Huomautus I: Tämä on vapaamuotoinen käännös artikkelista “Sick Systems: How To Keep Someone With you Forever”, joka on alunperin ilmestynyt osoitteessa https://www.issendai.com/psychology/sick-systems.html. Artikkeli käsittelee sitä, miten epäterveet dynamiikat parisuhteessa tai työpaikalla voivat luoda “sairaan järjestelmän” ja minkälaisia seurauksia sillä on niin luojilleen kuin muille jäsenilleen. Allekirjoittaneen useat ystävät ovat kokeneet tämän artikkelin hyödylliseksi kamppaillessaan omien kiperien elämäntilanteidensa kanssa, ja siksi päätin kääntää sen suomeksi.
Huomautus II: Artikkelin yhdessä kohdassa meininki menee erityisen synkäksi, ja psyykkisestä pahoinvoinnista puhuttaessa otetaan esille myös itsemurha. Haluan huomauttaa, että tämä on äärimmäinen esimerkki. Sen tilalle voisi hyvin laittaa monet kroonisen stressin oireet, kuten burnoutin, ahdistushäiriöt, masennuksen, kroonistuvat fyysisen terveyden ongelmat ja joissain tapauksissa jopa uudet, puhkeavat sairaudet.
P.S. Artikkelista tulee aika paljon mieleen The Office -sarja, sitä kannattaa kurkata jakso tai pari tämän artikkelin luvun jälkeen!
 |
| The Office -sarja kuvailee humoristisesti toimistoyhteisön arkea. Yhtymäkohtia alla olevaan artikkeliin on runsaasti. |
Sairaat Järjestelmät
Kuinka pidät jonkun kanssasi ikuisesti
Haluat siis pitää rakastajasi tai työntekijäsi lähelläsi, jopa kahlittuna itseesi. Siihen on olemassa muutamia keinoja. Voit esimerkiksi olla ihanteellisin rakastaja, joka heillä on ikinä ollut: ystävällinen, karismaattinen, ajattelevainen, kyvykäs, huumorintajuinen ja täydellinen sängyssä. Tai voitte esimerkiksi olla parhain työpaikka, jossa he ovat ikinä olleet: työ on haastavaa, palkkiot taidokkuudesta, aloitteellisuudesta ja ammattillisesta kehittymisestä ovat kohdillaan, työ on tasapainossa muun elämän kanssa ja palkka on mainio. Mutta, kumpikin näistä vaihtoehdoista vaatii paljon. Sitä paitsi, rakastajasi (tai työntekijäsi) pysyy rinnallasi vain niin kauan kuin hän itse haluaa, ja sinä haluat pitää hänet silloinkin, kun hän viimein haluaisi lähteä. Kuinka siis saisit hänet pysymään rinnallasi pysyvästi, peruuttamattomasti - ja täysin laillisesti?
Luot sairaan järjestelmän.
Sairaaseen järjestelmään kuuluu neljä perussääntöä:
Sääntö 1: Taltuta ajattelu kiireellä
Ajatteleminen on vaarallista. Jos ihmisillä olisi aikaa pysähtyä miettimään tilannettaan järjellä, he saattaisivat huomata, kuinka hullusti asiat ovat.
Sääntö 2: Uuvuta joka iikka
Uupumus on paras puolustus kaikkea sitä tolkullista ajattelua vastaan, jota saattaisi muutoin ilmetä. Järjestelmän korjaaminen vaatisi muutosta, muutos vaatii vaivannäköä, ja tähän vaivannäköön ei vain sitten ole tarvittavaa energiaa. Ilman energiaa rakastajasi/työntekijäsi vaarallinen oivallus asioiden tolasta muuttuu kätevästi muutamaksi tylsäksi riidaksi.
Tämä myös pelaa yhteen ensimmäisen säännön kanssa. Kenenkään omaa ajattelua on mahdotonta täysin estää - mutta tarpeeksi uupuneena kukaan ei pysty ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Tarpeeksi uupuneina ihmisaivojen päätöksiä tekevä osa kangistuu kaavoihinsa, ja siten ihmiset alkavat tehdä ennakoitavia virheitä. Kun perustat järjestelmäsi näiden virheiden varaan, olet jo hyvässä vauhdissa!
Sääntö 3: Kiedo jokaisen tunteet peliin mukaan
Pakota hänet rakastamaan sinua jos voit, tai jos olette työpaikka, vaalikaa äärimmäisen uskollisuuden kulttuuria. Muussa tapauksessa, sido heidän menestyksensä omaan menestykseesi: jos sinä menestyt, he menestyvät, ja jos sinä epäonnistut, he epäonnistuvat. Jos taas olette alalla, jossa ei voi epäonnistua (esim. viroissa, joista ei voi saada potkuja), luo status-järjestelmä, jossa työntekijät laitetaan paremmuusjärjestykseen kokemuksen perusteella. (Tätä voi myös soveltaa polyamorisissa suhteissa!)
Ota huomioon myös se, että jos luot järjestelmän, jossa henkilökohtainen uskollisuus ja omistautuneisuus ovat merkki rakastajasi/työntekijäsi arvosta ihmisenä, voit näin pakottaa ihmiset rakastamaan itseäsi. Tai ainakin saat heidät uskomaan, että he rakastavat sinua. Totta puhuen, mikä tahansa yhdistelmä ajoittaisia palkintoja ja uupumusta, jonka takia ei pysty harkitsemaan muita vaihtoehtoja, saa ihmiset uskomaan, että he rakastavat sinua - vaikka he myös vihaisivat sinua samanaikaisesti.
Sääntö 4: Palkitse ajoittain
Ajoittaiset palkinnot aiheuttavat enemmän riippuvuutta kuin mikään muu maailmassa. Jos tiedät, että aina kun painat vivusta, saat namin, niin silloin painat vipua vain kun tarvitset namin. Jos namia ei koskaan kuulu, lopetat. Mutta, jos nami toisinaan ilmaantuu, toisinaan ei, niin painat vipua loputtomiin, vaikka sinulla olisi kaikki namit, joita tarvitset (sillä mitä sitten tekisit, jos yhtäkkiä nameja ei enää tulekaan ja omasi ovat lopussa?) Sama motivaatio toistuu uhkapeleissä, keräilykorteissa, useimmissa videopeleissä, internetissä ja ihmissuhteissa sekopäisten ihmisten kanssa.
No, kuinka tämä kaikki sitten toteutetaan? Helppo nakki:
Pidä kriisimylly käynnissä
Kyvyttömyys on mainio tapa hoitaa tämä homma: jos toimistoympäristö toimii huonosti, tai suhteen hallitseva kumppani tekee jatkuvasti isoja virheitä, kriisimylly pyörii kuin rasvattu. Raha-asioiden möhliminen kelpaa tähän myös. Kuten myös sellaisilla aloilla toimiminen, joissa asiakkaat ovat taatusti ailahtelevia ja hankalia, tai sellaisten ystävien kanssa hengailu, joilla on aina kriisi käynnissä. Kriisimylly on myös mahdollista institutionalisoida: esimerkiksi skientologian Sea Org -eliittisiiven jäsenet joutuvat joka viikko ylittämään viime viikon suorituksensa, tai muuten heitä rangaistaan rajusti. Koska onnistuminen on mahdotonta, on joka viikko käsillä uuden kriisin ainekset ja deadline-paniikki.
Kriisimyllyllä on kaksi tärkeää virkaa: se estää ihmisiä ajattelemasta kiireen keskellä ja palkitsee heidät ajoittaisesti. Toisinaan näet kuitenkin voitetaan - ja mikään ei koukuta paremmin, kuin voiton maku tappiokierteen jälkeen.
Mutta mikseivät kenenkään hälytyskellot soi, kun kriisimylly jauhaa päivästä toiseen? No siksi, että sinulla on selitys jatkuville kriiseille, ja se mahdollistaa toivon paremmasta.
Asiat tulevat olemaan hyvin sitten kun…
"Saan sen uuden työpaikan. Minä olen ilkeä sinulle vain siksi, että olen niin stressaantunut, mutta se menee varmasti pois kun en ole enää töissä siinä läävässä."
"Tuotantoaikataulu on järjetön, koska meidän asiakas on mahdoton. Kunhan päästään tämän projektin läpi, saadaan uusi asiakas ja sitten homma rullaa taas rennommin."
"Hänellä on lyhyt pinna nyt, kun hän aloitti uuden terapeutin kanssa. Kyllä se siitä, kunhan hän tottuu siihen."
No niin, ensimmäisen esimerkin tyyppi ei itse asiassa edes etsi uusia töitä. (Hänhän on liian stressaantunut täyttääkseen työhakemuksia.) Toisessa esimerkissä seuraavakin asiakas on mahdoton, koska alan kaikki asiakkaat ovat mahdottomia. (Tai mikä vielä parempaa, ehkä koko firman rakenne perustuu työ-flown sotkemiseen, jotta asiakas saataisiin näyttämään mahdottomalta.) Kolmas henkilö taas on ollut “uuden” terapeuttinsa kanssa jo vuoden. (Muttei sentään kolmea! Tai viittä!)
Ja siten, selitykset uppoavat yleisöönsä useimmiten, ja toisinaan sitten onkin hyvä päivä tai projekti onnistuu. Ajoittainen palkitseminen + toivo = “Jonain päivänä asiat ovat pysyvästi näin hyvin.” Jatkuvat kriisit varmistavat sen, että kukaan ei huomaa, että tämä “jonain päivänä” ei ikinä saavu.
Pidä todelliset palkinnot etäisinä
Edellisen osion onnistumiset ovat yleensä “epäpalkintoja”—asiat tulevat kyllä sitten pysyvästi muuttumaan hyviksi, kunhan se jokin taianomainen juttu vain tapahtuu. Todelliset palkinnot—onnellisuus, vauraus, urakehitys, uusi talo, lasten hankinta—ne ovat kaukana "siellä jossain", nököttäen siististi tulevaisuudensuunnitelmissa, mutta “To do” -lista ammottaa tyhjyyttään.
Esimerkiksi, kaikki muuttuu sitten ihanaksi, kun muutamme omaan taloomme maalle… Mutta taloa varten ei ole säästöjä, säästöjä varten ei ole suunnitelmaa, taloa ei ole valittuna, eikä edes asuinkuntaa ole valittu. Tai, kaikki muuttuu hyväksi kun hän saa uuden työpaikan, mutta hän ei hae töitä, ei selaa rivi-ilmoituksia, hänellä ei ole taitoja, joilla saisi uusia töitä, hänellä ei ole konkreettisia suunnitelmia kouluttautumiseen, eikä hän tiedä, minkälaisia töitä hän edes haluaisi tehdä. Firmoissa tällainen meininki voi olla hankalampaa, mutta loputtomiin lupaillut palkankorotukset ja ylennykset, työympäristön kohennukset ja valmennuskurssit, jotka kaikki perutaan viime tingassa rahan puutteen takia, toimivat hyvin.
Kehitä yksi, pieni, ajoittainen onnistuminen
Tämän kannattaa olla jokin päivittäinen tehtävä, jossa on jonkinlainen panos ja vaihteleva onnistumisprosentti. Esimerkiksi, sinun täytyy ottaa lääkkeesi juuri oikeaan aikaan. Liian aikaisin, ja olet tokkurainen töissä, liian myöhään ja et saa unta, ja pidät kumppanisi hereillä koko yön, liian sitä-tai-tätä ja voit pahoin, etkä voi syödä normaalisti, ja siksi verensokerisi ailahtelevat, aiheuttaen raivareita ja itkukohtauksia. On kumppanisi tehtävä pitää huolta, että lääkkeet otetaan ajallaan. Joka kerta kun hän onnistuu olemaan täsmällinen, on aika kiistellä—olet aina liian kiireinen siihen aikaan, tai et ole kotona, tai syöt liian aikaisin tai myöhään, ja siten ihanteellinen aika vain haihtuu ilmaan. Mutta, aina silloin tällöin otatkin lääkkeesi oikeaan aikaan, kaikki toimii loistavasti, ja kumppanillesi tulee onnenpuuska ja toiveikas olo siitä, että nytkö se löytyi se rytmi, ehkä vihdoin asiat muuttuvat paremmiksi.
Paloittele heidän aikansa
Keskeytä ihmiset jatkuvasti kokouksilla, tärkeillä tapaamisilla, kilkkeillä ja kimalteella, pikkutarkkuudella ja jokatuntisilla deadlineillä. Tai, jos olette kumppaneita, niin olkaa kuin paita ja peppu, vaadi huomiota lyhyin väliajoin päivän mittaan (ja tee selväksi, että kumppanisi ei saa tehdä samoin), nimeä tietyt välttämättömät tehtävät, jotka heidän täytyy tehdä, ja joita sinä kieltäydyt tekemästä, nimeä taas toiset välttämättömät tehtävät, joita he eivät saa tehdä itse, ja vaadi, että sinuun on saatava tehdä ne (ja tee ne sitten hitaasti tai kehnosti tai oman aikataulusi mukaan). Pidä huoli, että heillä on hädin tuskin aikaa hallita sekä käsillä olevaa kriisitilannetta, että käsillä olevaa tehtävää; jos et saa heitä fyysisesti uuvuksiin, niin ainakin se onnistuu tunnetasolla.
Sotkekaa menestyksenne keskenään
Tämä toimii hyvin esimerkiksi yhden firman varaan rakennetuissa kaupungeissa. Kaikki, alkaen työntekijöiden sosiaalisesta asemasta ja valinnanvarasta ruokakaupassa, riippuu siitä, kuinka hyviä he ovat työssään, ja kuinka hyvin firma menestyy. Hieman vähemmän päällekäyvät firmat yrittävät sitoa työntekijöidensä minäkuvan firman brändin menestykseen kansan silmissä. Tämä “sotkeminen" onnistuu sekoittamlla toisten menestys omaan menestykseesi silloinkin, kun ne eivät toisiinsa liity. Aikuisen ihmisen pitäisi osata ottaa lääkkeensä ajallaan ilman kumppaninsa apua, ja on olemassa rajallinen määrä niksejä saada toinen syömään ja nielaisemaan pillerinsä oikeaan aikaan, mutta joka tapauksessa vastuu on kumppanin, ei sinun itsesi. Klassikko onkin syyttää kumppania kaikista huonoista mielialoista: Jos he eivät olisi niin _____ tai jos he tekisivät _____ niin sitten minun ei tarvitsisi olla niin stressaantunut/kärttyinen/pahansisuinen.
Pidä kaikki hiuskarvan varassa
Pidä huoli siitä, että koskaan ei ole aivan tarpeeksi rahaa, aikaa, välineitä, statusta tai mitään, mitä joku voisi kaivata. Puutteellisuus tekee sairaista järjestelmistä itseään ruokkivia, koska ikinä ei ole tarpeeksi _____ järjestelmän korjaamiseksi, eikä aikaa paremman ratkaisun keksimiseksi, ja kaikkien täytyy paahtaa talla pohjassa estääkseen järjestelmää sortumasta.
Kaikki nämä elementit tekevät huonosta parisuhteesta tai työpaikasta koukuttavan. Juokset pää kolmantena jalkana sammuttelemassa tulipaloja, oma maailmasi romahtaa jos pysähdyt, ja aina välillä onnistut luomaan hetkeksi jotain parempaa. Asiat kyllä järjestyvät pian. Et saata lopettaa uskomasta siihen. Sillä jos lopetat, et pysty jatkamaan eteenpäin, ja eteenpäin on pakko mennä, koska kaikki mitä sinulla on, ja kaikki mitä olet, on sidottu siihen, että tämän homman on toimittava. Et näe tietä ulos, koska tien tukkii kasa ratkaisemattomia ongelmia, ja vaikka voisitkin kokeilla tätä yhtä toista juttua, niin se vaatisi aikaa ja rahaa, ja sinulla ei ole kumpaakaan, ja sinulle kerrotaan, että pian saat molempia ihan pian kun se yksi tietty juttu vain tapahtuu, eikä väkisin puskeminen auta kuitenkaan, niin parempi vain pitää leuka rinnassa ja odottaa. Jonkin ajan päästä stressi ja paniikki tuntuvat ihan normaaleilta, ja silloin kun et kävele veitsenterällä, tunnet olosi varautuneeksi, koska rauha ei voi olla merkki asioiden paranemisesta, se vain tarkoittaa, että et tiedä mitä on seuraavaksi menossa pieleen. Ja niin, järjestelmä—tai kumppanisi—tuottaa aina uuden kriisin ajallaan.
Ennen pitkää olet niin sekaisin, että et edes pysty olemaan tekemisissä kenenkään kanssa, joka ei olisi yhtä sekaisin. Tavalliset ihmiset ovat joko paenneet tai kertoneet muutaman kerran liikaa, että sinä olet typerys ja sinun pitää lähteä. Joten, nyt ole menettänyt kaiken tarttumapinnan todellisuuden kanssa. Ympärilläsi on saman sekopäisyyden sisällä eläviä ihmisiä, eikä kukaan näe tietä ulos. Vietätte aikaa keskenänne toistellen kuinka tilanne ei ole niin paha miltä näyttää, mutta onpa vaikeaa kuitenkin, vaan eipä sitä oikein voi korjatakaan ja kaikki kyllä paranee kunhan ______. Ja jos yksikin teistä rohkaistuu ja sanoo “Hei tyypit, täähän on aika hullua, me voidaan lopettaa tää nyt”, niin he ovat yhtäkkiä kapula rattaissa. Siten he huomaavat, että mitään ei ole tehtävissä, lähtevät livohkaan, ja jättävät sinut yksin sekopäisten kavereidesi kanssa.
Lopulta, tämä on sinulle arkipäivää.
Saatat haaveilla, että olisit tarpeeksi pahvoinvoiva tappaaksesi itsesi. Mutta, ei tämä ajatuskaan nyt niin paha ole, koska et ajattele niin koko ajan, etkä sinä nyt oikeasti sellaista tekisi. Toivot vain, että jotain tapahtuisi, mikä veisi sinulta hengen.
Sitten, eräänä päivänä, pohjakosketus. Ehkä haluat kuolla niin vimmatusti, että ajatus järjestelmästä jättäytymisestä tuntuu hyvältä keinolta sen toteuttaumiseksi, tai ehkä olet vain niin masentunut, ettet enää välitä. Tai ehkä hoksaat sen hieman aiemmin, ja ymmärrät, seisoessasi lääkkeet kädessäsi, kun kumppanisi “kiireisenä" pelaa tietokonetta, että tämä on sekopäisempää kuin itse sekopäisyys, ja on aika vihdoin pysähtyä ja lopettaa. Tai ehkä järjestelmä tekee virheen, ja huomaat, ettet sinä ikinä voi saada ylennystä, jonka saavatkin aina vain ne toisenlaiset tyypit.
Tai, kenties ovi aukeaa, ja jotain taianomaista tapahtuu. Haaveilemasi työpaikka vapautuu. Yliopisto, johon hait, valitsikin sinut opiskelijaksi. Isoisäsi jätti sinulle sata tuhatta euroa perintöä. Voit saada juuri sen mitä haluat—jos jätät järjestelmän, johon olet sotkeutunut.
Mikäli teet näin, kaksi asiaa tapahtuu perätysten:
PANIIKKI! KAUHU! TAIVAS PUTOAA NISKAAN! OLEN MENETTÄNYT KAIKEN ENKÄ SAA SITÄ ENÄÄ IKINÄ TAKAISIN! Stressiä ei ole enää tarpeeksi, jokin on vinossa, jotain kauheaa meinaa tapahtua, enkä minä ole siellä pysäyttämässä sitä, voi ei mitä exäni tekee, miten voin pelastaa hänet etänä? Minä olen vastuussa! Minun täytyy soittaa toimistoon ja varmistaa, että kaikki on kunnossa! Minun täytyy pitää huolta, että kaikki mitä jätin taakseni on reilassa, koska muuten kaikki siellä menee pieleen ja kaikki ne syyttömät ihmiset kärsii ja minun täytyy pysäyttää se!
…Minun on todella paljon parempi olla nyt.
Se on tiessään, tuntuu kuin joku olisi lopettanut hakkaamasta minua päähän vasaralla. En edes tiennyt, että koko vasaraa oli olemassa! Miksi minä annoin jonkun hakata itseäni päähän vasaralla? Mitä helvettiä minä ajattelin? Miksi minä ajattelin, että siinä oli mitään järkeä?
Kun vihdoin olet ulkona, mikään vanha ei käy enää järkeen. Ne porkkanat, joilla sinua houkuteltiin, ovat menettäneet makunsa, ja alat vihdoin ymmärtää, kuinka stressaantunut todella olit. Alat nähdä asiat tavalla, jota et olisi kuuna päivänä voinut uskoa ollessasi järjestelmän sisällä. Ja helpotus on suurempi, kuin olisit koskaan voinut kuvitellakaan.
— — —
Mutta, se “sinä”, joka on ollut esillä viimeisimmissä kappaleissa, ei ole se sama “sinä” tämän tekstin alusta. Sille “sinulle” tekstin alusta, rakastajalle tai työnantajalle, joka tarvitsee sairaan järjestelmän pitääkseen ihmiset lähellään, minä sanon: älä huoli. Tämä ei ole maailman loppu. Se saattaa tuntua siltä juuri nyt, kun olet yksin ja exäsi on satojen kilometrien päässä; kun henkilöstövaje kasvaa ja parhaat työntekijäsi lähtivät kilpailijoille. Mutta, sinä tiedät nyt sairaan järjestelmän salaisuuden, sinä tiedät totuuden:
Kuka tahansa voi sotkeutua sairaaseen järjestelmään, jos aloitat tarpeeksi hitaasti.
Kuka tahansa voi sopia sairaaseen systeemiisi jos standardisi ovat tarpeeksi alhaiset.
Mikä tahansa sairas järjestelmä voi täyttää tarpeesi, jos pidät tarpeesi sopivan pieninä.
Sinulla on pian uusi ihminen paikalla, jonka edellinen jätti taakseen. Mene, etsi uutta verta, ja muista: älä sovita järjestelmää ihmiseen, vaan ihminen järjestelmään.
---
Huomionarvoisia lisäkommentteja alkuperäisen tekstin kirjoittajalta bloginsa kommenttiosiosta:
“On ällistyttävää, kuinka sairaat järjestelmät murentavat jäsentensä omanarvontuntoa. Ne onnistuvat vakuuttaamaan, että:
1 . Olet arvoton ja kyvytön.
2 . Kukaan muu ei halua sinua.
3 . Olet täysin vastuussa minusta.
Todellinen taika tapahtuu siinä, että ihmiset saadaan vakuuttuneiksi omasta arvottomuudestaan ja kyvyttömyydestään, MUTTA he samalla ovat järjestelmän kivijalka. Ja, jos saat jonkun uskomaan kohdan 3, sillä ei ole väliä jos kohta 2 ei olekaan totta—olen nähnyt kuinka järjestelmiä, joissa kohdan 2 paljastuessa valheeksi, se pönkittääkin kohtaa 3. Uskomatonta.”
“Suurin osa sairaista järjestelmistä, jotka olen nähnyt, ovat tiedostamattomia luomuksia, joten harvemmin on kyseessä se, että alunperin sairas ihminen olisi tarkoituksella luonut järjestelmänsä."
"Loppujen lopuksi, usko siihen mihin sinun täytyy, jotta pääset ulos järjestelmästä."
