Lyhyesti voisi sanoa, että Aion käsittelee sitä, kuinka ihmisen tietoisuuden, henkilökohtaisen alitajunnan ja kollektiivisen alitajunnan muodostama kokonaisuus on ilmennyt ihmisten tajunnassa ja kuinka sitä on yritetty symbolein, kertomuksin ja myytein. Jung lähestyy aihetta valtavan symbolisen, metaforisen ja mytologisen aineiston kautta, soveltaen niin kristillistä ja gnostilaista teologiaa, kuin kaukoidän uskontoperinteitä ja alkemiaakin.
ITSE-ARKKITYYPPI JA SEN VAHVISTAMINEN
Oman arvioni mukaan kirjan keskeisenä tavoitteena on Itse-arkkityypin amplifikaatio. Jungin ajattelussa arkkityypit ovat ihmis- (ja eliö-)kunnan kehityksessä psyykeemme kehittyneitä, kaikille yhteisiä kokonaisuuksia. Esimerkiksi Jungin klassinen feminiinen arkkityyppi Anima on jokaisen miehen alitajuinen kokemus naisesta yleisenä kategoriana. Tämä kategoria on syntynyt evoluution kehityksen aikana, naaraan, emon, parittelukumppanin, äidin, tyttären, vaimon ja erimerkiksi siskon muodoissa. Koska miehet/urokset ovat olleet niin kauan vuorovaikutuksessa naisten/naaraiden kanssa, on miesten psyykeen kehittynyt tämä oma feminiinen puolensa, Anima.
Itse on puolestaan arkkityyppi, joka edustaa psyyken kokonaisuutta ja sen pyrkimystä tasapainoon. Psyyken kokonaisuuden voi jungilaisessa ajattelussa hahmottaa kolmen käsitteen kautta: tietoisuuden, henkilökohtaisen alitajunnan ja kollektiivisen alitajunnan. Tietoisuus on oma tietoinen kokemuksemme, Egomme. Henkilökohtainen alitajuntamme on kaikki ne alitajunnassamme olevat asiat, jotka ovat meille erityisiä, omassa elämässä kokemiamme, jotka olemme joko vahingossa tai tahallaan puskeneet pois tietoisuudestamme. Kollektiivinen alitajunta vuorostaan on kaikille ihmisille yhteinen osa alitajuntaa, jossa arkkityypit, vaistot ja monet muut asiat ”asustavat”.
Itse eroaa tietoisesta Egosta siten, että se on arkkityyppi, eräänlainen vaisto, joka ajaa ihmistä kohti näiden kolmen psyyken tason harmonista yhdistämistä. Nykypäivänäkin tutut ajatukset ”itsensä löytämisestä”, ”oman sydämen kuuntelusta” tai ”omantunnon kysymyksistä” antavat osviittaa siitä, mitä Itsellä tarkoitetaan. Ajatuksena on se, että on vaikeaa kohdata oman tai kollektiivisen alitajunnan sisällöt ja yrittää saada niistä tolkkua sellaisella tavalla, että ei joudu niiden valtaan.
Esimerkiksi vakava trauma voi olla sellainen kokemus, jota on tavattoman vaikea saada asettumaan osaksi omaa elämää. Vastaavasti kollektiivisen alitajunnan syöverit ovat Jungin mukaan se paikka, josta kumpuavat ihmisten kauheimmat teot, sodat, raiskaukset ja joukkotuho. Kerta toisensa jälkeen eri puolilla maailmaa ollaan ajauduttu näiden voimien houkuttelemina ja riivaamina hirmutekoihin, eikä niistä tietoiseksi tuleminen ole lastenleikkiä.
Jungin mukaan Itse tulee esiin ympäri maailman uskonto- ja muita perinteitä ja sitä kuvataan tyypillisesti nelikenttäisellä mandala-symbolilla. Jung käyttää merkittävän osan Aionista erilaisten nelikenttä-symbolien tutkimiseen. Niiden keskeisenä ideana on erilaisten vastakohtien välinen vuorovaikutus, esimerkiksi hyvän ja pahan, pimeän ja valon, elementtien, eläimen ja hengen ja niin edelleen.
Tiibetiläinen Manjuvajra-mandala.
Näitä aineksia Jung on kaivanut esiin suuresta määrästä vuosisatoja ja -tuhansia vanhaa kirjallisuutta. Jungin mukaan (yksi) oikea tapa tulkita näitä symboleita on psykologinen. Esimerkiksi jo parisataa vuotta pilkatun alkemian klassikkoja voi yrittää ymmärtää siitä näkökulmasta, että he pyrkivät vakavissaan johonkin, vaikkeivät olleetkaan modernin tieteen lähettiläitä. Jung näkee muun muassa alkemian vuosituhansien aikana rakentuneen järjestelmän psykologisessa valossa, ikään kuin ihmisen tutkimuksena omaan sisäiseen todellisuuteensa silloin käsillä olleen symbolijoukon avuin.
Tämä jokin on Jungille Itsen tavoittaminen, joka vertautuu niin Kristuksen, Jumalan kuin Viisasten Kivenkin saavuttamiseen. Toisin sanoen, erilaiset mandalat, Viisasten Kivi, Kristus ja muunlaiset Jumala-kuvat edustavat psykologista Itseä.
Kaikkien alitajunnan sisältöjen ja arkkityyppien tietoinen kohtaaminen ja sijoittaminen osaksi omaa tietoista kokemusta on Jungille kaikkein tärkein tehtävä. Tämä johtuu siitä, että Jungin ajattelussa ihmistä ohjaavat hänen psykologiset tilansa. Mitä vähemmän ihminen tiedostaa omia alitajuisia voimiaan, sitä enemmän hän on niiden armoilla ja toimii ymmärtämättä sitä, miksi hän toimii siten kun toimii.
Toisin sanoen Jung näkee omasta alitajunnasta tietoiseksi tulemisen ennakkoehtona sille, että voi omassa elämässä onnistua tekemään aidosti moraalisia, hyviä valintoja sen sijaan, että on omien mielihalujen ja impulssien uhri ja käsikassara. Tätä ei kuitenkaan tule ymmärtää pelkästään arkisten ”söin puolikkaan juustokakun vaikkei pitänyt” -kommellusten kautta, vaan yhtälailla myös aidosti kauheiden tekojen kautta: perhehelvetit ja keskitysleirit ovat yhtälailla alitajunnan hallitsemattomien ainesten aikaansaannosta.
Itse on kenties tärkein arkkityyppi Jungille siksi, että se edustaa täydellisintä alitajuisten voimien yhdistymistä tietoisuuteen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Jotta Itse pystytään saavuttamaan, tarvitaan ainakin sen vahvistamista, amplifikaatiota. Tämä tarkoittaa Jungille Itsen symbolisten ja muiden merkitysten vahvistamista tietoisuudessa, ja tätä työtä Aion nähdäkseni edustaa.
Perehtymällä Itsen historiallisiin, symbolisiin muotoihin Jung pyrkii pohjustamaan tietoisuutta siten, että ne kokemukset ja psykologiset tilat jotka liitetään Itsen kohtaamiseen, saavat jonkinlaisen alustan. Tätä voisi ajatella siltä kannalta, että jos ei ole olemassa minkäälaista käsitejärjestelmää, siis nimiä asioille, on niitä tavattoman vaikeaa yrittää hahmottaa ja ymmärtää kohdatessaan ne.
PYHÄ KOLMINAISUUS VS. NELIKENTÄT
Perinteisen kristillisen aineiston lisäksi Jung soveltaa paljon gnostilaisia ja alkemian lähteitä. Jung näkee näiden kolmen tekijän vuorovaikutuksen seuraavanlaisena. Kristinusko ja gnostilaisuus alkoivat kehittyä samoihin aikoihin. Gnostilaisuus oli Jungin mukaan eräänlainen välttämätön vastaus kristinuskon (Jungin mukaan) psykologisesti puutteelliselle järjestelmälle. Myöhemmin gnostilaisuus yhdistyi muihin perinteisiin, muodostaen alkemian, joka jatkoi tämän puutteellisuuden täydentämistä.
Jungin mukaan kristinuskon ydinajatus, kolmiyhteinen Jumala, on vajavainen. Jung tarkoittaa tällä sitä, että Pyhän Kolminaisuuden muodostama kokonaisuus ei vastaa riittävän tarkasti ihmisen psyykkistä kokonaisuutta. Tästä osoituksena Jung kuvailee, kuinka samaan aikaan kolminaisuusopin kehittyessä kristilliseen mytologiaan alkoi kehittyä ajatus Jumalaa vastustavasta Saatanasta, Jumalan poikaa vastustavasta anti-kristuksesta ja esimerkiksi gnostilaisesta aineellisen maailman luoneesta demiurgista, joka on pohjimmiltaan paha ja korkeampaa, henkistä Jumalaa heikompi ja alhaisempi.
Jungin mukaan tämä kehitys viittaa siihen, että psykologisesta näkökulmasta tarkasteltuna pelkän hyvän ja täydellisen kolminaisuuden rinnalla oli suuri kysyntä tasapainottavalle, pahan huomioonottavalle, kenties maailmaa ja ihmistä kokonaisvaltaisemmin selittävälle järjestelmälle. Tästä 3 + 1 teemasta Jung pääsee jo aiemmin mainittuun mandaloiden ja nelikenttien monimutkaiseen maailmaan, josta minulla ei riitä kykyä kirjoittaa sen enempää.
Suomalaisen CMX-yhtyeen levyn Aionin levynkansi - levy käsittelee paholaista.
Kaiken kaikkiaan Aion on erittäin haastava, viitteitä, alahuomautuksia ja erikoisia nimiä viuhuva teos, ja luulen, että minun olisi kannattanut lukea se vasta myöhemmin. Perusviesti, jonka itse (sic!) sain kirjasta, on tämä:
Tarkkaile omaa mielenmaisemaasi ja yritä ennakkoluulottomasti kohdata sieltä esiin tulevat kivat ja epämiellyttävät, voimakkaat ja heikot, hyvät ja pahat asiat. Tätä kautta saat aineksia oman Itsen menestyksekkääseen rakentamiseen. Apua saat sinua kiinnostavista paikoista (koska oma kiinnostus ohjaa oikeille teille, jos olet rehellinen) ja lähteistä, joista saat nimiä ja käsitteitä, joiden avulla jäsentää näitä usein niin epäselviä kokonaisuuksia. Pidä kuitenkin jalat maassa niillä keinoin kuin tiedät ja osaat, ja varaudu siihen, että tämä on vaikein ja pelottavin asia – ihan tosissaan – mitä voi tehdä. Jos et usko, että se voi olla sitä, silloin kannattaa keskittyä johonkin muuhun.
