How the West Won - Globalisaatio ja kolonialismi

Nyt on vuorossa viimeinen Rodney Starkin How the West Won -kirjan luku, “Globalisaatio ja kolonialismi”. Kirjan aiemmat luvut käsittelivät lännen nousun lähtö- ja yksityiskohtia, ja tämä luku summaa sen, miten länsimainen ja nykyaikainen maailmanjärjestys on levinnyt koko planeetalle. 

Globalisaatio on käytännössä levinnyt kolonialismin mukana, niin moraalisesti hyvin kuin arveluttavinkin motiivein. 1800-luvulla noin kolmasosa maailman maa-alueista oli eurooppalaisten hallitsemia, vuonna 1914 jo alle neljännes oli muiden kuin eurooppalalisten hallussa. 

Kolonialismille oli tyypillistä koulutuksen leviäminen alkuperäisväestön pariin, mikä on nykypäivän elinstandardien ennakkoehto. Toisaalta, tietyt pienet ryhmät hyötyivät suuresti kolonialismin tuomista riistomahdollisuuksista, mutta kolonialismi oli niin valloitetuille kuin Euroopan kantaväestöllekin tappiollinen järjestely. 

Voimakkaat poliittiset lobbaajat, jotka hyötyivät kolonialismista kuitenkin saivat luotua vaikutelman, että eurooppalaiset hyötyivät kokonaisuutena siitä. Yksi merkittävä kulunlähde olivat kolonialismin vaatimat byrokraatit ja virkamiehet, joiden palkat maksettiin emämaan teollistumisen tuomalla vauraudella. 

Kolonialismia on tyypillisesti kuvattu eurooppalaisten mahtivaltojen epäoikeutettuna kähmintänä, jonka seurauksena siirtomaat jäivät jälkeen kehityksestä. Tämä muodikas näkökulma on kuitenkin väärä. Ilman kolonialismia elintaso oli huomattavasti huonompi ympäri kolmatta maailmaa.

LÄÄKETIEDE
Ennen Etelä-Amerikkalaisesta puusta valmistetun kiniini-nimisen lääkkeen keksimistä, Afrikka oli läpitunkematon maanosa eurooppalaisille malarian takia. 1800-luvulla kiniini kuitenkin todettiin toimivaksi lääkkeeksi, ja näin Afrikka avautui. 

Samaten esimerkiksi keltatauti hidasti eurooppalaisia maailmanvalloituksessaan, mutta lääketieteen voittokulku osoittautui tautien mahtia vahvemmaksi. 

HÖYRYLAIVAT
Ennen höyrymoottorin keksimistä purjehdusmatka Atlantin yli vei noin kaksi kuukautta. Tämä typistyi Wattin keksinnön myötä kahteen viikkoon, mikä oli lähes välttämätön edellytys eurooppalaisten vaikutusvallalle ympäri maailmaa. 

Kilpavarustelu alkoi, laivojen koko, nopeus ja sotalaivojen tulivoima kasvoi massiivisesti. Aiemmin isoksi luokiteltu 30 metrinen purjealus olikin pikku purtilo uusien, jopa 150 metristen teräsjättiläisten rinnalla.

Isot laivat olivat kuitenkin valtamerikäyttöön suunniteltuja. Pienemmät ja ketterämmät, joissa sulavasti liikkuvat alukset olivat tärkeämpiä siirtomaiden hallinnassa. Nemesis-niminen, matalapohjainen sota-alus oli ensimmäinen täysin metallirunkoinen alus, jonka avulla - ja pian sen kopioiden avulla - brittien onnistui tunkeutua Kiinan joille ja pakottaa Kiina rauhansopimukseen kauppayhteyksien turvaamiseksi. (Kiinahan suhtautui hyvin vihamielisesti ulkopuoliseen kauppaan ja kulttuureihin). 

Laivojen lisäksi aseteknologia kehittyi huimasti. 1800-luvun lopussa Hiram Maxim keksi konekiväärin. Pian tätä seurasivat perästä ladattavat kiväärit, joiden lataaminen oli monin verroin helpompaa kuin muskettien. Messinkiammukset keksittiin myös, mikä mahdollisti entistä nopeamman tulituksen. Yksi Maksim-konekivääri vastasi tuliteholtaan kahdesti minuutissa ampuvaa, 300 henkistä muskettirivistöä. 

Yhteydenpito ja informaation kulku muuttui myös radikaalisti teollistumisen myötä. Vastauksen saaminen kirjeeseen Intian ja Britannian välillä saattoi viedä vuoden, mutta 1837 Samuel Morse keksi ylivertaisen lennättimen. 

Lennättimen avulla johtoa pitkin kulkevan sähkövirran ajoittainen katkaiseminen mahdollisti Morse-koodin käyttämisen pitkän matkan kommunikaatiossa, ja lennätinlinjoja pitkin viestit kulkivat salamannopeasti kaupungista toiseen. 1859 vuonna Britannian ja Intian välille laskettiin vedenalainen kaapeli, jolloin myös meren ylitse (vai alitse?) saattoi lähettää lennätinviestejä.

IMPERIALISMIN AIKA
Turkki, jotkin arabialaiset alueet, Persia, Afganistan, Tibet, Kiina, Mongolia, Siam, Japani, Antarktis ja Arktis, siinä alueet, jotka eivät ole olleet eurooppalaisten hallussa. Kaikki muu on ollut joko suoraan tai siirtomaana eurooppalaisen vallan alla. 

Espanjan ja Portugalin siirtomaavalta hiipui muita nopeammin, kun taas britit ja Alankomaat pitivät siirtomaitaan menestyksekkäästi hallussa kauan. Vastaavasti Saksa ja Italia vasta perustivat siirtomaitaan 1800-luvun lopulla. 

Siirtomaita kohdeltiin hyvin eri tavoin. Brutaalein esimerkki on Belgian kuningas Leopold II:n Kongo, jossa arvioiden mukaan useita miljoonia afrikkalaisia kuoli pakkotyön ja sadistisen määräysvallan seurauksena. 1960-luvulla siirtomaavallan aika jäi Kongossa taakse, mutta paikalliset tyrannit ovat pitäneet aluetta otteessaan siitä lähtien. 

Toisessa kohteluntapojen päässä taas ovat britit, joille - ajoittaisesta julmuudesta huolimatta - oli oleellista parantaa myös siirtomaidensa oloja. Koulutusta ja moderniteetin hyötyjä pyrittiin tuomaan ihmisten saataville, usein “valkoisen miehen taakan” nimissä. Ajatuksena oli se, että modernin maailman etuoikeutetun ihmisen velvollisuus on jakaa hyvästään muille. 

Nykyään “valkoisen miehen taakkaa” pidetään auttamattoman rasistisena ajatuksena, oikeutetusti. Kuitenkin kaksi brittiläisen siirtomaavallan synkintä tapausta liittyvät hieman ironisesti juuri valkoihoisten ihmisten kaltoinkohteluun. 1800-luvun puolivälissä Irlantia kohdannut nälänhätä jäi brittiläisen lainsäädännön jalkoihin, eikä ruoka-apua lähetetty varoista huolimatta. Toinen tapaus oli kolmivuotinen sota Afrikassa hollantilaisia buureja vastaan. 

LÄHETYSTYÖN VAIKUTUKSET
Brittiläisen siirtomaavallan seurauksena koulutus ja elinolot paranivat ympäri maailmaa. Yhtä tärkeänä vaikuttajana toimi kuitenkin kristinusko lähetystyöntekijöineen. 

Länsimaita, erityisesti kirkkoa on monesti syytetty länsimaisen maailmankuva pakottamisesta siirtomaiden kansojen ylle. Tämä syytös esitetään usein sen ajatuksen saattelemana, että tämä pakottaminen korruptoi alkuperäiset kulttuurit, jotka ovat yhtä arvokkaita kuin länsimainen kulttuurikin. 

Stark kuitenkin huomauttaa, että jos näin todella ajattelee, on pidettävä tyranniaa yhtä hyvänä kuin demokratiaa, on hyväksyttävä naisten jalkojen sitominen (kiinalainen tapa), naisten ympärileikkaus, nuorten poikien kastraatio, naisleskien elävältä polttaminen aviomiehen mukana, raiskauksen uhrien kivittäminen ja orjuus, sekä on pidettävä ennenaikaista hampaattomuutta, korkeaa lapsikuolleisuutta ja lukutaidottomuutta hyväksyttävinä vaihtoehtoina länsimaiselle eetokselle.

Edellä mainitut seikat olivat sellaisia, joita erityisesti kirkko ja lähetystyöntekijät vastustivat. Lähetystyöntekijät olivat usein paikallisväestön puolella, siirtomaavallan edustajia vastaan. 

Kristinuskon myönteiset vaikutukset näkyvät vielä nykypäivänä entisissä siirtomaissa. Robert D. Woodberry on osoittanut tutkimuksissaan osoittanut, että mitä enemmän tietyllä alueella on ollut protestanttisia lähetyssaarnaajia vuonna 1923, sitä todennäköisemmin alueesta on tullut demokraattinen tähän päivään mennessä. Edes bruttokansantuote ei ole ennustusvoimaltaan yhtä suuri. 

Syitä tälle demokratian kehitykselle ovat ainakin seuraavat, protestanttisten lähetyssaarnaajien tukemat asiat: koulutus, lukutaito, sanomalehdet ja järjestötoiminta. Woodberryn tulokset olivat niin ällistyttävät tiedemaailmassa, että hänen koko tietokantansa altistettiin ankaralle tarkastukselle; tutkimus osoittautui vedenpitäväksi. 

Kristillisen lähetystyön vaikutukset näkyvät myös siirtomaavallan jälkeisten poliittisten liikkeiden toiminnassa. Esimerkiksi sellaiset merkittävät hahmot kuten Mahatma Gandhi, Jawaharlal Nehru ja Jomo Jenyatta saivat koulutuksensa lähetystyön ansiosta Englannissa. 

Hieman huonommin tunnettu, kauaskantoinen vaikutus lähetystyöllä näkyy terveydenhoidon parissa. Protestanttiset lähetystyöntekijät tekivät massiivisia investointeja, perustaen 111 lääketieteellistä koulua ja lähes 600 sairaalaa vuoteen 1910 mennessä. Lähetystyöntekijät kouluttivat ja rekrytoivat paikallisia sairaanhoidon tehtäviin, ja tämän toiminnan seuraukset näkyvät vielä tänä päivänä ympäri maailmaa. 

Samoin kuin demokratian kohdalla, vuoden 1923 protestanttisten lähetyssaarnaajien suhteellinen lukumäärä on paras ennustin lapsikuolleisuuden laskulle verrattuna vuoteen 2000. Vaikutus on yhdeksän kertaa suurempi, kuin bruttokansantuotteella samassa vertailussa. 

Stark sanookin, että jos nämä ovat “kulttuuri-imperialismin” seurauksia, olkoonkin niin. 

Lukutaito on levinnyt ympäri maailmaa, kiitos länsimaisen ja kristillisen kulttuurin.

KOLONIALISMI JA “ALIKEHITYS”
Vuonna 1902 J. A. Hobson julkaisi teoksen “Imperialismi”, jossa väitettiin, että teollistuneet länsimaat ryöväsivät omaisuutensa raaka-aineita tuottavilta siirtomailtaan, sysäten nämä krooniseen alikehityksen tilaan. Lenin kopioi Hobsonin väitteet omaan teokseensa “Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena”, ja siitä lähtien nämä väitteet ovat olleet vasemmistolaisten, monien poliittisten tieteilijöiden ja entisten siirtomaiden nationalistien totena pitämiä. Väitteet ovat osoittautuneet vääriksi. 

Hobsonia mukaillen monet “maailmanjärjestelmäteoriaa” edustavat politiikan tutkijat ovat jakaneet maailman rikkaisiin teollisuusmaihin ja köyhiin raaka-aineiden tuottajiin. Tämä on virhe. 

Jos väite siitä, että raaka-ainetuottajamaat ovat aina köyhiä, ei voida selittää sitä, että Kanada ja USA ovat maailman suurimmat ruoan raaka-aineiden viejämaita. Lisäksi Yhdysvallat olivat merkittävä raa’an puuvillan, tupakan, puutavaran, turkisten ja hiilen viejä teollisen vallankumouksen alkutaipaleella, mikä entisestään asettaa väitteen huonompaan valoon. 

Huomattavasi vaikeampi seikka teorian kannalta selittää on se, että 59 maata sisältänyt vertailu osoitti, että raaka-ainetuotannon ja maan bruttokansantuotteen välillä ei ole korrelaatiota. Toisin sanoen, jos teoria pitäisi paikkansa, pitäisi systemaattisesti raaka-aineiden tuottajamaiden olla heikommassa asemassa. Jatkoväite, että raaka-aineiden tuottajamaiden talouskasvu olisi hyödyttänyt vain maan eliittiä, on myös osoittautunut vääräksi.

Merkittävin isku kuitenkin tälle eriarvoisuutta suomineelle teorialle oli Patrick O’Brienin tekemä tutkimus, joka osoitti, että länsimaat olivat tappiollisessa suhteessa siirtomaihinsa. Jotkut eliitin jäsenet ja jotkin satamakaupungit toki hyötyivät suuresti siirtomaista, mutta kokonaisuutena länsimaat olivat nettomaksajia siirtomaihin nähden. Ainoa poikkeus on arvometalleja haalinut Espanja, mutta kuten aiemmin näimme, tämä vauraus oli lyhytikäistä. 

Toinen, paljon absurdimpi väite maailmanjärjestelmäteoreetikkojen rivistä on ollut ajatus siitä, että mitä intensiivisemmässä kontaktissa siirtomaa on ollut emämaahan, sen huonommassa jamassa se on taloudellisesti. Toisin sanoen, jos tämä väite pitäisi paikkaansa, olisi Amazonin sademetsien heimot taloudellisesti kehittyneempiä kuin Brasilian rannikkokaupungit. 

Maailmanjärjestelmäteorialle tuli vielä dramaattinen isku Neuvostoliiton sortumisen ja kauheuksien paljastumisen myötä. Maailma ei toden totta edennytkään kohti väistämätöntä sosialistista järjestystä.

VAILLINAINEN NYKYAIKAISUUS
Vaikka länsimaisen kehityksen tietyt elementit - kuten matkapuhelimet, autot ja Coca Cola - ovat levinneet ympäri maailmaa, on tämä “länsimaistuminen” ollut vaillinaista. Ympäri maailmaa monet perustavanlaatuiset poliittiset ja moraaliset näkökulmat ovat jääneet paikallisten kulttuurien jalkoihin. 

Esimerkiksi arabimaissa monet puhuvat kännyköihin, ajavat autoja ja armeijat käyttävät modernia aseistusta. Tämä on kuitenkin vain ostettua ja maahantuotua länsimaisuutta, mistä puuttuvat länsimaiselle maailmankuvalle kriittiset elementit, kuten demokratia, naisten oikeudet, tai itse teollisuuskin. 

Ja vaikka teollisuutta löytyisikin, ei sekään takaa länsimaisuuttaa, niin kuin Kiinan kohdalla voidaan nähdä. Huolimatta teollistumisestaan, Kiina on yhä epädemokraattinen, despoottimaisesti johdettu maa. 

Stark lopettaakin teoksensa kirjoittamalla: “Epäilemättä moderneissa länsimaissa on rajoituksensa ja ongelmansa, mutta tästä huolimatta no ovat huimasti parempia kuin tuntemamme vaihtoehdot - eikä ensiksi tai tärkeiten teknologiansa takia, vaan niiden sitoutumisesta vapauteen, järkeen ja ihmisarvoon.”

---

Näin on vihdoin saatu päätökseen How the West Won. Itselleni lukukokemus oli antoisa, sillä monet aiemmat näkökulmani osoittautuivat virheellisiksi, perusteettoman pessimistisiksi ja negatiivisiksi. Teos valoi minuun uskoa sen suhteen, että länsimaiden perintö on vaalimisen arvoinen ja ainutlaatuinen ilmiö ihmiskunnan matkalla kohti (toivottavasti) parempaa, tosiasioihin perustuvaa, eikä utopioihin sortuvaa huomista tavoitellessa.. 

How the West Won - Teollistuminen, vapaus ja vauraus

Toiseksi viimeinen How the West Won -kirjan alaluku käsittelee niitä yhteiskunnallisia edellytyksiä, joita ilman esimerkiksi viimeksi käsitelty teollinen vallankumous olisi ollut mahdoton. 

Stark huomauttaa heti alkuun, että vaikka Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kelvottomat teoriat yhteiskuntien kehityksestä ovat osoittautuneet kaikilla mittareilla, niin teoreettisen kestämättömyytensäkin kuin kymmenien miljoonien ruumiiden myötä katastrofaalisiksi kehitelmiksi, piili niissä yksi paikkansa pitävä havainto: teollinen vallankumous, vapauden ja hyvinvoinnin kasvu perustui vaurastuvan keskiluokan aikaansaannoksiin. 

Keskiluokan nousu alkoi ensiksi Britanniassa, Yhdysvalloissa ja myös Alankomaissa. Tämä luku tarkastelee syitä sille, mitkä olivat tämän kehityksen edellytykset. 

VAPAUS JA OMISTUSOIKEUS
Vapaus käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla ja olla pelkäämättä kruunun ahnetta kättä, oli se sitten veronkantajan tai tyrannin, on edellytys sille, että oman asemaansa on mielekästä parantaa. 

Läpi historian - kuten aiemmissa luvuissa olemme nähneet - sääntönä on ollut se, että verot ovat kovat ja omaisuutta saatetaan takavarikoida miten sattuu. Britannian julkista valtaa rajoittanut säädöskokoelma Magna Carta (solmittu 1215) on esimerkki enimmäisistä merkittävistä lakimuutoksista, jotka ohjasivat Britanniaa kohti tulevaa kehitystään. 

Taloustieteilijä Adam Smith kirjoitti vuonna 1776, kun Britannian teollinen vallankumous oli pääsemässä vauhtiin, että lain turvaama omaisuus oli syy sille, miksi varakkuuden pimittämiseen sijaan sen tavoittelusta tuli hyväksyttävää, ja näin kilpailu ja keksinnöt tulivat kannattaviksi. 

Puhumattakaan esimerkiksi sen ajan Kiinan tai Lähi-idän oloista, edes Ranskassa tilanne ei ollut läheskään yhtä hyvä. Tunnettu kirjailija ja ajattelija Voltaire ihmettelikin Britannian-visiitillään, kuinka ihmisten ei tarvinnut peitellä omaisuuttaan - esimerkiksi tiilikattoja tai tervettä karjaa - verottajan pelossa. 

KORKEAT TYÖVOIMAKULUT
Teollistumisen seurauksena palkat nousivat Britanniassa. Tällä oli monia seurauksia, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä. Näitä muutoksia siivitti brittien oivallus keskittyä ihmismassoille markkinoimiseen, rikkaiden sijaan - tästä seurasi esimerkiksi puuvillateollisuuden suurenmoinen kasvu (ks. edellinen luku).

Ensiksi, kun koneista tuli halvempia kuin ihmisistä, todella kurjat työtehtävät alkoivat vähentyä. Vertaa esimerkiksi Roomaan, jossa orjatyövoima oli halvempaa kuin koneiden käyttö, jolloin motivaatiota koneiden kehittämiselle ei ollut.

Palkkojen noustessa lasten määrä laski, koska naiset pystyivät myös osallistumaan koneiden helpottamiin, rahakkaampiin työtehtäviin, ansaitsemaan ja näin viivyttämään avioitumista. Keskimääräinen brittinainen avioitui näihin aikoihin 26 vuotiaana, siinä missä teiniavioliitot olivat tyypillisiä muualla Euroopassa (ja muualla ylipäänsä). Teollinen vallankumous oli siis yksi naisten sosiaalisen vallan kasvun tärkeimpiä moottoreita. 

Syntyvyyden lasku entisestään lisäisi työn kysyntää, nostaen palkkoja, ja näin kehittyi uusi, varakas keskiluokka.

HALPA ENERGIA
Britit olivat edelläkävijöitä kivihiilen käyttöönotossa. Kivihiili palaa kuumemmin kuin puu, jolloin esimerkiksi höyrykoneet toimivat tehokkaammin. Kivihiilen kysyntä kasvoi, vapaiden investointien myötä sen tuotanto kasvoi, ja siten kivihiilen hinta pysyi alhaisena Britanniassa, mikä kirjaimellisesti toimi teollistumisen polttoaineena. 

KAUPANKÄYNNIN ILOT
Historiallisesti ylimystö on aina suhtautunut kaupankäyntiin halveksivasti. Aristoteles, Cicero, keisari Konstantinus, Bysantin keisari Teofilus, kiinalaiset hallitsijat ja monet muut ovat dokumentoidusti joko inhonneet tai rajoittaneet kaupankäyntiä. 

Sen sijaan britanniassa suhteet valtaapitävien ja kaupankäyjien sekä yrittäjien välillä alkoivat kehittyä yhteiskunnallisen ilmapiirin muutosten takia. Kaupankäynnin parissa menestyvät houkuttelivat alalle lisää yritteliäitä ihmisiä, heidän poliittinen vaikutusvalta kasvoi ja heidän sosiaalinen statuksensa nousi. Siinä missä esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa politiikka oli aateliston hommia, Britanniassa ja Yhdysvalloissa politiikka muuntautui keskiluokan toimeksi.

Briteissä myös ylimystö suhtautui myönteisesti kaupankäyntiin, mikä keskiluokkaisti ylimystöä, kun titteleitäkään ei saanut enää käyttää yli sukupolvien. Tämän seurauksena monet nuoret miehet, jotka aiemmin olisivat elelleet tittelinsä turvin, alkoivat keskiluokkaistua. Näin syntyi koulutettujen ja pian vaikutusvaltaisten keskiluokkaisten joukko, jonka vapautta ja omistusoikeutta korostavat ajatukset ohittivat kilpailussa monarkit ja despootit nopeasti. 

BRITTILÄISEN KOULUTUKSEN KASVU
1600-luvun alussa brittiläiset alkoivat panostaa koulutukseen, lähinnä yksityisten ihmisten rahoituksella. Lukutaito, laskutaito ja muut opit alkoivat yleistyä brittien parissa, sosiaalinen liikkuvuus parantui ja yliopistotkin alkoivat täyttyä muidenkin kuin aatelisten jälkikasvusta. 

1600-luvun puoliväliin tultaessa britit olivat maailman koulutetuin kansa, ja tämä on yksi syy, miksi teollistuminen onnistui ensiksi Britanniassa. 

AMERIKAN IHME
Teollisen vallankumouksen alkaessa Britanniassa ei Pohjois-Amerikassa ollut juuri muuta tuotantotoimintaa kuin laivanrakennusta. Mittava kehityksen aalto kuitenkin pääsi valloilleen ja 1830-luvulla Yhdysvallat vastasivat kolmanneksesta maailman tuotannosta, verrattuna esimerkiksi brittien ja saksalaisten 15 %:iin. 

Poliittinen vapaus, omaisuuden suoja, korkeat palkat, halpa energia ja koulutettu väestö olivat tämänkin muutoksen takana. 

Omaisuuden suoja ja patentit olivat yksi tärkeimmistä lain suomista eduista Yhdysvalloissa. Samoin kuin briteissä, turvasi Yhdysvaltain laki rajattoman omaisuuden turvan, jos se oli hankittu laillisesti. Poikkeuksena tähän oli kuitenkin valtion oikeus ostaa, toisin sanoen takavarikoida korvausta vastaan esimerkiksi jokin tehdas.

Patentit taas turvasivat keksintöjä, mikä siivitti amerikkalaiset valtavaan innovaatiotulvaan. 1800-luvun alusta muutamien tuhansien patenttien määrä kasvoi sadassa vuodessa miljoonaan, näiden joukossa muun muassa sähkölamppu, elokuvat, puhelin ja vetoketju.

Palkat olivat Britanniassa korkeat, mutta Yhdysvalloissa ne olivat huikeat. Yksityisen menestymisen mahdollisuuden, keksintöjen ja työvoimapulan takia kilpailu palkollisista oli kovaa yritysten välillä. Tuotantokulujen laskiessa, tehon noustessa, yhdysvaltalaiset tehtaiden kapasiteetti ohitti eurooppalaiset, ja siten reiluja palkkoja oli mahdollista maksaa.

Aikansa mittapuulla työolot olivat myös paremmat kuin missään muualla, sillä nokkelina kapitalisteina jenkit huomasivat, että tyytyväiset työntekijät ovat paras tae voitoista.

Amerikkalainen koulutus oli myös maailman huippua, ohittaen jopa brititkin. Keskeinen syy tälle oli protestanttisen kristillisyyden leviäminen Pohjois-Amerikassa, sillä sen yhtenä käytännön ydinteesinä oli, että jokaisen tuli itse muodostaa suhde Raamattuun. Tämä oli peruja muun muassa kirjapainon ja uskonpuhdistuksen ajoilta, jolloin ylimpien auktoriteettien tulkintoja alettiin kyseenalaistaa. 

Erilaiset lait siitä, että peruskoulutus tuli järjestää tietyn kokoisissa kylissä ja kilpailu korkeamman koulutuksen parissa johti siihen, että 1900-luvun alkuun tultaessa Yhdysvalloissa oli satoja lukioita ja monia yliopistoja ja väestö oli maailman lukutaitoisinta. Missään muualla ei vastaavanlaista koulutuskehitystä tapahtunut samassa mittakaavassa, ja siksi Yhdysvallat vastasivatkin yli 40 % maailman tuotannosta 1900-luvun alussa. 

Maahanmuutto, nimen omaan mahdollisuuksien, yrittämisen ja rohkeuden perusteella, oli myös Amerikan voimavara. Yhdysvaltoihin virtasi valtava määrä ihmisiä, ei köyhyyttä pakoon, vaan mahdollisuuksien ja työn perässä. Maahanmuuton ja väestönkasvun seurauksena Yhdysvaltojen asukasmäärä kasvoi 1750-luvun reilusta miljoonasta 1900-luvun 75 miljoonaan, jolloin myös kotimaiset markkinat olivat jo kauan sitteen jättäneet jalkoihinsa brittien 32 miljoonaisen väestön. 

Esimerkiksi Alexander Graham Bell, Thomas Alva Edison ja Nicola Tesla olivat kaikki maahanmuuttajia. 

Thomas A. Edison keskittyneenä keksimiseen. ...tai johonkin muuhun.

ORGANISOITU KEKSELIÄISYYS
Sattuman kautta syntyneet keksinnöt ovat satukirjojen tuotetta. Tosiasiassa keksinnöt ovat usein parannuksia olemassa olevien ongelmien ratkaisumenetelmiin. Yhdysvalloissa keksintöjen arvo ymmärrettiin, parhaimpana esimerkkinä Thomas Edison. 
Edisonin monien keksintöjen ohella hänen tärkeä oivalluksensa oli rakentaa laboratorio, jossa systemaattisesti etsittiin ratkaisuja ongelmiin. Nykyään koko talousjärjestelmämme perustuu oletukseen siitä, että yritykset yrittävät kehitellä ja parannella tuotteitaan, ja tämä on pitkälti Edisonin perua. 

VAPAUDESTA VAURAUTEEN
Kun kreikkalaiset perustivat yhteiskunnan vapauden mukaan, syntyi ennennäkemätön kehityksen aalto. Kun roomalaiset runnoivat keisarillisen hallinnon valtakunnan ylle, kehitys tyssäsi. Rooman langettua kehitys pääsi taas jatkumaan. Rooman jäljiltä hajanainen Eurooppa jätti - niin hyvässä kuin pahassakin - muun maailman taakseen. Tämän kehityksen kulminaatio oli teollinen vallankumous, jonka jälkivaikutuksia on lähes mahdotonta aliarvioida. 

Ensi kerralla on vuorossa viimeinen luku, joka käsittelee globalisaation ja kolonialismin suhdetta. 

How the West Won - Teollinen vallankumous

Viides ja viimeinen kolmen alaluvun rutistus Rodney Starkin How the West Won -kirjasta alkaa nyt. Modernia aikaa, siis 1750-luvulta eteenpäin, käsittelevä luku alkaa teollisen vallankumouksen kartoituksella. 

Nykypäivänä länsimainen ihminen elää 16 kertaa varakkaammin ja kolme kertaa pidempään kuin 1600-luvulla. Vastaavasti nykypäivän mittareilla kovin kehnon Kongon tasavallankin kansalainen elää 25 vuotta pidempään, kuin 1800-luvun ranskalainen. Tämän kehityksen takana on teollinen vallankumous.

Teollinen vallankumous alkoi 1700-luvulla ja se on maanviljelyn ja kotieläinten käyttöönoton lisäksi merkittävin ihmisten elintasoa nostanut tekijä. Elintason nousun myötä lapsikuolemien määrä romahti, ihmisten elinikä kasvoi, ja näiden positiivisten muutosten seurauksena uudet ongelmat, kuten vanhenevan väestön huolto alkoivat painaa yhteiskuntia. 

Tässä luvussa Stark käy läpi keskeisimmät teollisen vallankumouksen materiaaliset muutokset, esimerkiksi puuvillateollisuuden ja höyrymoottorin. 

PUUVILLAN VALLANKUMOUS

Vuosien 1760 ja 1830 välillä Britannian puuvillateollisuus kasvoi räjähdysmäisesti koneiden myötä. Ajanjakson alussa britit maahantoivat jonkin verran päälle miljoona kiloa puuvilla, ja reilussa 50 vuodessa määrä oli noussut yli 160 miljoonaan kiloon. Puuvillamyllyjen määrä monikymmenkertaistui, eikä tämä muutos olisi ollut mahdollista ilman ihmistyön korvaamista koneilla. 

Yhdysvalloissa keksittiin puuvillaan poimintaa ja puhdistamista nopeuttavia laitteita, ja puuvillan raakatuotanto myös kasvoi moninkertaisesti. Vesivoimalla toimineet tehtaat saivat kuitenkin uuden kilpailijan höyryvoimasta, joka on toinen merkittävä teollisen vallankumouksen tuotos. 

HÖYRY

James Watt (11736-1819) keksi höyrykoneen 1765 ja on siten teollisen vallankumouksen tärkein yksittäinen henkilö. Höyrymoottori toimii seuraavasti:

Boilerissa olevaa vettä kuumennetaan tulella kiehumispisteeseen, vesihöyry ohjataan sylinteriin, jossa on pumppumekanismi, höyry pakottaa pumppumekanismin liikkumaan ja kun pumppu sylinteriä pitkin sen loppuun, jolloin höyry pääsee ulos ja paine laskee, pumppu laskeutuu takaisin, ja uusi voimantuottosykli alkaa alusta. 

Tyypillisesti edellä kuvailtu mekanismi on kiinnitetty mäntään, joka sitten pyörittää jotain muuta mekanismia, esimerkiksi junan pyöriä.

Höyrykone on inspiroinut steampunk-nimistä fiktiogenreä, jossa höyry on sähkön sijaan päämuotoinen teknologian energianlähde. Ohessa steampunk-henkinen kahvimylly.

Wattilla ei ollut rahoitusta, joten hän joutui lyömään hynttyyt yhteen Matthew Boultonin kanssa. Vuonna 1775 höyrykone pääsi markkinoille ja levisi kulovalkean tavoin ympäri kehittynyttä maailmaa. 

Höyrykone muutti kaiken. Niitä pystyi rakentamaan minne vain, ne olivat suhteellisen edullisia ja ne olivat tehokkaita. Entiseen verrattuna nyt tarjolla oli loputon määrä mekaanista voimaa ja sen myötä teollisuus alkoi kehittyä huimaa vauhtia. 

UUSI RAUTAKAUSI

Höyrykoneen ehkä tärkein seuraus oli rautateollisuuden kehittyminen. Keskiajan suuri metallurginen keksintö oli ollut masuuni, joka perustui kuuman ilman puhaltamiseen palkeiden avulla. Höyrykoneen myötä entistä suurempia palkeita pystyttiin käyttämään, ja näin malmia pystyttiin kuumentamaan tehokkaammin. 

Valuraudan karkeus ja pehmeys olivat ongelmia, joihin Henry Cort (1740-1800) kehitti 1700-luvun loppupuolella ratkaisuja. Putlaus oli menetelmä, jolla sulaa rautaa sekoitettiin rautasauvoilla, jotka sulivat seokseen, vähentäen sen hiilipitoisuutta, tehden siitä kestävämmän. 

Toinen Cortin keksintö oli valssaus, jossa kahden pyörivän rullan välistä puristettu hehkuva rauta saatiin puristettua tiiviimmäksi ja kestävämmäksi. Cortin keksinnöillä kestävämpää rautaa ja terästä saatiin valmistettua, jonka ehkä merkittävin seuraus oli se, että pystyttiin rakentamaan kevyempiä höyrykoneita. Näin syntyivät myös edellytykset junille ja höyrylaivoille.

RAUTATIET

Ihmisten ja tavaroiden paremman liikkumisen aikakausi alkoi rautateiden yleistyttyä. Matkustus ja kansainväliset tavaramarkkinat kehittyivät huimaa vauhtia, kun kiskot yhdistivät kaupungit ja maat toisiinsa. 

Tärkein rautateiden kehittäjä oli George Stephenson (1781-1848), joka ponnistettuaan lukutaidottomuudesta ja köyhyydestä keksintöjen pariin paransi rautateitä ja kehitti ensimmäiset, riittävän kevyet ja tehokkaat veturit. 

Vuonna 1829 Stephensonin veturi “Raketti” voitti brittiläisen veturikisan ylivoimaisesti, ja hänen veturimallistaan tuli junamaailman standardi yli sadaksi vuodeksi. 

Britannia johti rautateiden käyttöönotossa koko maailmaa rautateollisuutensa ansiosta. Yhdysvallat, Saksa ja Ranska seurasivat perässä, tosin Ranska jäi jälkeen voimakkaan hallinnollisen kontrollin takia (järkevät vaihtoehdot jäivät poliittisten päämäärien jalkoihin). 

1800-luvun alkupuoliskolla ensimmäiset rautatiekilometrit alkoivat pidentyä. 1860-luvulle tultaessa monissa maissa oli tuhansia ja jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä käyttökelpoisia rautateitä. 

HÖYRYLAIVAT

Robert Fulton ratkaisi muiden puuttellisten yritysten jälkeen kannattavan höyrylaivan. Oltuaan vuosia niin Napoleonin kuin brittienkin palveluksessa Fulton palasi kotimaahansa Yhdysvaltoihin ja otti Wattin höyrykoneen käyttöön. 

Fultonin “Clermont”-höyrylaiva klassisine roottoreineen oli jymymenestys. 1800-luvun alusta eteenpäin jokilaivat yleistyivät niin Amerikassa kuin Euroopassakin, ja ennenpitkää myös höyrymoottorein varustetut valtameritaivat pääsivät vauhtiin. 

KAUPUNGISTUMINEN JA MAATALOUS

Teollistumisen myötä ihmiset muuttivat tehdastyön perässä kaupunkeihin. Britannia johti myös tätä kehitystä, ja esimerkiksi 1600-luvulta 1800-luvulle siirtyessä Lontoon väkiluku kasvoi 200 000:sta lähes miljoonaan. 

Kaupungistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman edistystä maataloudessa. Brittien matalat verot ja suhteellisen vapaa poliittinen ilmapiiri kannusti maanviljeliöitä kehittämään toimintaansa. Kun tämä yhdistettiin edällä käsiteltyihin keksintöihin, pystyi merkittävä osa väestöstä siirtymään pois maataloudesta teollisuuteen. 

NYKYAIKA JA SIIHEN TYYTYMÄTTÖMÄT

Stark kirjoittaa, kuinka alusta asti teollista vallankumousta on pidetty katastrofina, joka pilasi luonnonmukaisesti elävien, keittiöpuutarhooissa käyskentelevien ja luovaa työtä tekevien ihmisten elämän ja aiheutti liudan ongelmia, jotka olivat huono kauppa suhteessa vanhaan, hyvään aikaan. 

Tosiasiassa elämä ennen teollista vallankumousta oli rankan työn, nälän, puutteen ja ennenaikaisen vanhenemisen sekasotku, jossa edes ylimystö ei elänyt nykypäivän standardien mukaisesti. 

-Lapsityö

Vaikka tehdastyö on klassinen esimerkki lapsityön kauheudesta, tulee ymmärtää, että tehdastyö ei aloittanut lapsityön käyttöä, vaan motivoi sen lopettamisen. Teollisen vallankumouksen alussa lapset, jotka olivat ennen tehneet perheissään täysiä työpäivä, koottiin tehtaisiin, joissa lasten kurjat olot herättivät poliittiset toimijat parantamaan lasten oloja ja ennen pitkää lopettamaan lapsityön käytön. 

-Teknokammo

Teolliseen vallankumoukseen liittyy myös nykypäivänäkin kulttuurissa sitkeästi elävä ajatus siitä, että koneiden parissa työskentely erkaannuttaa ihmiset oikeasta, mielekkäästä työstä, vieraannuttaen heidät ennen pitkää jopa itsestään. 

Stark kuitenkin huomauttaa, että nämä romantisoidut mielikuvat ovat aina olleet peräisin älyköiltä ja muilta ruumiilliselta työltä välttyneiltä haihattelijoilta. Yksi keskeinen syy tehdastyön suosiolle oli juuri se, että se oli itse asiassa usein vähemmän rasittavaa, kuin sitä edeltäneet vaihtoehdot. 

-Luddiittien fantasiat

Marraskuussa 1811 myöhemmin luddiitteina tunnetut kimpaantuneet kutojat tuhosivat monia mekaanisia kutomoita Nottinghasmhiressa, Englannissa. Luddiitteja on sittemin juhlittu esimerkiksi vasemmistolaisten historioitsijoiden keskuudessa pahaa ja vieraannuttavaa työkulttuurin muutosta vastustaneina sankareina. 

Luddiittien huolena oli sama huoli, joka on kerta toisensa jälkeen osoittautunut vääräksi, eli huoli siitä, että teknologinen kehitys tekisi ihmisistä hyödyttömiä. Stark argumentoi, että toistaiseksi jokainen vastaavanlainen ennustus on mennyt täysin mönkään, ja että teknologian myötä uudenlaisia tarpeita ja siten töitä myös syntyy. (Aika näyttää, mutta nykypäivänä olemme kuitenkin uudenlaisessa tilanteessa tekoälyn kehittymisen myötä, ja on tavattoman vaikea ennakoida, mitä tulee tapahtumaan esim. kuljetustöille.)

Teollinen vallankumous oli Starkin mukaan eräänlainen länsimaisen sivilisaation kulminaatiopiste, joka perustui tiedon tavoitteluun ja vapauteen. 

Ensi kerralla Stark käsittelee tarkemmin vapauden ja vaurauden teemoja modernin ajan alkupuolella.