How the West Won - Juutalainen ja kristillinen maailmankuva

Tervepä! Tänään vuorossa selostusta juutalaisen ja kristillisen maailmankuvan vaikutuksesta länsimaisen ajattelun pohjakerrostumiin, ja loppuun hieman vertailua muihin sivilisaatioihin.

JERUSALEMIN RATIONAALINEN JUMALA

Tällä kertaa Stark etenee käsittelemään juutalaisen ja kristillisen monoteismin syntyä. Viimeksi käsitely Kreikan filosofinen perintö teki vaikutuksen juutalaisiin uskonoppineisiin, jotka panivat merkille yhteensopivuuden omien jumalkäsitystensä ja kreikkalaisten järkiperäisten pohdintojensa välillä.

Juutalaisten käsitykseen Jumalasta yhdistyi näin käsitys Jumalasta ja siten maailmankaikkeudesta ensiksikin järjellä käsitettävänä ja toiseksi tietomme tästä maailmasta jatkuvasti kehittyvänä. Stark kirjoittaakin, että "usko sekä järkeen että edistykseen olivat olennaisia tekijöitä Lännen nousussa."

HELLENISMI JA JUUTALAISUUS

Stark argumentoi, että erityisesti Aleksanteri Suuren vaikutuksen alaisena hellenistiset, eli karkeasti ottaen kreikkalaiset vaikutteet levisivät Lähi-Itään, mikä suuresti vaikutti myös juutalaiseen kulttuuriin. Merkittävä osa juutalaisista ei osannut hepreaa ja Toora piti kääntää kreikaksi. Merkittävin ero juutalaisen ja kreikkalaisen maailmakuvan välillä oli käsitys Jumalasta.

Siinä missä kreikkalaiset olivat pitäneet ylimmän jumalolennon luonnetta maailmasta välinpitämättömänä, ei-persoonallisena ja passiivisena. Tätä vastoin juutalaisten jumalkäsitykseen kuului ajatus Jumalan länsäolosta; Jumala näkee ja kuuntelee, sekä puuttuu maailman toimintaan. Tämä käsitys Jumalasta on Starkin mukaan elimellinen osa kristillistä teologiaa ja länsimaista ajattelua.

VARHAINEN KRISTILLISYYS JA KREIKKALAINEN FILOSOFIA

Varhaiset kristilliset ajattelijat olivat tietoisia kreikkalaisten filosofiasta, mutta ainakaan alkuvaiheissa se ei vaikuttanut kuin järjen ja logiikan tasolla kristilliseen teologiaan. Kreikkalaisten persoonaton Jumala ja tälle alisteinen luojajumala, demiurgi, eivät vetäneet vertoja kaikkivoivalle ja persoonalliselle Jumalalle.

Lisäksi kreikkalaisten taipumus tulkita maailmankaikkeus itsessään elollisena ja ilmiöiden selittäminen motiiveilla (esimerkiksi esineet putoavat koska ne "rakastavat maailman keskipistettä") oli esteenä maailman selittämiselle luonnonlakien kautta. Sittemin onkin selvinnyt, että luonnonlakien olemassaolon olettava maailmankuva on hyvinkin menestyksellinen, ongelmistaan huolimatta.

KOSMOKSEN RATIONAALINEN LUOJA

Keskeinen kehityssuunta varhaisessa kristillisessä teologiassa – jonka edustajia esimerkiksi Justinos Marttyyri, Tertullianus ja Augistinus olivat – oli ajatus Jumalan rationaalisuudesta. Tämän ajatuksen nähtiin periytyneen alunperin Sokrateelta Platonille ja ennen pitkää kreikkalaisten kautta kristilliseen ajatteluun.

Tätä rationaalisuuden historiallista muutosta alettiin pitää osoituksena historian ja ihmiskunnan taipumuksena kehittyä paremmaksi: syntyi länsimaille tyypillinen kehitysusko, joka voidaan voimakkaimmillaan nähdä nykypäivänä teknologisessa kehityksessä, mutta myös sellaisissa ajatuksissa kuin elinikäinen oppiminen tai kestävä kehitys.

USKO KEHITYKSEEN

Stark kritisoi kahta historiankirjoituksessa vallalla ollutta ajatusta. Ensiksikin, väitteet siitä, että usko kehitykseen olisi uusi, modernin ajan ilmiö, on väärä. Tosiasiassa varhainen kristillinen ja juutalainen usko tulevaan paratiisiin on se pohja, jolle moderni kehitysusko rakentuu. Toinen moukaroitava ajatus on väite siitä, että tiede olisi HUOLIMATTA siitä, että uskonto yritti estää kehityksen. Kuitenkin juuri juutalaisten ja kristillisten teologien usko siihen, että Jumalan tahdosta voi päästä tarkemmin jyvälle järjen avulla on juuri se ajatus, johon käsitykset totuutta lähestyvästä tieteestä perustuvat.

Erityisesti Tuomas Akvinolaisen teos Summa Theologica antoi suuntaviivat tälle rationaaliselle maailmankuvalle, jossa logiikan ja filosofian avulla pystyttäisiin askel askeleelta selvittämään Jumalan ja siten maailman salat.

LÄNSI JA MUUT

Stark huomauttaa, että kehitysusko oli nimen omaan läntisen maailman ja katolisen kristinuskon heiniä. Ortodoksit pitäytyivät mystisemmässä teologiassa, ja siksi näkemys rationaalisesta Jumalasta ei päässyt ohjaamaan heidän ajatteluaan vastaavassa mittakaavassa.

Vastaavasti islamilaisesta maailmasta Stark kirjoittaa, että sille oli tyypillistä usko rappioon, joka näkyy teologian tasolla hadith-teksteissä (perimätietoa Profeetta Muhammedin elämästä), joissa korostuu ajatus Mohammedin ajan parhaimmuudesta, ja käytännön tasolla esimerkiksi sulttaani Bayezid II:n painokoneiden kiellossa.

Starkin mukaan islamilaiseen ajatteluun kuuluu myös näkemys Jumalan, Allahin irrationaalisuudesta siinä mielessä, että kaikki mikä tapahtuu tapahtuu Allahin tahdon takia, ja mikä tahansa on mahdollista. Näin ollen tieteellinen tutkimus ei islamilaisessa maailmassa ole pelkästään motivoimatonta, vaan myös pyhäinhväistyksellistä: tiede olisi pyrkimys rajoittaa Allahin tahtoa (kuulostaapa rajuilta väittämiltä! ...viitteenä kuitenkin: Scheidel: The Cambridge Economic History of The Greco Roman World).

Myöhemmissä luvuissa Stark tulee osoittamaan, että väitteet Pimeästä Keskiajasta ja Islamin Kulta-ajasta ovat väärinkäsityksiä.

Stark viimeistelee kommenttinsa islamilaisesta maailmasta viittaamalla Robert Reillyn kommenttiin: "Arabimaailma on lähes kaikilla mittapuilla inhimillisen kehityksen jälkijunassa; tieteellinen tutkimus on lähes olematonta; Espanjassa käännettään vuodessa enemmän kirjoja kuin Arabimaailmassa on käännetty tuhannessa vuodessa; jotkut ihmiset eivät usko, että kuussa on käyty (Hmm!: eikö tämä päde myös moniin länsimaisiin...); jotkin muslimimediat yhä kuvailevat luonnonkatastrofit Jumalan kostoksi."

Kiina on usein se sivilisaatio, joka nostetaan inhimillisen kehityksen historialliseksi edelläkävijäksi, mutta Stark huomauttaa, että on selkeitä syitä, miksi Kiina ei – ainakaan menneinä vuosituhansina – ole ollut menestyksen edelläkävijä. Kiinalle tyypillinen kongfutselainen maailmankuva perustuu edellä kuvaillun islamislaisen mallin mukaan ajatukseen siitä, että mennyt aika on parempaa ja kehitys on vaaraksi järjestykselle. Monia keksintöjä toki keksittiin Kiinassa, mutta niitä ei ikinä hyödynnetty, juuri tämän näkökulman takia.

Hyvä esimerkki on menestyksekkään amiraali Zheng Hen matkat Afrikkaan 1400-luvun alussa: Zheng He teki massiivisen laivastoineen useita matkoja, tuoden takaisin rikkauksia. Kuitenkin Zheng Hen viimeinen matka tapahtui vuonna 1433 ja keisarilta tuli käsky: valtamerikelposia aluksia ei saa enää tehdä, ja Zheng Hen matkat pyrittiin poistamaan historiankirjoista. Näin päätettiin siksi, että hallitseva mandariiniluokka uskoi, että Kiinan ulkopuolella ei ole mitään arvokasta, vain kongfutselaista elämäntapaa järkyttäviä uhkia.

Stark päättää luvun korostaakseen vielä, että nykypäivällekin tyypillinen ajatus kehityksen luonnollisuudesta tai väistämättömyydestä ei oikeasti ole itsestäänselvä asia. Länsimainen maailmankuva on poikkeuksellinen maailmanhistoriassa, ja ilman sitä me emme nauttisi nyt esimerkiksi sähkövaloista tai musiikkiäänitteistä.

Ensi kerralla vuorossa Rooman aika, nyt kuitenkin lukemisiin!