Carl Jungin psykologia pikaversiona

Carl Jung on Sigmund Freudin ohella merkittävimpiä 1900-luvun psykologian hahmoja. Jung jatkoi Freudin alitajuntaan ja seksuaalisuuteen liittyvien ajatusten kehittelyä, mutta Jungin omaperäinen ajattelu erosi paljon Freudista. Jungin merkittävimmät tutkimuskohteet olivat unet, uskonnot, myytit ja symbolit, joihin kerrostuneita merkityksiä Jung luotasi kirjoituksissaan. Käsillä oleva teksti on Calvin S. Hallin ja Vernon J. Nordbyn ”A Primer of Jungian Psychology” -oppaaseen perustuva tiivistelmä, jonka tarkoituksena on toimia mahdollisimman tiiviinä johdatuksena Jungin tärkeimpiin ajatuksiin. 

Carl Jung vanhalla iällä.

PERSOONALLISUUDEN RAKENNE

Psyyke on Jungin tärkeimpiä käsitteitä, joilla hän kuvaa henkilön henkistä kokonaisuutta. Psyyke jakaantuu tietoiseen ja ei-tietoiseen osaan, ja niillä on omat tehtävänsä. 

Tietoisuus on se osa henkilöstä, joka on henkilön sellaisenaan tietämä. Ajattelu, tunteminen, aistiminen ja intuitiivinen kokemus ovat tietoisuuden tapoja kohdata maailma ja toimia siinä. Tietoisuuden järjestystä Jung kutsuu egoksi. Ego on siis tietoisuuden kulloinenkin muoto, joka riippuu yksilöstä itsestään. Ego määrittää henkilön tietoista persoonaa, se suodattaa tietoisuuden keräämiä kokemuksia ja kätkee alitajuntaan sellaiset asiat, joita se ei tarvitse tai halua kohdata. 

Tietoisuus ja ego ovat erottamattomassa vuorovaikutuksessa alitajunnan kanssa. Jung jakaa alitajunnan henkilökohtaiseen, persoonalliseen alitajuntaan ja kollektiiviseen alitajuntaan. 

Henkilökohtainen alitajunta on se osa henkilön ei-tietoista psyykeä, johon on kasaantunut kaikki henkilön omassa elämässä kohtaamansa asiat ja muistot, joita ei ole eritelty ja yhdistetty osaksi tietoisuutta. Erityinen ilmiö henkilökohtaisessa alitajunnassa ovat kompleksit, yksittäisiä kokemuksia yhdistävät kategoriat. Esimerkiksi isä-kompleksi voi henkilöllä tarkoittaa alitajuista, jäsentymätöntä kokemusten joukkoa, joita yhdistää henkilön suhde isäänsä. 

Kollektiivinen alitajunta on kenties Jungin tärkein käsite. Se sisältää sellaiset kulttuuriset ja yleismaailmalliset alitajuiset kokemukset, jotka piilevät kaikkien ihmisten psyykeissä. Näitä yhteisen alitajunnan sisältöjä Jung jäsentää arkkityypin käsitteellä. Arkkityyppejä on monia, joista tärkeimmät ovat Persoona, Anima, Animus, Varjo ja Itse. 

Persoona on kollektiivisen alitajunnan se osa, joka yhdistää yksilön yhteisöön ja antaa tälle roolin. Esimerkiksi yhteisö voi tunnistaa lääkärin roolin, ja joku tietty yksilö voi toimia lääkärinä tämän jaetun käsityksen nojalla. Toisin sanoen henkilö ottaa lääkärin persoonan, eräänlaisen naamion kantaakseen, jolla hän yksinkertaistaa psyykkisen kokonaisuutena muille ja itselleen vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi.

Jung ajatteli, että kunkin psyykessä on maskuliininen ja feminiininen osa. Miehillä Animus on tämä feminiininen osa. Animus kantaa niitä henkilön oman elämän yli vaikuttavia, lähes ikiaikaisia merkityksiä, jotka koskevat miehen suhdetta naiseen, äitiin ja kumppaniin. Mies heijastaa Animansa kohtaamiinsa naisiin, ensiksi äitiinsä, ja miehen tehtävänä suhteessa omaan feminiiniseen puoleensa on oppia erottamaan Animansa oikeista yksilöllisistä naisista. Animus tulee yleensä miehen psyykessä esiin yksittäisen, mystisen naisen hahmossa.

Animus on naisen psyyken maskuliininen osa. Sitä koskevat samanlaiset sisällöt kuin Animustakin, mutta vastakkaisen sukupuolen näkökulmasta. Animus tulee yleensä naisen psyykessä esiin arvovaltaisten miesten joukkona.

Varjo on kollektiivisen alitajunnan se osa, joka sisältää henkilön oman sukupuolen psyykkiset ainekset. Sanana ”varjo” viittaa siihen, että alitajuisessa muodossaan Varjo tulee esiin vaarallisissa, hallitsemattomissa muodoissaan. Esimerkiksi silmittömiä sotatoimia tai väkivaltaa voisi kuvata maskuliinisen Varjon purkauksena, kun taas lapsensa tukahduttavan äidin hahmo – esimerkiksi Hannun ja Kertun noita-akka – on feminiinisen Varjon puoli. Varjon tietoinen kohtaaminen, erittely ja jäsentäminen on välttämätöntä, jos tavoitteena on eheä psyyke.

Kenties kuvan ajatusta miettimällä kohtaisimme pimeän puolemme rohkeammin.

Itse on se kollektiivisen alitajunnan osa, joka välittää sitä psyykeä eheyttävää prosessia, jonka kautta henkilö voi eriyttää ja jäsentää psyykeään. Itsen kehittyessä psyyke tulee harmonisemmaksi, mitä voidaan kuvata esimerkiksi ilmaisuilla ”tiedän kuka olen” tai ”tunnen olevani ehjä”. Itsen kehittyminen vie aikaa ja vaatii paljon aktiivisia toimia, erityisesti omia unia ja fantasioita tarkastelemalla. 

Edellä kuvatut persoonallisuuden rakenneosaset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ne voivat olla harmoniassa tai ristiriidassa. Tämän lisäksi yksittäinen osa voi kompensoida jotain toista osaa. Esimerkiksi jos miehen Varjo on heikko, saattaa tämän Animus ottaa suuren osan psyykessä, joka tulee esiin poikkeuksellisen feminiinisenä toimintana (yksilön kontekstissa – jokaisen ihanne-Itse on erilainen).

PERSOONALLISUUDEN LIIKKEET

Jungille psyyke on suhteellisen suljettu kokonaisuus. Se vastaanottaa kokemuksia, mutta mustan aukon tavoin sieltä ei karkaa mitään, mikä sinne on kerran päätynyt. Vastaanotetut kokemukset ja henkilön sisäsyntyiset ominaisuudet tuottavat psyykkisen energian, libidon, joka on yksinkertaisesti se voima, joka toimii psyyken toiminnan polttoaineena. 

Psyyke pyrkii aina tasapainoon, mikä tarkoittaa psyykkisen energian tasaista jakautumista psyyken eri osien välillä. Käytännössä tätä tilaa ei koskaan synny, vaan psyyken epätasapainot ja jatkuvasti sisään virtaavat kokemukset pitävät psyyken liikkeessä aina. 

Psyykkiset arvot ohjaavat psyykkisen energian liikkeitä. Psyykkiset arvot ovat niitä tavoitteita, joita kohti henkilön psyyke, niin tietoinen kuin alitajuinenkin puoli, pyrkivät. Esimerkiksi, jos Persoona on saanut liian suuren osan henkilön psyykessä, voi tällöin Persoonaansa korostavan henkilön toiminnasta päätellä, että Persoona määrittää henkilön psyykkisiä arvoja. Sama pätee muihin psyyken osiin. Psyykkisistä arvoista antavat vihjeitä toiminnan tarkastelun lisäksi komplekseihin perehtyminen, tunnereaktiot ja intuitiivinen tulkinta.

Psyykkisen energian virta sisään tiettyyn osaan vahvistaa sitä, virta ulos heikentää. Tätä liikettä Jung kuvaa progression ja regression käsitteillä. Esimerkiksi jossain tilanteessa henkilön Varjo saattaa olla merkittävimmässä osassa, mutta psyykkisen energian virratessa ulos Varjosta, psyyken muut osat voimistuvat, jolloin toisenlainen hierarkia syntyy, ja prosessi alkaa jälleen alusta. 

Psyykkinen energia voi ”kanaalisoitua”, uomautua. Tämä tarkoittaa alkukantaisen, vaistomaisen psyykkisen energian ohjautumista uudenlaisella tavalla. Esimerkiksi monien kulttuurien siirtymärituaalit toimivat esimerkkinä, jossa aiemmin vaistonvarainen toiminta alkaa saada monimutkaisempia ja symbolisempia ilmaisumuotoja. Jung korostaa, että tämä uomautuminen on tärkeää siksi, että psyykkisen energian uomautuminen on verrattavissa vesivoimalla toimivaan sähkögeneraattoriin: vesi virtaa koskessa ja sen voima muuttuu sähkövirraksi johdossa – sähkö on kuitenkin käyttöominaisuuksiltaan aivan toisenalaista, kuin kosken vesi. 

PERSOONALLISUUDEN KEHITYS

Persoonallisuuden kehityksen tärkeimmät käsitteet Jungille ovat individuaatio (edellä ”eriyttäminen”), integraatio (edellä ”jäsentäminen”) ja transsendenssi. 

Individuaatio on se prosessi, jonka kautta yksilö tulee tietoiseksi ja erottaa toisistaan psyykensä eri osat. Individuaatio alkaa kaikilla samasta pisteestä, möhkälemäisestä ykseydestä ja etenee kohti hienojakoisempaa kokonaisuutta. Individuaatio tapahtuu väistämättä, ja on ainoastaan mahdollista valita suhtautumistapansa siihen. Jos henkilö välttää individuaatiota, pyrkii säilymään jäsentymättömässä, epätietoisessa tilassa, tällöin psyykkiset voimat myllertävät alitajunnassa ja henkilö on niiden armoilla. Toinen vaihtoehto on pyrkiä tietoiseen individuaatioon, jota voi edistää itseään tarkkailemalla, kouluttautumisella ja omia kiinnostuksiaan seuraamalla. 

Integraatio ja transsendenssi ovat individuaation seuraava askel. Psyyken osien eriytyessä omiksi kokonaisuuksikseen psyyke voi alka yhdistää niitä toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämän integraation avulla yksilö voi ylittää psyykensä jakautuneen luonteen ja tehdä itsensä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ilmaistuksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ailahtelevan maskuliinisuuden ja feminiinisyyden sijaan henkilö pystyy toiminnassaan ilmentämään näitä puolia yhtäaikaisesti ja tasapainoisesti, esimerkiksi olemalla oikeudenmukainen ja myötätuntoinen samanaikaisesti.

Vanhemmat vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen. Poikalapsella Varjo kehittyy suhteessa isään, Anima suhteessa äitiin. Tyttölapsella tilanne on päinvastainen. Muut kasvattajat, ikätoverit ja ympäröivä yhteiskunta vaikuttavat tietenkin myös psyyken kehitykseen. 

Persoonallisuus kehittyy yksilöllisesti, mutta on myös säännönmukaisuuksia, joita se seuraa. Yksi tällainen säännönmukaisuus on edistyminen ja vetäytyminen (myös ”progressio” ja ”regressio”, mutta tätä ei tule sekoittaa aiemmin mainittuun regressioon). Esimerkiksi henkilön kehittäessä  Persoonansa huippuunsa kyseessä on progressio. Kun kyseinen Persoona lakkaa toimimasta halutulla tavalla, joko sisäisten tai ympäristön muutosten takia, tietoisuus vetäytyy itseensä etsimään vastauksia alitajunnasta, regressoituu. Tällöin esimerkiksi unet voivat antaa osviittaa siitä, minkälaisia ongelmia, kysymyksiä ja ratkaisuja psyyken uudet olosuhteet tuovat tullessaan.

Toinen keskeinen tekijä on ikä. Ennen murrosikää lapsi on vaistonvaraisesti toimiva yksilö, jolla alkaa vuosien karttuessa kehittyä tietoinen ego. Murrosiässä psyyken tehtävä on irroittautua lapsuuden tiedottomasta tilasta ja ottaa vastaan tietoinen aikuisuuden vastuu – haasteena on tämän vastuun vapaaehtoinen kohtaaminen, ja siksi päättäväisyyden ja tahdon kehittäminen on tärkeää tässä iässä. 

Keski-ikään tullessa psyyken kehitysvaateet muuttuvat. Henkilö on luultavasti (toivon mukaan) luonut toimivan Persoonan ja vakiinnuttanut itsensä. Jungin mukaan keski-iän vakiintunut psyyke väsähtää saavutettuuaan tavoitteensa, Persoona on tyhjentynyt energiasta ja uusi, sisäiseen ja henkiseen kehitykseen tähtäävä vaihe voi alkaa. Vanhuuteen tullessa psyyke alkaa vaipua tietoisuudesta takaisin alitajuntaan, kuoleman lopulta korjatessa omansa. 

PSYKOLOGISET TYYPIT

Jungilla on kahdeksan psykologista tyyppiä, jotka ovat inspiroineet nykypäivän persoonallisuustutkimusta. Kaksi asennetta, ekstroversio ja introversio yhdistyvät neljään psyyken tietoisuuden funktioon, ajatteluun, tuntemiseen, aistimiseen ja intuitioon. 

Ekstrovertti ajattelija on tiedemiesmäinen, ulkoisen maailman säännönmukaisuuksista ja laeista, siis abstrakteista ominaisuuksista kiinnostunut henkilö. 

Introvertti ajattelija on vastaavasti sisäisen maailman liikkeistä kiinnostunut henkilö, esimerkiksi psykologi tai filosofi.

Ekstrovertti tuntija on ympäristön muutoksiin tunnepitoisesti suhtautuva henkilö, esimerkiksi villityksiä seuraava fani.

Introvertti tuntija on tunteensa omana tietonaan pitävä, toisinaan karismaattiselta vaikuttava salaperiäinen henkilö.

Ekstrovertti aistija on kiinnostunut tosiasioista, parhaana esimerkkinä trivia-tiedostaan tunnettu henkilö.

Introvertti aistija on omaan kokemusmaailmaansa helposti jumittuva henkilö. 

Ekstrovertti intuitiivi on ulkoisen maailman mahdollisuuksiin innokkaasti suhtatutuva henkilö, esimerkiksi ympäriinsä poukkoileva ideanikkari.

Introvertti intuitiivi on sisäisen maailman mahdollisuuksiin kiinnittynyt henkilö, esimerkiksi taitelija, visionääri tai profeettamainen henkilö. 

Persoonallisuustyyppeihin vaikuttavat henkilön sisäsyntyiset ominaisuudet, mutta myös psyyken kasvu. Tasapainoiseksi pyrkivän henkilön on otettava tehot irti luontaisista ominaisuuksistaan ja individuaation, integraation ja transsendenssin avulla opittava soveltamaan muitakin persoonallisuuspiirteitä tietoisesti.

SYMBOLIT JA UNET

Jung tuskin kirjoitti yhtäkään tekstiä, joissa hän ei olisi viitannut symboleihin tai (usein asiakkaidensa) uniin. 

Jungille unet ovat alitajunnan tapa tuoda tietoisuuden käsille toistaiseksi heikosti artikuloitua asioita, joiden avulla psyyken kehitys voisi edistyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki unet olisivat tällaisia, vaan esimerkiksi unohtumattomat, voimakkaan symboliset tai toistuvat unet antavat vihjeitä alitajunnan liikkeistä. 

Symbolit ovat alitajunnan maailman representaatiota, joiden avulla on mahdollista yrittää ymmärtää monimutkaisia psyykkisiä ilmiöitä, tai ainakin antaa niille jollakin tapaa kommunikoitava muoto. Symboleiden kautta primitiiviset kollektiivisen alitajunnan sisällöt saavat uudenlaisen ilmaisumuodon, joka on usein laajempi ja merkityksellisempi kuin sen aiempi muoto (vrt. kanaalisaatio/uomautuminen). 

Mandala-kuviot ovat psyyken yhtenäistymisen symboli Jungille.

Unien ja symbolien merkityksiä voimistamalla, amplifikoimalla on mahdollista yksilön kohdalla prosessoida alitajunnan sisältöjä tehokkaammin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erilaisilla terapeuttisilla tekniikoilla, kuten puheterapialla, taiteella tai päiväkirjan pitämisellä pyritään tarkastelemaan henkilön psyykessä esiintyneitä tai huomion kiinnittäneitä symboleita, jolloin niiden takana piilevät, henkilölle relevantit merkitykset voivat tulla paremmin esiin. Näin alitajunnan muutokset saavat ilmaistavan muodon, mikä edesauttaa psyyken kehitystä. 

LOPUKSI

Tämä oli tiivistelmä Jungin ajattelusta ja tärkeimmistä käsitteistä. Toivottavasti se on hyödyksi. 

Patriarkka Tikhonin vuoden 1918 kirje Leninille

Kun polarisaatio näyttää maailmalla kiristyvän kaikilla elämän osa-alueilla, toimii patriarkka Tikhonin satavuotinen kirje niin muistutuksena kuin varoituksenakin poliittisen vallan rajusta uudelleenjärjestelystä ideologisten tavoitteiden mukaisesti.

Patriarkka Tikhon oli Venäjän kirkon johtaja Venäjän vallankumouksen aikaan. Bolsevikkien ja patriarkan välit kylmenivät vuosien varrella ja viimeiset vuotensa patriarkka vietti kotiarestissa. Patriarkan kirje on tulisieluinen ja terävä kommentaari vallankumouksen johtajia vastaan, ja se antaa hyvin toisenlaisen näkökulman blosevikkien utopistisen projektin tilasta verrattuna moniin vallankumousta nostalgisoiviin lähteisiin.
Patriarkka Tikhon

Tämä on Tikhonin kirjeen käännökseni, joka perustuu nunna Cornelia Reesen englanninkieliseen käännökseen, joka on julkaistu blogissa "The Catalogue of Good Deeds - The Official Blog of the Catalogue of St.Elisabeth Convent".


KIRJE:

"Me osoitamme tämän Pelastajan profetian teille, nykyiset Isänmaamme kohtalon muovaajat, jotka kutsutte itseänne "kansan" komissaareiksi.

Jo vuoden päivät olette puristaneet hallituksen valtaa käsissänne ja jo nyt valmistaudutte juhlimaan lokakuun vallankumouksen vuosipäivää; mutta jokina virtaava veljienne veri, säälimättä käskyistänne vuodatettu, huutaa taivaisiin ja pakottaa meidät kertomaan teille katkeran totuuden.

Olette kaupanneet Isänmaan sieluttomaan kansainvälisyyteen, vaikka tiedätte täysin hyvin, että kun kyseessä on Isänmaan puolustus, kaikkien maiden työläiset ovat näiden maiden uskollisia poikia, eivätkä pettureita.

Valtaan tarranneina ja kansan luottamukseen vedoten, mitkä ovat lupauksenne heille, ja kuinka olette lupauksenne pitäneet?

Totisesti, olette antaneet heille leivän sijasta kiven ja kalan sijasta käärmeen (ks. Matt 7:9-10). Sodan väsyttämälle kansalle lupasitte rauhaa "ilman maanluovutuksia tai sotakorvauksia".

Mistä voitosta olisitte voineet kieltäytyä te, jotka olette johtaneet Venäjän häpeälliseen aselepoon, nöyryyttävin ehdoin, joita teillä ei ollut edes rohkeutta julkistaa täysin? "Maanluovutusten ja sotakorvausten" sijaan suuri Äidinmaamme on valloitettu, vähennetty, silvottu; ja maksuna hänelle asetetusta suojelurahasta kuljetatte Saksaan kultaa, jota ette itse ole keränneet.

Olette ottaneet pois sotilailta kaiken, minkä puolesta he taistelivat. Olette opettaneet heidät, vasta hiljattain rohkeat ja voittamattomat, hylkäämään Äidinmaan suojelun ja pakenemaan taistelukentältä.

Olette tukahduttaneet heidän sydämiensä innoittuneen ymmärryksen siitä, ettei ole suurempaa rakkautta kuin laittaa elämänsä pantiksi ystäviensä vuoksi (Joh. 15:13)

Ja vaikka olette kieltäytyneet puolustamasta Äidinmaata ulkoisilta vihollisilta, kokoatte herkeämättä armeijoitanne.

Ketä vastaan aiotte ne johtaa?

Olette jakaneet kokonaisen kansakunnan taisteleviin leireihin ja syösseet sen ennennäkemättömän julmaan veljesmurhaan.

Olette avoimesti vaihtaneet Kristuksen rakkauden vihaan, ja rauhan sijaan olette keinotekoisesti lietsoneet vihamielisyyttä luokkien välille. Ja loppua ei näy synnytämällenne sodalle, sillä te aiotte tuoda voiton maailmanvallankumouksen aavelle venäläisen työläisen ja talonpojan käsin.

Se ei ollut Venäjä, joka tarvitsi häpeällisen rauhan ulkoisen vihollisensa kanssa vaan te, jotka olette juonineet tuhotanneksenne Venäjän sisäisen rauhan peruuttamattomasti.

Kukaan ei koe olevansa turvassa; jokainen pelkää kotitarkastuksia, ryöstöjä, häätöjä, pidätyksiä ja teloituksia.

Satoja puolustuskyvyttömiä ihmisiä kaapataan, riudutetaan kuukausia vankiloissa ja usein teloitetaan ilman tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, jopa käymättä itse nimittämässänne tuomioistuimessa.

Eikä vain heitä, jotka ovat jollain tapaa syyllisiä edessänne, mutta myös heitä, jotka ovat syyttömiä, mutta jotka on otettu kiinni "vangeiksi" - nämä onnen hylkäämät ihmiset tapetaan rangaistuksena rikoksista, joita eivät edes tehneet heidän kanssaan samanmieliset, mutta usein he, jotka ovat teidän seuraajianne ja aatteidenne jakajia.

Syyttömiä piispoja, munkkeja ja nunnia teloitetaan villien, epämääräisten ja epäselvien "vastavallankumous" -syytteiden perusteella. Tämä ihmisyyden vastainen teloitus on vielä kuormittavampaa ortodokseille, sillä heltä evätään heidän viimeinen lohtunsa ennen kuolemaa - sakramentit - ja tapettujen ruumiita ei anneta heidän perheilleen kristillistä hautausta varten.

Eikö tämä ole silmittömän julmuuden huippu heidän osaltaan, jotka teeskentelvät olevansa ihmiskunnan hyväntekijöitä ja jotka oletetusti kärsivät itse julmista hallitsijoista?

Mutta teille ei riitä, että olette kastaneet Venäjän kansan kädet heidän veljiensä vereen; monien nimien takana piilotellen - avustusten, anomusten ja kansallistamisen - te työnnätte heidät kaikkein häpeilemättömimpään ja röyhkeimpään varkauteen.

Teidän vihjauksienne myötä ryövättiin ja anastettiin maa-alueita, kartanoita, tehtaita, taloja, kotieläimiä, rahaa, henkilökohtaisia tavaroita, huonekaluja ja vaatteita.

Ensin rikkaat, joita te kutsutte "porvareiksi", ryövättiin; sitten "kulakkien" liikanimen turvin menestyneemmät ja ahekrimmat talonpojat rosvottiin, jolloin köyhien määrä vain kasvoi - ei voi olla huomaamatta, että suuren, yksittäisten kansalaisten köyhdytetyn joukon myötä kansakunnan vauraus on mennyttä, ja koko maa on köyhä.

Houkuttelemalla kouluttamattomia ja tietämättömiä helpoilla ja ilmaisilla ansioilla, olette sumentaneet heidän omatuntonsa ja suukapuloineet heidän synnintuntonsa; mutta millaisten nimien takana piilottelettekaan pahantekoanne, murha, väkivalta ja varastaminen säilyvät vakavina synteinä ja rikoksina, jotka huutavat taivaisiin.

Te lupasitte vapauden.

Vapaus on suuri hyvä, jos se on oikein ymmärretty - kuten vapaus pahasta, toisten sorrosta ja laittomuudesta ja mielivallasta.

Mutta te ette ole antaneet tätä vapautta; vapaus jonka annoitte koostuu kaikenlaisista alimpien joukkohalujen hemmottelusta, murhan ja varkauden rankaisemattomuudesta. Kaikki todellisen sivistyksen ja korkeamman henkisen vapauden esimerkit te olette murskanneet armotta.

Onko se vapautta, kun kukaan ei voi tuoda ruokaa kotiin tai vuokrata asuntoa ilman erikoislupaa, kun perheet ja toisinaan kokonaisen asuinrakennuksen asukkaat häädetään ja heidän omaisuutensa heitetään taivasalle, kun kansalaiset keinotekoisesti jaetaan arvoluokkiin, joista tietyt määrätään nälkiintymiseen ja ryöväykseen?

Onko se vapautta, kun kukaan ei voi lausua mielipidettään pelkäämättä vastavallankumoussyytteitä?

Missä on sanan- ja lehdistönvapaus, missä on kirkossa saarnaamisen vapaus?

Monet rohkeat saarnaajat ovat jo maksaneet marttyyrien verellään; sosiaalisen ja poliittisen keskustelun ja kritiikin ääni vaimennetaan; koko lehdistö, lukuunottamatta kapea-alaista bolsevikki-lehdistöä, on täysin kuristettu.

Erittäin tuskaisa ja julma on uskonvapauden loukkaus.

Päivääkään ei kulu ilman, että lehdistönne ei julkaise tietoja hirviöimäisimmistä herjauksista, jumalanpilkasta tai ivasta, joita Kristuksen kirkkoa tai sen palvelijoita kohtaan lausutaan. Te solvaatte alttarin palvelijoita, pakotatte piispat kaivamaan juoksuhautoja ja lähetätte papit saastaisin töihin. Olette nostaneet kätenne kirkon läpi sukupolvien uskollisilta keräämää perintöä vastaan, ajattelematta lainkaan heidän viimeisiä toiveitaan.

Olette sulkeneet suuren joukon luostareita ja kirkkoja ilman syitä tai järkeä. Olette estäneet pääsyn Moskovan Kremliin - uskollisen kansan pyhään perintökalleuteen. Tuhoatte kirkkoyhteisön ikivanhan muodon - seurakunnan; tuhoatte veljeskunnat ja muut hyväätekevät ja kasvatukselliset Kirkon instituutiot, suljette ja hajotatte hiippakuntien kokoukset ja sekaannutte ortodoksisen Kirkon sisäiseen hallintoon.

Karkottamalla pyhät kuvat kouluista ja kieltämällä uskonkasvatuksen, riistätte lapsilta sen henkisen ravinnon, jota ortodoksinen kasvatus tarvitsee.

Mitä muuta voin sanoa? Minulta loppuisi aika (Heb. 11:32) kuvata kaikkia katastrofeja, jotka ovat kohdanneet Äidinmaatamme.

En aio puhua kerran suuren ja mahtavan Venäjän romahduksesta, rautateidemme rappiosta, ennennäkemättömästä maanvijelyksen tuhosta, nälästä ja kylmästä, joka uhkaa kaupunkejamme tai kaiken arkielämälle välttämättömän puutteesta. Kaikki voivat nähdä nämä asiat.

Kyllä, meitä koettelevat kauheat ajat, eivätkä ne hälvene ihmisten sieluista pitkään aikaan, kun ne kerran ovat pimentäneet Jumalan kuvan ja runnoneet paikalle pedon kuvan. Profeetan sanat ovat täytetyt:

Heidän jalkansa rientävät pahoihin tekoihin, he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia, he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä. (Jes. 59:7.)

Me tiedämme, että vastalauseemme herättävät vain raivoa ja närkästystä teissä, ja että te tulette etsimään tekosyytä, jolla syyttää meitä viranomaisten vastustamisesta, mutta mitä korkeammalle "vihan pilarinne" kohoaa, sitä todempia ovat vastalauseidemme todistukset.

Ei ole meidän asiamme tuomita maallisia valtoja; kaikki valta, Jumalan sallima, vetäisi puoleensa meidän siunauksemme jos se todella olisi "Jumalan palvelija", alamaistensa hyväksi, ei pelotteenna hyville töille, vaan pahuudelle (Room. 13:3).

Nyt teille, jotka käytätte valtaanne vainotaksenne naapurianne ja tuhotaksenne syyttömät, me tarjoamme neuvon sanamme: juhlistakaa valtaannousunne vuosipäivää vapauttamalla vangit, laittamalla loppu verenvuodatukselle, väkivallalle ja tuholle ja uskon vainoamiselle; älkää kääntykö tuhon puoleen, vaan lain ja järjestyksen vahvistamiseen, antakaa kansalle heidän syvästi kaipaamansa ja ansaitsemansa lepo sisällissodasta.

Muutoin kaikki veri, jonka olette vuodattaneet vaaditaan teiltä (ks. Luuk. 11:50), ja te, jotka tartuitte miekkaan, kaadutte miekkaan (ks. Matt. 26:52).
Marraskuun 7. 1918."