How the West Won - Vapaus ja kapitalismi keskiajalla

Jebou, vuorossa paluu How the West Won -kirjan maailmaan, tällä kertaa siirrymme viikingeistä eteenpäin lukuun, jossa RodneyStark käsittelee länsimaisen vapaus-käsitteen ja kapitalismin taustoja. Nämä ajatukset pääsivät erityisesti kehittymään keskiajan Italiassa.

VAPAUS JA KAPITALISMI

Menneisyyden kulttuureille on ollut tyypillistä uskoa kohtaloon. Sen sijaan länsimaissa alkoi kehittyä ajatus vapaasta tahdosta ja siten yksilön vastuusta maailmassa. Samalla myös yksilönvapauden kunnioitus alkoi koodautua kulttuuriin. Samoihin aikoihin – erityisesti italialaisten – luostarit olivat keränneet merkittävää varallisuutta ja kaupankäynti kasvoi. Tämän seurauksena keksittiin kapitalismi, jota tuettiin muun muassa teologisten oppien uudelleen muotoilulla. Italialaista kaupunkivaltioista tuli demokratian, pankkitoiminnan, kaupankäynnin ja jopa teollisuuden keskuksia.

VAPAA TAHTO

Juutalaisuuden ja kristinuskon taustalla on muista uskonnoista poiketen se ajatus, että Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon, ja että hyvistä teoista Jumala palkitsee, pahoista rankaisee. Tämä ajatus näkyy niin Raamatussa, kuin kirkkoisien kirjotuksissa. Esimerkiksi Pyhä Augustinus (354-430 jKr.) kirjoitti paljon vapaasta tahdosta ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Vajaat tuhat vuotta myöhemmin Tuomas Akvinolainen jatkoi vapaan tahdon filosofian kehittelyä.

Vaikka vapaa tahto olikin jossain määrin ollut filosofisen pohdinnan aiheena esimerkiksi Roomassa, vasta juutalaisuus ja kristinusko korottivat vapaan tahdon uskonsa kivijalaksi. Usko vapaaseen tahtoon asetti kyseenalaiseksi yksilönvapautta rajoittavien sosiaalisten instituutioiden oikeutuksen, kuten orjuuden ja hirmuvallan.

EUROOPPALAISEN ORJUUDEN LAKKAUTTAMINEN

Vapaan tahdon käsitteen vanavedessa erityisesti kristilliset uskonoppineet alkoivat suhtautua negatiivisesti orjuuteen. Tämä on hyvin poikkeuksellista, sillä orjuus on ollut aina osa sivilisaatioita, niin Roomassa kuin Amerikan alkuperäisasukkaillakin. Stark viittaa myös nykypäivän tilastoihin, joiden mukaan maailmassa on yhä noin 27 miljoonaa orjaa, suurin osa keski-Afrikassa ja islamilaisissa valtioissa.

Orja on sosiaalisesti ja lain edessä toisen ihmisen omaisuutta. Tämä oikeuttaa orjan täyteen kontrollointiin, monesti aina tappamiseen asti. Jos on taloudellisesti edullisempaa pitää orjia kuin käyttää joitain muita menetelmiä, orjien kysyntä kasvaa. Tuotannon lisäksi orjia on käytetty paljon kulutustuotteina, kuten viihdyttäjinä ja palvelijoina, mikä on ollut tyypillistä islamilaisille yhteiskunnille.

Kaikki varhaiset valtakunnat käyttivät paljon orjia. Kreikassa ja Roomassa orjia oli jopa enemmän kuin kansalaisia. Rooman valtakauden lopulla asetelma alkoi rikkoutua, mutta vielä germaani-heimojen aikana orjia pidettiin huomattavia määriä, ja heidän laillinen asemansa oli sama kuin karjalla.

Keskiajalla orjuudesta siirryttiin niin kutsuttuun maatyöläisyyteen/-orjuuteen (engl. serf, serfdom). Maaorjat eivät kuitenkaan olleet enää orjia sanan varsinaisessa mielessä, sillä heillä oli huomattavasti parempi asema lain edessä. Esimerkiksi avioliitot tapahtuivat vapaasti, perheitä ei saanut myydä ja heillä oli täydellisen työvastuun sijasta määrätyt työpäivät maaherrojen alaisuudessa. Mistään modernista vapaudesta ei siis puhuta, mutta kehitys on kuitenkin huomattavaa.

Historioitsijoiden keskuudessa on tyypillistä ollut marxilaisen teorian hengessä vedota taloudellisiin voimiin orjuuden poistamisen syynä ja vähätellä kristinuskon roolia. Stark kuitenkin argumentoi, että vielä esimerkiksi ennen Yhdysvaltojen sisällissotaa orjuus oli taloudellisesti kannattavaa, ja vain kristinuskon myötä, sen sakramenttien ulottamisella jokaiseen ihmiseen, orjuus saatettiin kieltää.

Kristillisessä opissa uskottiin, että jokaisella kristityllä, ja näin ollen kristinuskoon kääntyneellä, on sielu, ja että sielu on pyhä ja loukkaamaton. Tämä ajatus sai kehittyä kristillisillä alueilla, mutta siellä missä kristikunnan rajat olivat vuorovaikutuksessa esimerkiksi muslimien kanssa, molemminpuolinen orjuuttaminen oli osa jokapäiväistä elämää. Myös kirkon kehotuksia vastustaneet italialaiset kauppasivat slaavilaisia (engl. Slav, josta tulee sana slave) orjia muslimeille, mutta kokonaisuudessaan määrät olivat vähäisiä.

Amerikan valloitusten myötä orjuus tosin palasi suurella voimalla. Ajan paavit vastustivat orjuutta intensiivisesti, mutta heillä oli vain vähän vaikutusvaltaa. Huomionarvoista tässä orjuuden kristillessä vastustamisessa on se, että kristinuskoon oli päässyt pesiytymään täysin poikkeuksellinen ajatus siitä, että menneet uskonnolliset auktoriteetit ovat saattaneet olla väärässä.

Näin oppeja korjailtiin ja muokattiin suhteessa ajan henkeen. Kristinuskolle ja juutalaisuudelle onkin tyypillistä ollut korostaa ihmisoikeuksia enemmän suhteessa sosiaalisiin velvollisuuksiin. Tämä tekee kristillisestä kulttuurista ennemmin "syyllisyyden" (guilt) kuin "häpeän" (shame) kulttuurin.

UUDET DEMOKRATIAT

Esimerkkeinä keskiajan uusista, entistä demokraattisemmista keskuksista ovat Italian Venetsia ja Geneve. Demokratiasta tuli luontevampi hallintomuoto, kun armeijan, kirkon ja ylimystön rinnalle nousivat sellaiset intressiryhmät, kuten pankkiirit, kauppiaat ja työläisten killat.

Venetsia onnistui puolustautumaan lombardien valloitusyrityksiltä, ja se jäi Bysantin alaisuuteen. Tämä antoi suuren edun idän kaupassa. Haalitun varallisuuden avulla Bysantista kaukana sijainnut Venetsia pystyi kehittymään poliittisesti itsenäisemmäksi ja demokraattisemmaksi. Kaikki ne, joilla oli joko varallisuutta tai vastuita yhteisölle saivat olla mukana päättämässä esimerkiksi, kuka valittiin Venetsian herttuaksi (engl. duke, italiaksi "doge").

Dogen valta väheni ajan mittaan, kun erilaiset neuvostot saivat enemmän valtaa, mikä lopulta johti "commune":n syntyyn, mikä käytännössä oli äänestyskelpoisten kansalaisten valitsema lainsäätäjien ja toimeenpanijoiden poliittinen elin.

Venetsian poliittiseen hierarkiaan kuuluivat siten doge, tämän alainen kuusihenkinen neuvosto, jonka jäsenet edustivat eri kaupunginosia, heidän alaisuudessaan "Neljäkymmentä", eräänlainen valitustuomioistuin ja kuusikymmentäpäinen senaatti, jotka vastasivat ulkoasioista ja kaupankäynnistä. Lisäksi laajana poliittisena elimenä toimi Suuri Neuvosto, jonka jopa tuhatpäisestä massasta edellisten elinten jäsenet valittiin. Kaikkein suurin poliittinen toimija oli Suuri Kokous, jonka jäseniä kaikki äänestyskelpoiset olivat.

Killoilla oli suuri valta Venetsiassa, ja niillä oli usein suuri edustus edellämainituissa elimissä.

Venetsian demokraattisuuden yksi edellytys oli myös sen suhteellisen pieni koko, vain 30 tuhatta asukasta. Tämä piti poliittisen järjestelmän ja kansan selkeässä ja tehokkaassa vuorovaikutussuhteessa, mikä on on hyvän demokratian edellytys.

Genevessä vuorostaan poliittinen järjestelmä oli erikoinen, mutta toimiva. Joka vuosi Geneven kaksi poliittista osapuolta, jotka olivat alunperin taistelleet toisensa henkihieveriin, palkkasivat ulkopuolisen podestáksi nimetyn johtajan, jolla oli ylin valta ja omat sotajoukkonsa. Podestá tai tämän alaiset eivät kuitenkaan saaneet omistaa kiinteistöjä tai maata Genevessä, tai mennä naimisiin Geneveläisten kanssa.

Podestá oli sotilaallisesti riittävän vahva päihittääkseen toisen Geneven osapuolista liittossa, mutta ei yksinään. Näin eräänlainen kolmikantainen kauhun tasapaino piti Geneven hyvin toiminnassa. Vastaavaa järjestelmää käytettiin myös muissa italialaisissa kaupunkivaltioissa. Ajalle oli tyypillistä, että kirkolliset toimijat osallistuivat myös politiikkaan, korostaen demokratian merkitystä.

KAPITALISMIA KEKSIMÄSSÄ

Monet varmasti tuntevat Max Weberin teesin protestanttisen kristinuskon vaikutuksesta kapitalismin syntyyn. Kapitalismi on kuitenkin tosiasiassa vuosisatoja vanhempi, kuin mitä Weber antaa olettaa. Sen sijaan, että kapitalismi olisi protestanttisen kristillisyyden ansiota, ovat sen juuret syvemmällä, 900-luvun katolilaisissa luostareissa.

Mitä sitten kapitalismi on? Stark huomauttaa, että kapitalismi on alunperin 1800-luvun vasemmistolaisten käyttämä halventava ilmaus, mikä osaltaan aiheuttaa ongelmia sanan tulkinnassa. Stark kuitenkin määrittelee käsitteen näin: kapitalismi on talousjärjestelmä, jossa yksityisesti omistetut, suhteellisen organisoidut ja vakaat yritykset harjoittavat monimutkaista kaupankäyntiä suhteellisen vapaiden markkinoiden sisällä, ottaen pitkäjänteisen asenteen sijoituksiin ja varallisuuden hoitoon tuotantotoiminnassa, johon kuuluu palkattu työvoima ja jota ohjaa odotetut ja tosiasialliset voitot.

Tämän määritelmän takana piilevät sellaiset keskeiset ajatukset, kuten luoton antaminen, systemaattinen kirjanpito ja epäsuora sijoittaminen (kuten pankkitoiminta tai osakkeenomistus). Määritelmään ei sen sijaan kuulu esimerkiksi valtion harjoittama kaupankäynti tai verotus. Samoin orjatyövoimaan perustuva työ ei kuulu tähän määritelmään. Määritelmään ei myöskään kuulu yksinkertainen kaupankäynti, jota on harjoitettu maailman sivu.

Vapaat markkinat, omistusoikeus ja vapaaehtoinen työ on kapitalismin perusta. Ilman niitä kapitalismi ei olisi se tuottoisa talousjärjestelmä, joka se tosiasiassa on.

Kristinuskon vaikutukset kapitalismiin ovat moninaiset. 900-luvulta lähtien luostarilaitokset olivat pystyneet keräämään merkittävää varallisuutta, mikä mahdollisti niiden omien toimintojen keskittämisen esimerkiksi viinin, tietyn viljan tuotantoon tai esimerkiksi hevosten kasvattamiseen.

Tämän erikoistumisen taustalla oli kristinuskon valtavirtaistuminen Rooman valtakaudella (vrt. aiemmat päivitykset): kun kristinuskosta tuli suositumpaa, arkielämän edut alkoivat painaa ankaraa asketismia enemmän vaakakupissa. Kun kaupankäynti tuli uskonnollisesti sallitummaksi, luostarit pystyivät suuntaamaan varallisuutensa tehokkaasti valikoimilleen aloille.

Luostarit laajenivat parhaimmillaan pieniksi kaupungeiksi, jolloin ne joutuivat kehittämään organisaatiotaan. Luostareiden uskonnollinen hierarkia toimi myös käytännöntasolla, jolloin kokeneet yhteisön jäsenet olivat automaattisesti auktoriteettiasemassa, ja kokemattomat pääsivät oppimaan näiden mukana.

Edellä mainittu erikoistuminen oli myös keskeinen muutos. Nyt yksittäinen luostari saattoi keskittyä vain siihen, minkä parhaiten osasi, ja näin se pystyi kauppaamaan tuotteitaan kilpailjoitaan edullisemmin.

Kolmas merkittävä muutos oli luototus. Kun siirryttiin omaisuudesta rahaan, luotottamisesta tuli yksinkertaisempaa ("maksan sinulle ensi vuonna 200 kanaa" on paljon epämääräisempää kuin "maksan sinulle ensi vuonna 2 unssia kultaa"). Luostarit lainasivat toisilleen, mutta myös ylimystölle suuria summia, ja keksittiinpä myös "kuolinlupaus" (mort-gage, engl. mortgage, eli asuntolaina), johon kuului maaomaisuuden panttaaminen.

Kun luostarit rikastuivat, ne palkkasivat ulkopuolista työvoimaa. Näin luostareista tuli hyvin modernien yritysten kaltaisia, toimitusjohtajien ohjaamia yksiköitä. Johtavassa asemassa oleville kirkonmiehille jäi myös vapaa-aikaa, joka myöhempinä vuosisatoina johti tieteen, talouden ja opetuksen kehittämiseen.

Weberin ajatus protestanttisesta etiikasta kapitalismia ajavana voimana ei kuitenkaan ollut aivan väärä. Kyseessä oli nimittäin katolinen etiikka, joka ajoi tätä varhaisen kapitalismin kehitystä. Katolilaisuuteen on lähes alusta asti kuulunut työn kunnioitus. Esimerkiksi Pyhän Benediktuksen luostarisääntö korostaa työn tärkeyttä. Tämä on suuressa kontrastissa muihin kulttuureihin, joissa työtä vieroksuttiin ja kulutusta pidettiin hyvinvoinnin merkkinä.

On kuitenkin huomautettava, että kristinuskon sisällä oli merkittäviä eroja. Ensiksikin, itäisessä kristinuskossa, josta myöhemmin tuli ortodoksisuus, korostettiin enemmän askeettisia ja henkisiä arvoja, mikä esti kapitalismia kehittymästä. Samoin taas läntisen kristikunnan sisällä erityisesti kirkkojen ja veljeskuntien välillä oli suuria eroja: edelliset olivat huomattavasti maallisempia, ja edellä mainitun kehityksen puolestapuhujia, kun taas jälkimmäiset vastustivat sitä. Maallistuva kirkko oli useiden skandaalien kohteena, ja lopulta tästä seurasi reformaatio.

Kirkkojen luoma pohja kapitalismille levisi nopeasti tässä luvussa käsiteltyihin italialaisiin kaupunkivaltioihin, joissa esimerkiksi pankkitoiminta kehittyi hurjalla vauhdilla: 1200-luvulla Italiassa oli jo 173 pankkia. Sama vapaus keskushallinnosta, mikä mahdollisti Kreikan kaupunkivaltioiden kilpailun ja kehityksen yhdistettynä kristinuskon luomaan aattelliseen phjaan, mahdollisti nyt uuden, entistä kilpailullisemman taloudellisen kehityksen.

Stark summaa täten: "Jos yksi tekijä on vaikuttanut Lännen nousuun, se on vapaus. Vapaus toivoa. Vapaus toimia. Vapaus sijoittaa. Vapaus nauttia omien haaveiden sekä työn hedelmistä. Valtava osa tästä vapaudesta kehittyi niin kutsutulla Pimeällä keskiajalla. Tämän seuraukset tultaisiin tuntemaan vuosisatojenkin päästä."

Ensi kerralla siirrytään myöhäiseen keskiaikaan ja sen aikana tapahtuineisiin mullistuksiin.

Psykologinen välinäytös englanniksi

Sain inspiraation perehtyä viimeaikoina jossain määrin tutuksi tulleeseen Big 5 -persoonallisuusteoriaan, joten paketoin kasaan tällaisen kaikenlaista siihen liittyvää käsittelevän esseen. Koska tutkimukset olivat englanniksi, ja käsitteitä oli paljon, päätin itsekin kirjoittaa englanniksi. How the West Won jatkuu sitten ensi kerralla. 

Index

INTRODUCTION

OPENNESS

EXTRAVERSION

AGREEABLENESS

CONSCIENTOUSNESS

NEUROTICISM

FURTHER READING

INTRODUCTION

In this essay I will summarize interesting tidbits about the Big 5 personality theory and related topics based on my laymans reading of different studies. The information presented is based on peer reviewed studies that used a wide array of methods to investigate different matters, such as age group and gender differences. The five traits are Openness, Extraversion, Agreeableness, Conscientousness and Neuroticism. These traits are further differentiated into two aspects each and the aspects are spread into individual facets that border on specific emotional and behavioral outputs. The emphasis in this essay will be on the traits and the aspects. I have used direct quotes from the studies without indicating the quotes, but I have collected the studies to the end of the essay for further reading.

The Big 5 personality system builds on the concept of the ”Huge 2” called Plasticity and Stability. Stability appears to represent a general tendency to regulate or restrain potentially disruptive emotion and behavior, whereas Plasticity appears to represent a general tendency to explore and engage with possibilities. Plasticity is generally related to dopaminergic systems, which means that plasticity deals with things that are more approaching-a-goal -oriented, whereas stability is related to serotonin, which, instead of having to do with approaching a goal is related to getting to the goal and consuming the reward. The Big 5 traits Openness and Extraversion are related to Plasticity and the rest of the traits to Stability. For example, people high in stability are lower in externalizing behaviors, higher in conformity, higher in morningness, and lower in divergent thinking, and people high in plasticity are the opposite.

It should be noted, that everything claimed is in text is general information and does not take into account specific instances of people having unexpected personality configurations. This means that a statement like ”Women are more agreeable than men” doesn't mean that a specific man can't be more agreeable than a specific woman, it means that that is generally the case.

As it happens to be relevant to me, Neuroticism got the most attention.

OPENNESS

Openness is a Big 5 trait that is broken down into Intellect and Openness, which respectively reflect the interest in ideas and the interest in aesthetics. Openness explains such things as the sense for fantasy, aesthetics and feelings, which are more closely related to the Aspect Openness, whereas interest in ideas and working memory relates to Intellect . Women have been found to score higher than men on the facets of Esthetics and Feelings, whereas men tend to score higher on the Ideas facet. More broadly: women scored higher than men in Openness and men scored higher than women in Intellect. In adolescents interest in ideas declines and in young adults it increases. In boys openness to aesthetic experience grows as they age. 

Intellect is associated with implicit learning, which is the ability to detect  covariance patterns in sensory information automatically. It is associated with high verbal skill and langauge acquisition.  An interesting phenomenon related to Openness is apophenia, which is basically implicit learning gone astray. It means the perception of patterns or causal connections where none exist. It is a preceding symptom of psychosis and schizophrenia. It has been argued that apophenia is linked to high levels of Openness and that General Intelligence (IQ) works as a kind of regulatory system for it. This means that IQ, the ability to solve problems generally helps to test the patterns that apophenia creates, keeping the apophenic person functional. However, low IQ combined with high apophenia means that the person might be incapable of distinguishing between working (therefore at least pragmatically true) and false patterns. It is suggested that because of apophenia, high levels of Openness might produce high levels of Neuroticism, so that Neuroticism works as a buffer system, that carefully weeds out the harmful ideas caused by apophenia.

EXTRAVERSION

The aspects of extraversion are Assertiveness and Enthusiasm. Enthusiasm reflects sociability, gregariousness, and experiences of positive emotion. Women score higher than men in Enthusiasm, whereas men score higher than women on Assertiveness and Excitement Seeking. Men tend to be more dominant and agentic than women which is due to higher Assertiveness. Enthusiasm covaries with Agreeableness Aspect Compassion due to their relatedness to social interaction.

Extraversion is positively associated with brain activity at rest or in response to positive or rewarding stimuli, which might mean something like daydreaming and goal attainment, especially in social situations giving high hormonal rewards.

Assertiveness, Intellect and Conscientousness Aspect Industriousness are strongly correlated. These aspects are more typical of men, which in part explains why there are more men in leadership positions. Roughly speaking, self-confident, assertive, smart and hard working people become succesful better than many others.

Extroverted people are usually initially ranked higher in social situations, compared to Neurotic people. This is due to Extroversion related behaviors such as dominance, expression of confidence and Enthusiasm creating a high level of expectations and Neuroticism with it's aspect Withdrawal low expectations. This creates a situation, where Extraverted people are punished more easily if they only do the required amount of work, whereas Neurotic people gain social status slowly but surely, as they surpass the (low) expectations they so painstakingly try to fulfill. In other words Extroversion offers short term benefits that might create larger future expectations and Neuroticism creates lower expectations. Also Extraverted people can be seen as poor listeners in the long run, which can be detrimental in leadership positions for the group. 

It has also been found that Extroversion with it's positive social element (wanting positive social interactions and Neuroticism with it's negative element (avoiding negative social situations) produce two pathways to social cooperation: Extroverts cooperate because they like it and Neurotics cooperate because they fear the consequences of not cooperating. 

AGREEABLENESS

The two Aspects of Agreeableness are Compassion and Politeness. Compassion, for example, is clearly marked by the tendency to affiliate with others emotionally and to take interest in others’ emotions, whereas Politeness contrasts the tendency to respect others with the tendency to pursue one’s own desires at the expense of others, even to the point of belligerence. As people get older they get more Agreeable.

Women are more Agreeable than men in both Aspects. An imPolite person may have narcissistic and Machiavellianic tendencies, which means that these tendencies are more typical of men. Gender differences in Agreeableness may be related to gender differences in self-construal. Men tend to have an independent self-construal, or a sense of self that is separate from cognitive representations of others. Women have a more interdependent self-construal, in which their sense of self includes others.

All of the traits encompassed by Agreeableness appear to reflect a tendency toward altruism and cooperation as opposed to antisocial and exploitative behavior. Agreeable people are interested in and considerate of others’ needs, desires, and feelings, and they avoid aggressing or imposing their will on others. Such behavior requires the ability to understand others’ emotions, intentions, and mental states, and Agreeableness has been found to predict tests of empathy, theory of mind, and other forms of social information processing.

Agreeableness also appears to be associated with the ability to suppress aggressive impulses and other socially disruptive emotions. Presumably because aggression is often driven by anger, trait anger is correlated with Agreeableness as well as with Neuroticism, and anger has sometimes been seen as a component of low Agreeableness.

CONSCIENTOUSNESS

Industriousness and Orderliness are the Aspects of trait Conscientousness. Conscientousness is defined as individual differences in the propensity to follow socially prescribed norms for impulse control, to be goal-directed, planful, able to delay gratification, and to follow norms and rules

Conscientousness is associated with better health, lower criminal activity, and better economic, interpersonal, and workplace outcomes. Orderliness is generally the tendency to keep things in their right place (think of a tidy mom) and Industriousness the tendency to work hard (think of the dad who never has a vacation). As people age they get more Conscientous.

Conscientous individuals are clean and tidy, work hard, follow the rules of society and social decorum, think before acting, and are organized. For example, Conscientous people tend to write down important dates, comb their hair, polish their shoes, stand up straight, and scrub floors. People who are less Conscientous exceed their credit limit, watch more television, cancel plans, curse, oversleep, and break promises.

Conscientousness appears to reflect the ability to exert self-control in order to follow rules or maintain goal pursuit. Women score somewhat higher than men on some facets of Conscientousness, such as orderliness, dutifulness, and self-discipline.

If out of two equally Industrious people one has higher Orderliness, they are likely to be also more high in Neuroticism. This supports the finding that women are generally more Neurotic than men. Also if one examines a group of people with equal levels of Orderliness, the men in that group will on average score higher in Industriousness than the women.

NEUROTICISM

The final trait, Neuroticism, is differentiated into Volatility and Withdrawal. Depression and anxiety ar typical for Withdrawal, whereas getting angry, upset or irritated relates to Volatility. Women are more Neurotic than men, especially when measuring Withdrawal. This is related to things like depression, anxiety and low self-esteem. The only thing related to Neuroticism that men score higher is anger and it's expression. As people age, they get less Neurotic, especially women, who generally get more Neurotic during puberty: depression and anxiety decrease over time. During male puberty anxiety generally goes down and depression stays the same. 

Neuroticism and Conscientousness are linked in the following way: both predict positive job performance, both are related to feelings such as frustration and work related motivation and behavior, like investing effort but usually they correlate negatively when comparing persons (i.e. more Conscientousness in a person, therefore less Neuroticism). This suggests that individuals who tend to be more Neurotic compared to others in the same population, also tend to be less Conscientous than others in the same population. However, at the level of the individual this relationship was reversed, suggesting that when individuals experience Neurotic tendencies, such as negative affect, they tend to engage in Conscientous behaviors. Therefore, I think, that it requires careful assessment when claiming either one as the cause of negative emotion, e.g. a highly Industrious man would be frustrated at doing nothing, but the frustration wouldn't necessarily be a sign of high Neuroticism. 

Negative affect (associated with Neuroticism) has been shown to promote a more bottom-up, detail-oriented, systematic thinking style; while positive affect has been shown to facilitate a more top-down, schemabased and generative thinking style. Also negative affects such as sadness indicate the capability to remember things better, make less judgemental errors and produce persuasive arguments. Neuroticism therefore helps when working on tasks that require systematic, bottom-up processing and the incorporation of new knowledge.

Neuroticism is a combination of social and genetic factors. Low Neuroticism predicts longevity after controlling for age, sex, education, smoking, alcohol consumption, physical activity, and baseline health. Neurotic people perform well when social expectations are high, because they prepare intensively, since they want to avoid social situations where they are punished or threatened, either formally or informally. 

Neuroticism is the single most important factor associated with many forms of psychopathology and behavioral health, in particular the common mental disorders including anxiety, depressive, and substance use disorders. It is related to a negative bias in attention and interpretation, although mood or stress induction seems to be required to activate these biases. Moreover, it is associated with stressful event generation and ineffective coping, increased momentary negative affect, less momentary positive affect, and probably with increased reactivity and affect variability. What this means is that a more Neurotic person will likely feel worse for the same negative event than a less Neurotic person, feel less joy for a positive event, ruminate more about possible negative situations and use emotional tools more unpredictably and inefficiently when trying cope.

Neurotic people like to be pre-emptive and well prepared and they prefer encountering familiar problems rather than previously unknown situations. Although some individuals feel little discomfort when facing the unknown, those high in Neuroticism find it aversive. This is based on the idea that what is unknown is actually the thing one has to be most prepared for, from an evolutionary perspective, because the severity of an unknown threat might exceed everything that has been encountered (and succesfully fended off) thus far. Therefore Neuroticism is advantageous, since a general stress response is needed for all-around preparation.

Neuroticism is associated with brain activity at rest or in response to aversive or novel stimuli. So compared to the the day dreaming Extrovert, a Neurotic person thinks more about possible bad things happening and keeps on going through negative events that are in the past.

Neuroticism has been associated with higher baseline levels of the stress hormone cortisol, but with reduced phasic increases of cortisol in response to specific stressors. This pattern suggests that those high in Neuroticism tend to be not only chronically stressed but also less able to mobilize resources to deal with particularly stressful situations.

Neuroticism has been associated with lower levels of serotonergic function. Which, if I understand correctly, would mean less positive emotion acquired from consuming a reward, such as delicious food, satisfying sex or a pay raise.

Parents who manifest higher levels of Extraversion, Agreeableness, Conscientousness, and Openness and lower levels of Neuroticism engage in more warm and structured parenting.

FURTHER READING

The Relations Between Parents’ Big Five Personality Factors and Parenting:

A Meta-Analytic Review

The Devil You Know

Neuroticism Predicts Neural Response to Uncertainty

Openness to experience, plasticity, and creativity: Exploring lower-order,

high-order, and interactive effects

Personality Neuroscience and the Biology of Traits

Gender differences in personality across the ten aspects of the Big Five

What do conscientous people do? Development and validation of the

Behavioral Indicators of Conscientousness

From madness to genius: The Openness/Intellect trait domain as a

paradoxical simplex

The biological and psychological basis of neuroticism: Current status and future

directions

Extraversion, neuroticism, and the prisoner’s dilemma

The Downfall of Extraverts and Rise of Neurotics: The dynamic process of status allocation in task groups

Interpreting neuroticism scores across the adult life course: immutable or

experience-dependent set points of negative affect?

It depends how you look at it: On the relationship between neuroticism

and conscientousness at the within- and the between-person levels of analysis

Age Differences in Personality Traits From 10 to 65:

Big Five Domains and Facets in a Large Cross-Sectional Sample

Between Facets and Domains: 10 Aspects of the Big Five

How the West Won - Viikingit ja pohjoinen Eurooppa

Viikon kiireiden jälkeen on aika jälleen paneutua How the West Won -kirjan maailmaan. Tänään luvassa luku 5, jonka aiheena on Pohjois-Euroopan, erityisesti viikinkien vaikutus lännen kehitykseen. Aiempiin blogiteksteihin on uponnut yllättävän aikaa, joten pyrin suoraviivaistamaan kirjoitustyyliäni, tavoitteenani on saada asiat vielä tiiviimpään muotoon, katsotaan, kuinka onnistun siinä.

POHJOISET VALOT KRISTIKUNNAN YLLÄ

Historioitsijoilla on ollut taipumus korostaa edellisessä päivityksessä käsiteltyjen karolingien roolia länsimaiden kehityksessä, mutta Starkin mukaan viikingeillä on ollut heitä suurempi vaikutus. Viikingit olivat jo karolingien aikaan alkaneet tehdä ryöstöretkiä ympäri Eurooppaa ja vuonna 860 ruotsalaiset viikingit purjehtivat Dnepr-jokea ja valtasivat Kiovan ja jatkoivat matkaa Konstantinopoliin. Kiovan viikinkidynastia kesti 700 vuotta (nimi Russia tulee ruotsalaisia viikinkejä tarkoittaneesta sanasta Rus).

1000-luvulla viikingit valtasivat heidän mukaansa sittemmin nimetyn Normandian Ranskasta ja 1066 Wilhelm-herttuan johdolla valtasivat Englannin. Normanneilla oli merkittävä vaikutus myös ristirektiin, sillä ensimmäisen retken aikaan kaksi neljästä sotapäälliköstä olivat normanneja. Kehittyneiden aseidensa ansiosta normannien joukot voittivat kerta toisensa jälkeen suuremmat muslimien joukot taisteluissa. Ristiretket ovat esimerkki siitä, että varsinaista eurooppalaista identiteettiä ei ollut vielä syntynyt, vaan kristinusko oli yhdistävä tekijä lännessä.

VIIKINKIEN AIKA

Historioitsijat ovat tyypillisesti pitäneet viikinkejä raakalaisina. Tämä on kuintenkin puppua, kuten edellisessä päivityksessä mainittu Helgön yhteisö osoittaa. Vastaavasti viikinkien aseteknologia, laivat ja navigaatiotaidot olivat ensiluokkaiset aikaan nähden.

Teknologia

Viikinkien aseet olivat tavanomaisen laadukkaita, mutta eivät kuitenkaan poikkeuksellisia. Sen sijaan heidän laivansa olivat parhaita, mitä maa päällään kantoi. Sotalaivat (skei) olivat hieman hoikempia ja ketterämpiä, kuin rahdin kuljettamiseen tarkoitetut knarri-laivat.

Viikingit yhdistelivät purjeiden ja airojen käyttöä taitavasti, ja matalat pohjat soveltuivat hyvin jokipurjehdukseen. Hyvissä olosuhteissa laivat pystyivät kulkemaan jopa 20 solmun vauhtia, verrattuna Kolumbuksen ajan 8 solmuun. Suurimmat skeit olivat lähes 40 metriä pitkiä, kaksipäisiä, jotta ne pystyivät vaihtamaan suuntaa kääntämättä.

Roomalaiset ja kreikkalaiset navigoivat saarelta toiselle ja rantaviivoja pitkin. Viiingit sen sijaan sovelsivat teknologisia laitteita leveysasteiden tunnistamiseen ja tarkkailivat virtausten suuntia, merilintuja ja taivaankappaleita. Viikingit käyttivät myös tietynlaista kristallia, jonka avulla pystyy pilvisenäkin päivänä paikallistamaan auringon.

Ryöstöretket ja siirtokunnat

Ryöstöretket kehnosti puolustautuneihin eteläisemmän Euroopan kohteisiin alkoi 700-luvun lopulla. Englanti, Irlanti ja Ranska olivat tyypillisiä ryöstökohteita. Ryöstöretkien brutaaliutta on selitetty Kaarle Suuren ajan väkivaltaisilla kristinuskoon käännyttämismenetelmillä, esimerkkinä 4500 saksilaisen pakkokaste ja teloitus.

Ryöstöretkien koko kasvoi vuosien mittaan. Suurimmat ryöstöretket saavuttivat jopa 700 laivan koon (yhdessä laivassa oli noin 50 miestä). 900-luvulle tultaessa viikingeillä oli hallussaan pohjoinen Skotlanti, Venäjä, Normandia ja monia muita pienempiä siirtokuntia. Starkin mukaan Normandia on länsimaiden kannalta tärkein.

NORMANNIEN MENESTYS

Normannit toimivat suhteellisen itsenäisesti suhteessa muihin ranskalaisiin, ja monet liittyivät heidän joukkoihin ja paljon avioliittoja solmittiin normannimiesten ja frankkinaisten välillä.

Vuonna 1066 voittoisa Wilhelm-herttua valloitti Englannin norjalaisen Harald III:n avustamana. Normannit ottivat omistukseensa lähes kaiken englantilaisen omaisuuden (tiedot koottiin Domesday Book:ina tunnettuun kirjaan) ja pysyivät ranskaa puhuvana eliittinä vuosisatoja.

Viikinkien perinteisiin kuului rajoittaa kuninkaan valtaa ja osittain tähän perinteeseen perustuen vuonna 1215 normannit pakottivat kuningas Juhana Maattoman solmimaan valtaansa rajoittavan Magna Carta -sopimuksen, joka voidaan nähdä hapuilevina demokratian ensiaskelina Euroopassa.

Italia ja Sisilian kuningaskunta

Bysantti-kenraali Georgios Maniakesin johtamiin joukkoihin kuului suuri määrä normannialaisia palkkasotureita. Maniakes oli menestyksekäs, mutta kun hän kieltäytyi palkanmaksusta, normannit pillastuivat. Sotkuisten poliittisten kuvioiden jälkeen kahakoiden repimä Sisilia palasi muslimien valtaan, mutta normannit olivat Maniakesin aikana saaneet selville sen olevan varakas kuningaskunta.

Vilhelm Rautakäden kohdolla normannit hyökkäsivät Italiaan ja valtasivat Melfin kaupungin. Bysanttilaisten johtaja lähetti neuvottelijan, joka tarjosi joko turvallista pakoa normanneille tai taistelua normannit varjoonsa jättävän bysanttiarmeijan kanssa. Isokokoinen viikinkisoturi löi viestintuojan hevosta panssaroidulla kädellään päähän. Hevonen kuoli, ja taistelu alkoi seuraavana päivänä.

Normannit voittivat bysanttilaiset kolmeen otteeseen ylivoimaisesti, ja bysanttilaiset jättivät heidät sitten rauhaan. Normannit suuntasivat nyt muslimien hallitsemaan Sisiliaan. Normannit voittivat muslimit, mutta sadan vuoden aikana normannien valta Sisiliassa hiipui. Muslimien valta ei kuitenkaan koskaan palannut Sisiliaan.

RISTIRETKET

Vuonna 1095 paavi Urbanus II kutsui ensimmäisen ristiretken koolle, kun kristittyjen olot ja pyhiinvaellukset Jerusalemiin muuttuivat yhä vaarallisemmiksi jatkuvasti ankarampien muslimihallitsijoiden määräyksien johdosta.

Rekrytointi

Vaikka paljon on kirjoitettu ryöväämishimoisista ristiretkeläisistä, suurin osa osallistuneista ritareista joutuivat rahoittamaan suurin summin oman osallistumisensa, ilman tietoa tai toivoa taloudellisten tappioiden kuittaamisesta. Kuninkaat panttasivat maitaan ja panivat toimeen uusia veroja.

Bysantin keisari Alexius – joka oli pyytänyt paavilta apua – suhtautui kuitenkin viimein paikalle saapuneisiin 40 000 soturiin nihkeästi, eikä tätä kiinnostanut Jerusalem, vaan Bysantin muiden alueiden palauttaminen valtakuntaan. Tämä kylvi siemenen, joka 1200-luvulla, neljännen ristirekten aikaan johti siihen, että läntiset joukot ryöväsivät Konstantinopolin.

Voitot

Ristiretkeläisjoukot saavuttivat monia voittoja. Bohemond-kutsumanimen ansainnut normannijohtaja valloitti Antiokian kaupungin, ja hänen liittolaisensa jatkoivat aina Jerusalemiin asti. Matkan varrella normannien joukot voittivat kerta toisensa jälkeen paljon itseään mittavammat muslimijoukot niin perin pohjaisesti, että meni hyvin pitkä aika, ennen kuin muslimit uskaltautuivat kohtaamaan läntiset joukot taistelussa.

Ristiretkeläisten valtakunnat

Ristiretkeläiset perustivat neljä valtakuntaa, Edessaan, Tripoliin, Antiokiaan ja Jerusalemiin. Muiden muassa Temppeliritarien ja Johaniittain ritarikunnat suojasivat Jerusalemia aina vuoteen 1291 asti, jolloin länsimaisten sotilaiden määrä väheni ja puolustus tuli liian kalliiksi, ja muslimit jälleen valtasivat Jerusalemin.

Ristiretkien "sotarikokset"

Starkin mukaan nykypäivän asenteet kuvastavat syvää inhoa ristiretkeläisten tekoja kohtaan. Heitä on verrattu natseihin ja kristinuskoa on ristiretkien nojalla kutsuttu sisäsyntyisesti väkivaltaiseksi uskonnoksi. Starkin mukaan tämä on soopaa.

Stark kirjoittaa, että on typerää nykypäivän näkökulmasta arvottaa menneisyyden toimintaa. Sen ajan sodankäynnin säännöt olivat yksinkertaisesti erilaiset. Esimerkiksi kaupunkia piirittäessä oli tyypillistä, että jos kaupunki ei antautunut ja pakotti piirittäjät muureille – mikä vaati paljon kuolonuhreja – päästettiin sotajoukot vapaasti riehumaan kaupunkiin varoittavana esimerkkinä ympäröiville alueille.

Monet ovat myös väittäneet, että ritarillisuus olisi peräisin muslimeilta, ja että ristiretkien ajan muslimit olivat sivistyneitä verrattuna "raakalaismaisiin" ristiretkeläisiin. Tosiasiassa molemmat osapuolet tekivät hirmutekoja, uskontoon katsomatta. Tosin, Baybaari-muslimien kontolla ovat ristiretkien ajan suurimmat verilöylyt, joissa tapettiin niin miehet, naiset kuin lapsetkin, suurimpana esimerkkinä Antiokian verilöyly vuodelta 1266.

KRISTIKUNTA

Kirkko oli ainoa taho, joka keskiajalla pystyi edes jossain määrin yhdistämään läntisen kristikunnan yhdeksi toimijaksi.

Kaksi kirkkoa

Stark näkee, että keskiajan kirkko jakaantui "Vallan Kirkkoon" ja "Hurskauden Kirkkoon". Edellinen näistä koostui maallistuneista, jo keisari Konstantinuksen ajoista asti varakkaisiin kirkon virkoihin koronneista henkilöistä, kun taas jälkimmäiseen kuuluivat luostarilaitoksen uskonnon vakavammin ottaneet. Esimerkiksi pohjoisen Euroopan käännyttäminen oli ennemmin jälkimmäisten hommaa, kun edelliset pitivät jo olemassa olevaa kristikuntaa otteessaan.

Pohjoisen käännyttäminen

Vaikka aatteellista sisältöä on usein pidetty tärkeänä osana onnistunutta käännytystä, keskeisin käännytyksen onnistumisen mekanismi on kuitenkin se, että ihmiset kääntyvät tyypillisesti uskoon, jonka jäsenten sosiaaliset suhteet ovat tärkeämmät, kuin uskoon kääntymistä vastustavien. Kyseessä on siis yksinkertainen kaupankäyntitilanne, johon itse uskonnon oppisisältö ei juurikaan vaikuta.

Pohjoisen Euroopan käännytykset etenivät tasaisen hitaasti, ja usein viikinkijohtajien tarvitessa tukea esimerkiksi karolingeilta. Kristyiksi kääntyneet viikingit taistelivat usein pakanaviikinkien kanssa.

Vaikka käännytykset ennen pitkää onnistuivat, ainakin siihen pisteeseen asti, että lähes kaikki korkeassa asemassa olevat olivat uskossa, pakanauskonnot jatkoivat elämäänsä vielä vuosisatoja, osittain jopa meidän päiviimme asti.

Organisoitu uskonto

Keskiajan Euroopan yhdistävä tekijä oli kirkko. Kulttuuri, koulutus, kirjat, musiikki, rahan lainaus, uutiset ja paikallisten hallitsijoiden ja mahtimiehien moraalinen suitsiminen kuuluivat kaikki kirkon tehtäviin. Kirkko oli myös ainoa instituutio, jonka organisaatio oli kehittynyt niin pitkälle, että se pystyi laajoilla maantieteellisillä alueilla koordinoimaan toimintaansa.

HISTORIA YLÖSALAISIN

Stark korostaa luvun päätöksessä, että turhan kauan historioitsijat ovat pitäneet suuria valtakuntia arvossaan. Tosiasiassa hajanaisuus on aina se tekijä, jonka kautta suurimmat harppaukset on otettu eteenpäin, ja suuret valtakunnat ovat lähtökohtaisesti olleet aina pysähtyneitä, usein jopa valloitus- ja verenhimoisia.