen avulla.

Thales ennusti auringonpimennyksen ja oletti maailman rakentuvan keskenään samanlaisista osasista (alkeellinen atomiteoria). Pythagoras seuraajineen loi ajatuksen kosmoksesta, järjestäytyneestä maailmankaikkeudesta, mikä itse asiassa on jo niin syvällä ajattelussamme, että itse sana universumi/maailmankaikkeus sisältää jonkinlaisen järjestäytyneisyyden ajatuksen, ainakin useimmiten. Pythagoras kehitti myös matematiikkaa (a2 + b2 = c2), sekä uskonnollisen käsityksen, jonka mukaan kaikilla elävillä olennoilla on sielu. Anaksagoras spekuloi taivaankappaleiden olemuksesta ja uskoi – monoteismia ennakoiden – että maailmankaikkeuden takana on kaikesta erillinen mieli tai tietoisuus.

Kaksi hahmoa kuitenkin nousevat ylitse muiden kreikkalaisessa tieteessä ja filosofiassa: Platon ja tämän oppilas Aristoteles. Platonin tunnetuin filosofinen ajatus on niin kutsuttu ideaoppi tai oppi muodoista, jonka mukaan aineellinen maailma heijastelee epätäydellisesti näkymätöntä, abstraktia ja täydellistä todellisuutta, johon on mahdollista päästä käsiksi vain järjen avulla. Tämä näkemys johdatteli hänet teoretisoimaan kuolemattomista sieluista ja korkeimman idean/muodon olemuksesta, mikä ennakoi kristinuskon keskeisimpiä oppeja. Platon myös erotteli toisistaan sielun kolme osaa – järjen, tunteen ja halun – mikä on vaikuttanut keskeisesti länsimaisen psykologian kehitykseen. Erityisesti Platonin teoriat jumalista ja kaikkein mahtavimmasta jumalasta vaikuttivat kristinuskoon: Platon uskoi, että on olemassa täydellinen, kaikkitietävä ja kaikkivoipa Jumala. Platon ei kuitenkaan olettanut tämän Jumalan puuttuvan maailman asioihin, vaan aineellisen maailman oli luonut demiurgi, järjen ruumiillistuma. Demiurgi-ajatukseen sisältyi myös varhainen käsitys universumista luotuna, ei ikuisesti olemassa olleena, mikä käy yksiin Big Bang -teorian kanssa.

Aristoteles kyseenalaisti monia Platonin oppeja. Keskeisimpänä erona heidän välillään oli Aristoteleen jatkuva kiinnostut luonnonilmiöihin, kun taas Platonia kiinnostivat edellisessä kappaleessa mainitut ajatukset. Vaikka Aristoteles kehitteli metafysiikkaa ja alkeellisia luonnontieteellisiä malleja, hänen merkittävin saavutuksensa on päättelyopin ja muodollisen logiikan kehittäminen. Muodolliselle logiikalle ovat velkaa niin länsimainen teologiakin kuin tietotekniikkakin.

Viimeisenä filosofisena perintönä kreikkalaisilta voidaan mainita stoalaisuus, jonka keskeisenä eettisenä opetuksena on suhtautua maailmaan tyynesti ja itsehillintää korostaen. Stoalaisuus oli yksi merkittävimmistä Välimeren alueen ei-kristillisistä moraaliifilosofioista, ja se oli erittäin suosittu roomalaisen eliitin keskuudessa.

Kreikkalaisten kukoistus kuitenkin rappioitui ennen pitkää. Stark argumentoi, että orjien määrän kasvaessa kreikkalainen yhteiskunta alkoi muuttua brutaalimmaksi ja vaipua ennen pitkää demokratiasta tyranniaan. Kreikan kaupunkivaltiot olivatkin käytännössä kokoajan sotakannalla, joka sisäistä tai ulkoista uhkaa vastaa. Ateenan johtama kaupunkivaltioiden liitto vajosi Peleponnesoilais-sotaan vuosina 431-05 eKr, jossa Sparta ja Ateena olivat pääpukareina. Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin samantyyppinen Ateenan aloittama sota runteli Kreikkaa. Vuonna 338 eKr. Makedonian Filip II hyökkäsi heikentyneeseen Kreikkaan ja otti sen haltuunsa. Filip salamurhattiin ja hänen poikansa Aleksanteri Suuri nousi valtaan, tehden itsestään maailmanhistorian sittemin tunteman sotapäällikön. Makedonian imperiumi kesti vuosisatoja, mutta lopulta sen kohtalon sinetöi Rooman valtakunnan nousu 200-luvulta eKr. eteenpäin. Kreikan perintö ei kuitenkaan jäänyt vain tutkijoiden ja historioitsijoiden harrastukseksi, vaan se laski perustan länsimaiselle yhteiskunnalle, mikä on poikkeuksellista verratuna moniin, unohduksiin jääneisiin sivilisaatioihin.

Tässä tämä tältä erää!