How the West Won - Löytöretkien aika

Viime kerralla käsittelyssä oli kaupankäynnin ja kapitalismin muutokset myöhäisen keskiajan Euroopassa. Nyt on vuorossa How the West Won -kirjan löytöretkiä luotaava osuus, jossa tutustumme muun muassa Vasco da Gaman ja Kolumbuksen seikkailuihin ja eurooppalaisen siirtomaa-vallan ensiaskeliin. 

EUROOPAN KÄSITYS MAANTIETEESTÄ
Vaikka eurooppalaiset olivatkin tienneet jo antiikin Kreikasta asti, että maapallo on pyöreä, oli sen ympärysmitasta suuria erimielisyyksiä. Suurimmat arviot olivat lähes 60 000 kilometrin luokkaa ja pienimmät noin 25 000 kilometrin paikkeilla. Tosiasiallinen maapallon ympärysmitta on noin 40 000 kilometriä, ja edellä mainitut virhearviot tuottivat päänvaivaa aina 1500-luvulle asti, jolloin Gerardus Mercator julkaisi kartan pätevillä mitoilla. 

Ennen suuria merimatkoja eurooppalaiset olivat kartoittaneet esimerkiksi Aasiaa merkittävästi. Rooman valtakunnan eliitti ja sen jälkeen Karolingien valta-ajan aateliset janosivat kaukoidän luksustuotteita, joita Silkkitien kautta kuljetettiin aina Kiinasta asti. 

Fransiskaanimunkki Giovanni da Pian del Carpine, joka lyhemmin tunnetaan Joannes de Plano -nimellä matkusti paavin käskystä 1245 tapaamaan mongolien Suurta Kaania. Matkalta palattuaan de Plano julkaisi yksityiskohtaisen opuksen nimeltä Matka tartarien maahan, joka kuvailee yksityiskohtaisesti mongolien tapoja, kulttuuria ja sotilasstrategioita. 

Toinen fransiskaani William Rubrouckilainen, joka oli osallistunut seitsemänteen ristiretkeen, teki lähetysmatkan vuonna 1253 Mongoliaan. Itse Kaani ei kääntynyt, mutta Rubrouckilainen kirjoitti kattavan, erityisesti Euraasian maantiedettä valottavan teoksen. 

Viimeisenä esimerkkinä kaukoidän retkistä on kolmannen fransiskaanimunkin Johannes Montecorvinolaisen matka Pekingiin, jossa tämä käännytti vuodesta 1294 eteenpäin tuhansia kiinalaisia ja mongoleja kristityiksi. 1368 taantumuksellinen ja eristäytyvä Ming-dynastia sai vallan, minkä seurauksena kristityt joko karkoitettiin tai tapettiin. Tieto Aasiasta ja sen rikkauksista oli kuitenkin tehnyt itsensä kotosaksi eurooppalaisten mielissä, eikä paluu entiseen ollut enää mahdollista. 

On vaikea sanoa, mitä eurooppalaiset tiesivät läntisestä pallonpuoliskosta ennen 1400-1500 -lukujen löytöretkiä. Vaikka joitain viitteitä on siitä, että käsitys Atlantin ja Grönlannin tuolla puolen olevasta maamassasta oli joidenkin tiedossa, on tämä tyypillisesti ollut ajatus yksittäisestä pohjoisesta saaresta, ei kokonaisesta mantereesta. 

NAVIGAATIOTEKNOLOGIA
Kompassi oli yksi keskeisimmistä keskinnöistä, mikä edisti merenkäynnin kehitystä. Kiinalaiset luultavasti ensimmäistä kertaa havaitsivat magneettisen kiven osoittavan pohjoiseen, jos sen laittoi kellumaan vesiastiaan, mutta on epäselvää oppivatko eurooppalaiset tämän kiinalaisilta, sillä magneettiset kivet olivat tuttuja jo antiikin kreikkalaisille. Se kuitenkin tiedetään, että kiinalaiset käyttivät näitä kiviä ennemmin taikarituaaleihin, eurooppalaiset taas tutkimusmatkoihin. Kun kompassiin vielä yhdistettiin mitta-asteikko, helpottui suunnistaminen huomattavasti.

Toinen merkittävä keksintö oli astrolabi eli tähtilevy (kuvassa), jonka avulla oli suuria tähtikuvioita ja muita taivaankappaleita tarkkailemalla mahdollista selvittää oma sijainti leveysasteilla. Tähtilevyn yhteydessä käytettiin erityisesti Abraham Zacuton 1470-luvulla kehittämiä tähtikarttoja. 

Näiden kahden keksinnön lisäksi kehiteltiin erilaisia köysiin ja solmuihin perustuvia purjehdusnopeuden mittausmenetelmiä, joista termi nopeuden mitta "solmu" on saanut nimensä. Tämän lisäksi matkakertomuksia ja merikortteja alettiin kehitellä, ja näin löytöretket saattoivat alkaa täydellä mitalla. 

PORTUGALIN NOUSU
Portugalin ensiaskeleet ovat poliittisen ja sotilaallisen sekasotkun peitossa, mutta vuonna 1385 kuninkaaksi kruunaatun Juhana I voi sanoa perustaneen Portugalin. Portugali nousi nopeasti merimahdiksi ja suuntasi länteen. 

Henrik Purjehtiaa on usein kuvattu legendaarisena merenkäynnin nerona, joka siivitti Portugalin suuriin löytöihin keksintöjensä ja urhoollisuutensa voimin. Tosiasiassa Henrik kuitenkin oli rikas prinssi, joka vaikutusvaltansa ja varallisuutensa avulla pystyi varustamaan lukuisia retkikuntia, jotka kasvattivat Portugalin mahtia. 

"Atlantin Välimerenä" tunnettu merialue, joka sisältää Portugalin rannikon, Afrikan länsirannikon, Kanariansaaret ja Azorit, oli Portugalin ensimmäisten retkien kohteena. Atlantin rannikon saaret osoittautuivat tärkeiksi laivojen varustuspisteiksi, minkä lisäksi niillä tuotettiin esimerkiksi viljaa ja sokeria suuria määriä. Nämä retket tehtiin 1350-1450 -lukujen aikana. 

Seuraavaksi portugalilaiset suuntasivat etelään, kohti Afrikkaa. Hankalien olosuhteiden takia matkat etenivät kerta toisensa jälkeen vain hieman edellistä kauemmaksi. Vuonna 1488 tapahtui läpimurto, kun Bartolomeu Dias purjehti Afrikan eteläisen kärjen, Hyvän Toivon -niemen ympäri. Kun tämä rajapyykki oli murrettu, oli vain ajan kysymys, koska matka Intiaan tehtäisiin. 

Vasco da Gama syntyi vuonna 1460, Henrik Purjehtian kuolinvuonna. da Gama saavutti kuninkaan suosion 1490-luvulla ja vuonna 1497 da Gama lähti löytöretkelle Afrikan kautta Intiaan. Matka oli vaivalloinen, 170 miehestä 60 palasi, mutta retken tuotto oli niin valtaisa, että uusi, 800 miehinen ja 18 laivainen retki varustettiin vuonna 1502, ja sen myötä portugalilaisten onnistui perustaa linnake ja kaupankäynnin keskus Cochiniin, Kalkuttasta etelään. 

da Gama oli ensimmäisen retkensä myötä nimetty "Intian valtameren amiraaliksi" ja Intiaan asetuttuaan hänestä tuli Intian varakuningas (ei tosin paikallisten mielestä). da Gama kuoli 1524 ja 15 vuotta myöhemmin hänen ruumiinsa palautettiin Portugaliin, jossa hänet haudattiin kullalla ja jalokivillä koristellussa arkussa. 

Kristoffer Kolumbus oli vuorostaan oppinut mies, joka oli kartuttanut purjehduskokemustaan Atlantilla aina Islannissa asti.Euroopan valtioiden kilpailullisuuden takia Kolumbuksen onnistui lukuisten hylkäämisten jälkeen varustaa retkikunta Espanjan tuella kohti Intiaa, tosin tällä kertaa lännen kautta. 

Ensimmäinen, suhteellisen vaatimaton retki tehtiin 1492, jolloin Kolumbus päätyi Bahama-saarille ja tutki ympäröiviä alueita jonkin verran. Kymmenen kertaa suurempi retki tehtiin vuotta myöhemmin, jolloin Karibiaan (ja sen kannibaaleihin) päästiin tutustumaan tarkemmin. Tämän lisäksi Kolumbus teki kaksi muuta matkaa, joista jälkimmäinen päättyi kehnosti haaksirikkoon. Kolumbus kuoli 1506, vain vuosikymmentä ennen kuin Hernán Cortés hyökkäsi Meksikoon. 

Giovanni Caboto, joka myöhemmin tunnettiin etunimellä John teki muutaman kehnon löytöretken Pohjois-Amerikkaan Englannin kuninkaan suostumuksella. Caboton rooli korostui vasta myöhemmin, kun Englanti vetosi hänen löytöretkiin oikeutuksena Pohjois-Amerikan hallitsemiselle. 

Navigaattori ja kartograafikko Amerigo Vespucci purjehti 1500-luvun alussa Etelä-Amerikan rannikkoa niin pitkälle, että hän rohkeni tehdä päätelmän, että kyseessä ei ollut Intia, vaan, kokonaan uusi manner. Vespuccin löydön myötä manner nimettiin Amerikaksi ja kilpailu tästä uudesta maailmasta kiihtyi. Viimeistään Fernão de Magalhães'n maailmanympäripurjehdus vuonna 1520 sinetöi uuden valloitusten, siirtomaiden ja modernin maailman alun.