Siirtomaa-ajan myllerryksistä siirrymme tällä kertaa tarkastelemaan Espanjan valtakunnan nousua Edward Starkin How the West Wonin 12. luvussa. Espanja perustettiin 1492, mutta sen merkitys kasvoi vasta kun Kaarle V nousi valtaan vuonna 1516. Habsburgien sukua oleva Kaarle oli lukuisten eurooppalaisten kruunujen perillinen, ja näin Espanjaan liitettiin suuria maa-alueita.
Espanjan valtakausi ei kuitenkaan jatkunut kauaa, sillä Kaarlen pojan, Filip II:n ajalla Espanjalla kävi köpelösti useampaan otteeseen, eikä Atlantin toiselta puolelta laivattu kulta ja hopea pystynyt enää kattamaan valtakunnan kuluja.
VALTAKUNTAA RAKENTAMASSA
Espanjan valtakunnan kasvaessa kasvoivat myös kulut. Kuningatar Isabellan motivaatio rahoittaa Kolumbuksen matka oli toive Intian kauppareitin löytymisestä. Intian sijaan löytyi Amerikka, jonka jalometallivarannot siivittivät Espanjan suurenmoiseen nousuun.
Valtavia määriä kultaa ja hopeaa ryövättiin intiaaneilta ja louhittiin kaivoksista. Afrikkalainen orjatyövoima syrjäytti pian paikalliset kaivoksilla. Jalometallit rahdattiin laamojen ja muulien avulla maihin, minkä jälkeen rahtilaivat kuljettivat ne raskaasti varustettujen sotalaivojen suojeluksessa Eurooppaan.
Kaarle laajensi valtakuntaansa suurten perimävaateidensa avulla. Lahjonnalla hänen onnistui jopa nimittää itsensä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Kaarlen palkka-armeija tunkeutui Roomaan, mutta velkojen takia palkatta jääneet sotilaat riehaantuivat ja tuhosivat kaupunkia paljon, mikä kuitenkin pelästytti Vatikaanin avokätiseksi lainoittajaksi Kaarlelle.
Kaarle V:n potretti
Kun protestanttinen reformaatio alkoi kehkeytyä, oli velkainen Kaarle pulassa. Suuren valtakunnan rakoilua oli mahdotonta estää. Sairauden takia Kaarle luovutti kruunun Filipille, jolle jäi velkainen, massiivista kapinaa odotteleva valtakunta hoidettavakseen. Pahinta kuitenkin olivat Karibian kaapparikapteenit, jotka haukkasivat suuren osan valtakunnan varannoista.
KARIBIAN PIRAATIT
Yksittäiset, laivaa tai paria komentavat merirosvokapteenit eivät olleet - populaarikulttuurin romanttisista kuvauksista huolimatta - kovinkaan suuri haitta Espanjalle. Sen sijaan Hollannin, Englannin ja Ranskan palveluksessa toimineet yksityiset kaapparit olivat merkittävä uhka.
Kuuluisin tapaus näistä on Englannin “Kaapparikuningatar” Elisabethin alaisuudessa toiminut Sir Francis Drake, joka johti lukuisia ryöstöretkiä Espanjan laivoja vastaan. Drake aloitti uransa jo 13 vuotiaana ja jo reilun 20 vuoden iässä hän oli oman laivansa kapteeni.
Parhaimmillaan Draken yksittäinen ryöstöretki tuotti jopa Englannin vuotuisen budjetin verran kultaa, hopeaa ja jalokiviä. Nämä rahat kuitenkin tulivat tarpeeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun Espanjan Voittamatonta armadaa lähdettiin päihittämään.
ESPANJAN SODAT BELGIASSA JA ALANKOMAISSA
Filip II aikana Espanjan valtakunta “jossa aurinko ei koskaan laskenut” (valtakunta kun ulottui osaltaan lähes maapallon ympäri) alkoi poliittinen tilanne olla kriittinen. Katolisten ja protestanttien välit olivat kireät, ja Filip yritti vahvistaa katolisen kirkon asemaa Belgiassa ja Hollannissa nimittämällä uusia piispoja. Tämä kuitenkin teki protestanteista entistä vastahankaisempia, ja vuonna 1566 kalvinistiset kuvainriistäjiksi kutsutut radikaalit tunkeutuivat 42 kirkkoon, tuhoten taide- ja arvoesineitä.
Filip reagoi tähän lähettämällä Alban silloisen herttuan Don Fernandon 10 000 sotilaan kanssa laittamaan asiat järjestykseen. Suuri joukko maanpettureiksi nimettyjä teloitettiin brutaalisti, ja vastareaktiona monet katolilaisetkin aristokraatit kääntyivät Filipiä vastaan, alkaen taistella itsenäisyyden puolesta.
Kapinaan nousseet hollantilaiset käyttivät ketteriä, Espanjan laivoihin verrattuina pieniä veneitä, joilla oli helppo navigoida poukkoilevalla rannikolla. Tämä auttoi hollantilaisia saamaan läheiset merialueet haltuunsa, mikä osoittautui elintärkeäksi.
Kun Espanjan maajoukot valtasivat rannikon kaupunkeja, eivät he saaneet meriteitse lisävoimia- tai resursseja, kun taas jokainen satamakaupunki hollantilaisten hallussa pystyi taistelemaan ongelmitta. Esimerkiksi Espanjan hallitsemasta Antwerpenista, jossa vuonna 1573 palkatta jääneet sotilaat ryöstivät, raiskasivat ja tappoivat brutaalisti paikallisväestöä, pakeni käytännössä kaikki ulkomainen liiketoiminta Amsterdamiin.
Toisin sanoen Espanja valtasi kaupunkeja, ja tätä mukaa vauraus pakeni näistä kaupungeista. Hollannin edulliset, itse tuotetut ja matalin tullein ja veroin hankitut käyttöesineet ja aseet osoittautuivat ratkaiseviksi eduiksi, suhteessa Espanjan kalliiseen ulkomaankauppaan ja palkka-armeijaan perustuvaan strategiaan.
KUNINGATAR PIRAATTEINEEN VOITTAA
1580-luvulle tultaessa Espanjan tilanne oli kiikkerä. Filip päätti, että ratkaisu ongelmiin olisi Englannin Elisabethin nujertaminen. Suunnitelmana oli laivata Espanjan voittamaton palkka-armeija Englantiin, syrjäyttää Elisabeth ja asettaa tilalle katolinen yksinvaltias. Elisabeth ei kuitenkaan ollut despootti, vaan kapitalistisen Elisabethin johtama Englanti oli teknologian, yrittämisen ja yksilönvapauksien kannalla, mikä tehosti toimintaa huomattavasti.
Elisabeth lähetti Francis Draken tekemään ennakoivia iskuja Espanjaan. Draken iskujoukko koottiin pitkälti yksityisen, vapaan rahoituksen ja voitto-odotusten perusteella, ei pelkästään kruunun käskystä. Iskut olivat suuria menestyksiä ja Espanja joutui lykkäämään suunnitelmaansa vuodella.
Armadan lähestyessä Englantia kaksi keskeistä ongelmaa paljastuivat. Ensiksi, englantilaisten kanuunat olivat tehokkaampia, jolloin he pysyttelivät Espanjan tykkien kantamattomissa, välttäen kontaktia ja siten käsikähmää laivojen kansilla. Toiseksi, Hollannin puolella odotteleva palkka-armeija olisi laivoihin noustessaan joutunut rannikolla hollantilaisten, ketterien laivojen uhriksi.
Armada jatkoi Englannin itäpuolta aina Skotlantiin ja päätti lähteä länteen, ohi Irlannin. Armada oli jo jatkuvan tykityksen takia kärsinyt jonkin verran tappioita, mutta kovin isku olivat paluumatkan myrskyt; kymmeniä laivoja upposi. Tämä oli surkea esitys verrattuna englantilaisten ylivertaisiin veneisiin ja purjehdustaitoihin, sillä Elisabethin valtakaudella yksikään sotalaiva ei kariutunut.
ESPANJAN REALITEETIT
Filip kuoli 1598 ja Espanjan mahti hiipui kovaa vauhtia vaikka menisikin vielä sata vuotta, että se olisi jäänyt täysin muiden jalkoihin. Esimerkiksi Englannin kaapparitoiminta jatkui, ja vuonna 1592 englantilaiset kaappasivat Madre de Deus -nimisen (Jumalan Äiti) laivan, joka oli massiivinen, suurenmoista rahtia kuljettava laiva - Espanja menetti kaksi kertaa niin ison summan, kun Drake toi yllä mainitulta retkeltään.
Suurin yksittäinen tekijä Espanjan vallan rappiossa oli velka. Kelvottoman suuria määriä upposi pelkästään korkokuluihin, eikä kapinoivan Hollannin alueella olevat pankkiirit olleet maksukykyisiä, vaikka itse Espanjassa rahaa olisikin ollut. Tämä tiesi muun muassa palkka-armeijan heikkenemistä ja yleistä epäluottamusta Espanjan maksukykyyn.
On hyvä huomauttaa, että puhuttaessa Espanjan heikkenemisestä, puhutaan lähinnä Kaarlen ja Filipin dynastian sammumisesta. Espanjan valtakunta ei itsessään ollut merkittävän kehityksen tyyssija, vaan se perustui ulkoapäin kerättyjen varojen, raaka-aineiden ja lopputuotteiden maahantuontiin sekä palkka-armeijaan. Esimerkiksi äkillisen kanuunankuulien puutteen iskiessä Filip joutui pyytämään apua Italialaisilta, koska “kukaan Espanjassa ei osaa tehdä niitä”.
Espanjan siirtomaavalta alkoi rakoilla 1600-luvun alkaessa. Se jäi jälkeen Pohjois-Amerikan asuttamisessa, eikä sen omiinkaan siirtomaihin muuttanut paljoa ihmisiä. Lisäksi siirtomaissa alkoi kasvaa kysyntä tuotteista, joita valtakunnassa ei tuotettu, jolloin kauppayhteydet muihin valtoihin muuttuivat houkuttelevammiksi. Lisäksi Espanjan jäykän hallinnon takia oli valtakunnan talousjärjestelmä pysynyt oleellisesti keskiaikaisena, eikä se pystynyt enää kilpailemaan muiden kanssa.
Viimeinen niitti Espanjalle oli sodankäynnin muutokset. Kun käsiaseet alkoivat muuttua sodankäynnin standardiksi, muuttuivat myös strategiat. Joukkojen täytyi toimia virheettömässä koordinaatiossa muskettirivistöjen ampuessa, väistäessä ja ladatessa. Tarvittiin myös parempaa koulutusta, ja jatkuvan harjoittelun ohella tämä nosti sodankäynnin kuluja entisestään. Velkaantunut Espanja ei pysynyt kärryillä.
ESPANJAN PERINTÖ
Kaikesta huolimatta Espanja oli ensimmäisenä luomassa todella globaalia valtakuntaa ja rahoitti tärkeimpiä löytöretkiä.
Mitä taas Kaarleen ja Filipiin tulee, olivat he ehkä ahkerimpia hallitsijoita, kuin mitä on koskaan nähty: he heräsivät aikaisin, puursivat tuntikausia ja yrittivät pitää langat käsissään. Ironisesti kuitenkin tästä seurasi se, että he aiheuttivat suuren määrän tuhoa taloudelle ja valtakunnalle, kun taas rennommin ja vapaammin asioihin suhtautuvan Elisabethin Englanti kiri seuraavien vuosikymmenten kärkipaikalle.
Tässä tämä tältä erää, ensi kerralla vuorossa protestanttisen reformaation myyttejä ja tosia tapahtumia käsittelevä luku.
