Globalisaatio on käytännössä levinnyt kolonialismin mukana, niin moraalisesti hyvin kuin arveluttavinkin motiivein. 1800-luvulla noin kolmasosa maailman maa-alueista oli eurooppalaisten hallitsemia, vuonna 1914 jo alle neljännes oli muiden kuin eurooppalalisten hallussa.
Kolonialismille oli tyypillistä koulutuksen leviäminen alkuperäisväestön pariin, mikä on nykypäivän elinstandardien ennakkoehto. Toisaalta, tietyt pienet ryhmät hyötyivät suuresti kolonialismin tuomista riistomahdollisuuksista, mutta kolonialismi oli niin valloitetuille kuin Euroopan kantaväestöllekin tappiollinen järjestely.
Voimakkaat poliittiset lobbaajat, jotka hyötyivät kolonialismista kuitenkin saivat luotua vaikutelman, että eurooppalaiset hyötyivät kokonaisuutena siitä. Yksi merkittävä kulunlähde olivat kolonialismin vaatimat byrokraatit ja virkamiehet, joiden palkat maksettiin emämaan teollistumisen tuomalla vauraudella.
Kolonialismia on tyypillisesti kuvattu eurooppalaisten mahtivaltojen epäoikeutettuna kähmintänä, jonka seurauksena siirtomaat jäivät jälkeen kehityksestä. Tämä muodikas näkökulma on kuitenkin väärä. Ilman kolonialismia elintaso oli huomattavasti huonompi ympäri kolmatta maailmaa.
LÄÄKETIEDE
Ennen Etelä-Amerikkalaisesta puusta valmistetun kiniini-nimisen lääkkeen keksimistä, Afrikka oli läpitunkematon maanosa eurooppalaisille malarian takia. 1800-luvulla kiniini kuitenkin todettiin toimivaksi lääkkeeksi, ja näin Afrikka avautui.
Samaten esimerkiksi keltatauti hidasti eurooppalaisia maailmanvalloituksessaan, mutta lääketieteen voittokulku osoittautui tautien mahtia vahvemmaksi.
HÖYRYLAIVAT
Ennen höyrymoottorin keksimistä purjehdusmatka Atlantin yli vei noin kaksi kuukautta. Tämä typistyi Wattin keksinnön myötä kahteen viikkoon, mikä oli lähes välttämätön edellytys eurooppalaisten vaikutusvallalle ympäri maailmaa.
Kilpavarustelu alkoi, laivojen koko, nopeus ja sotalaivojen tulivoima kasvoi massiivisesti. Aiemmin isoksi luokiteltu 30 metrinen purjealus olikin pikku purtilo uusien, jopa 150 metristen teräsjättiläisten rinnalla.
Isot laivat olivat kuitenkin valtamerikäyttöön suunniteltuja. Pienemmät ja ketterämmät, joissa sulavasti liikkuvat alukset olivat tärkeämpiä siirtomaiden hallinnassa. Nemesis-niminen, matalapohjainen sota-alus oli ensimmäinen täysin metallirunkoinen alus, jonka avulla - ja pian sen kopioiden avulla - brittien onnistui tunkeutua Kiinan joille ja pakottaa Kiina rauhansopimukseen kauppayhteyksien turvaamiseksi. (Kiinahan suhtautui hyvin vihamielisesti ulkopuoliseen kauppaan ja kulttuureihin).
Laivojen lisäksi aseteknologia kehittyi huimasti. 1800-luvun lopussa Hiram Maxim keksi konekiväärin. Pian tätä seurasivat perästä ladattavat kiväärit, joiden lataaminen oli monin verroin helpompaa kuin muskettien. Messinkiammukset keksittiin myös, mikä mahdollisti entistä nopeamman tulituksen. Yksi Maksim-konekivääri vastasi tuliteholtaan kahdesti minuutissa ampuvaa, 300 henkistä muskettirivistöä.
Yhteydenpito ja informaation kulku muuttui myös radikaalisti teollistumisen myötä. Vastauksen saaminen kirjeeseen Intian ja Britannian välillä saattoi viedä vuoden, mutta 1837 Samuel Morse keksi ylivertaisen lennättimen.
Lennättimen avulla johtoa pitkin kulkevan sähkövirran ajoittainen katkaiseminen mahdollisti Morse-koodin käyttämisen pitkän matkan kommunikaatiossa, ja lennätinlinjoja pitkin viestit kulkivat salamannopeasti kaupungista toiseen. 1859 vuonna Britannian ja Intian välille laskettiin vedenalainen kaapeli, jolloin myös meren ylitse (vai alitse?) saattoi lähettää lennätinviestejä.
IMPERIALISMIN AIKA
Turkki, jotkin arabialaiset alueet, Persia, Afganistan, Tibet, Kiina, Mongolia, Siam, Japani, Antarktis ja Arktis, siinä alueet, jotka eivät ole olleet eurooppalaisten hallussa. Kaikki muu on ollut joko suoraan tai siirtomaana eurooppalaisen vallan alla.
Espanjan ja Portugalin siirtomaavalta hiipui muita nopeammin, kun taas britit ja Alankomaat pitivät siirtomaitaan menestyksekkäästi hallussa kauan. Vastaavasti Saksa ja Italia vasta perustivat siirtomaitaan 1800-luvun lopulla.
Siirtomaita kohdeltiin hyvin eri tavoin. Brutaalein esimerkki on Belgian kuningas Leopold II:n Kongo, jossa arvioiden mukaan useita miljoonia afrikkalaisia kuoli pakkotyön ja sadistisen määräysvallan seurauksena. 1960-luvulla siirtomaavallan aika jäi Kongossa taakse, mutta paikalliset tyrannit ovat pitäneet aluetta otteessaan siitä lähtien.
Toisessa kohteluntapojen päässä taas ovat britit, joille - ajoittaisesta julmuudesta huolimatta - oli oleellista parantaa myös siirtomaidensa oloja. Koulutusta ja moderniteetin hyötyjä pyrittiin tuomaan ihmisten saataville, usein “valkoisen miehen taakan” nimissä. Ajatuksena oli se, että modernin maailman etuoikeutetun ihmisen velvollisuus on jakaa hyvästään muille.
Nykyään “valkoisen miehen taakkaa” pidetään auttamattoman rasistisena ajatuksena, oikeutetusti. Kuitenkin kaksi brittiläisen siirtomaavallan synkintä tapausta liittyvät hieman ironisesti juuri valkoihoisten ihmisten kaltoinkohteluun. 1800-luvun puolivälissä Irlantia kohdannut nälänhätä jäi brittiläisen lainsäädännön jalkoihin, eikä ruoka-apua lähetetty varoista huolimatta. Toinen tapaus oli kolmivuotinen sota Afrikassa hollantilaisia buureja vastaan.
LÄHETYSTYÖN VAIKUTUKSET
Brittiläisen siirtomaavallan seurauksena koulutus ja elinolot paranivat ympäri maailmaa. Yhtä tärkeänä vaikuttajana toimi kuitenkin kristinusko lähetystyöntekijöineen.
Länsimaita, erityisesti kirkkoa on monesti syytetty länsimaisen maailmankuva pakottamisesta siirtomaiden kansojen ylle. Tämä syytös esitetään usein sen ajatuksen saattelemana, että tämä pakottaminen korruptoi alkuperäiset kulttuurit, jotka ovat yhtä arvokkaita kuin länsimainen kulttuurikin.
Stark kuitenkin huomauttaa, että jos näin todella ajattelee, on pidettävä tyranniaa yhtä hyvänä kuin demokratiaa, on hyväksyttävä naisten jalkojen sitominen (kiinalainen tapa), naisten ympärileikkaus, nuorten poikien kastraatio, naisleskien elävältä polttaminen aviomiehen mukana, raiskauksen uhrien kivittäminen ja orjuus, sekä on pidettävä ennenaikaista hampaattomuutta, korkeaa lapsikuolleisuutta ja lukutaidottomuutta hyväksyttävinä vaihtoehtoina länsimaiselle eetokselle.
Edellä mainitut seikat olivat sellaisia, joita erityisesti kirkko ja lähetystyöntekijät vastustivat. Lähetystyöntekijät olivat usein paikallisväestön puolella, siirtomaavallan edustajia vastaan.
Kristinuskon myönteiset vaikutukset näkyvät vielä nykypäivänä entisissä siirtomaissa. Robert D. Woodberry on osoittanut tutkimuksissaan osoittanut, että mitä enemmän tietyllä alueella on ollut protestanttisia lähetyssaarnaajia vuonna 1923, sitä todennäköisemmin alueesta on tullut demokraattinen tähän päivään mennessä. Edes bruttokansantuote ei ole ennustusvoimaltaan yhtä suuri.
Syitä tälle demokratian kehitykselle ovat ainakin seuraavat, protestanttisten lähetyssaarnaajien tukemat asiat: koulutus, lukutaito, sanomalehdet ja järjestötoiminta. Woodberryn tulokset olivat niin ällistyttävät tiedemaailmassa, että hänen koko tietokantansa altistettiin ankaralle tarkastukselle; tutkimus osoittautui vedenpitäväksi.
Kristillisen lähetystyön vaikutukset näkyvät myös siirtomaavallan jälkeisten poliittisten liikkeiden toiminnassa. Esimerkiksi sellaiset merkittävät hahmot kuten Mahatma Gandhi, Jawaharlal Nehru ja Jomo Jenyatta saivat koulutuksensa lähetystyön ansiosta Englannissa.
Hieman huonommin tunnettu, kauaskantoinen vaikutus lähetystyöllä näkyy terveydenhoidon parissa. Protestanttiset lähetystyöntekijät tekivät massiivisia investointeja, perustaen 111 lääketieteellistä koulua ja lähes 600 sairaalaa vuoteen 1910 mennessä. Lähetystyöntekijät kouluttivat ja rekrytoivat paikallisia sairaanhoidon tehtäviin, ja tämän toiminnan seuraukset näkyvät vielä tänä päivänä ympäri maailmaa.
Samoin kuin demokratian kohdalla, vuoden 1923 protestanttisten lähetyssaarnaajien suhteellinen lukumäärä on paras ennustin lapsikuolleisuuden laskulle verrattuna vuoteen 2000. Vaikutus on yhdeksän kertaa suurempi, kuin bruttokansantuotteella samassa vertailussa.
Stark sanookin, että jos nämä ovat “kulttuuri-imperialismin” seurauksia, olkoonkin niin.
Lukutaito on levinnyt ympäri maailmaa, kiitos länsimaisen ja kristillisen kulttuurin.
KOLONIALISMI JA “ALIKEHITYS”
Vuonna 1902 J. A. Hobson julkaisi teoksen “Imperialismi”, jossa väitettiin, että teollistuneet länsimaat ryöväsivät omaisuutensa raaka-aineita tuottavilta siirtomailtaan, sysäten nämä krooniseen alikehityksen tilaan. Lenin kopioi Hobsonin väitteet omaan teokseensa “Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena”, ja siitä lähtien nämä väitteet ovat olleet vasemmistolaisten, monien poliittisten tieteilijöiden ja entisten siirtomaiden nationalistien totena pitämiä. Väitteet ovat osoittautuneet vääriksi.
Hobsonia mukaillen monet “maailmanjärjestelmäteoriaa” edustavat politiikan tutkijat ovat jakaneet maailman rikkaisiin teollisuusmaihin ja köyhiin raaka-aineiden tuottajiin. Tämä on virhe.
Jos väite siitä, että raaka-ainetuottajamaat ovat aina köyhiä, ei voida selittää sitä, että Kanada ja USA ovat maailman suurimmat ruoan raaka-aineiden viejämaita. Lisäksi Yhdysvallat olivat merkittävä raa’an puuvillan, tupakan, puutavaran, turkisten ja hiilen viejä teollisen vallankumouksen alkutaipaleella, mikä entisestään asettaa väitteen huonompaan valoon.
Huomattavasi vaikeampi seikka teorian kannalta selittää on se, että 59 maata sisältänyt vertailu osoitti, että raaka-ainetuotannon ja maan bruttokansantuotteen välillä ei ole korrelaatiota. Toisin sanoen, jos teoria pitäisi paikkansa, pitäisi systemaattisesti raaka-aineiden tuottajamaiden olla heikommassa asemassa. Jatkoväite, että raaka-aineiden tuottajamaiden talouskasvu olisi hyödyttänyt vain maan eliittiä, on myös osoittautunut vääräksi.
Merkittävin isku kuitenkin tälle eriarvoisuutta suomineelle teorialle oli Patrick O’Brienin tekemä tutkimus, joka osoitti, että länsimaat olivat tappiollisessa suhteessa siirtomaihinsa. Jotkut eliitin jäsenet ja jotkin satamakaupungit toki hyötyivät suuresti siirtomaista, mutta kokonaisuutena länsimaat olivat nettomaksajia siirtomaihin nähden. Ainoa poikkeus on arvometalleja haalinut Espanja, mutta kuten aiemmin näimme, tämä vauraus oli lyhytikäistä.
Toinen, paljon absurdimpi väite maailmanjärjestelmäteoreetikkojen rivistä on ollut ajatus siitä, että mitä intensiivisemmässä kontaktissa siirtomaa on ollut emämaahan, sen huonommassa jamassa se on taloudellisesti. Toisin sanoen, jos tämä väite pitäisi paikkaansa, olisi Amazonin sademetsien heimot taloudellisesti kehittyneempiä kuin Brasilian rannikkokaupungit.
Maailmanjärjestelmäteorialle tuli vielä dramaattinen isku Neuvostoliiton sortumisen ja kauheuksien paljastumisen myötä. Maailma ei toden totta edennytkään kohti väistämätöntä sosialistista järjestystä.
VAILLINAINEN NYKYAIKAISUUS
Vaikka länsimaisen kehityksen tietyt elementit - kuten matkapuhelimet, autot ja Coca Cola - ovat levinneet ympäri maailmaa, on tämä “länsimaistuminen” ollut vaillinaista. Ympäri maailmaa monet perustavanlaatuiset poliittiset ja moraaliset näkökulmat ovat jääneet paikallisten kulttuurien jalkoihin.
Esimerkiksi arabimaissa monet puhuvat kännyköihin, ajavat autoja ja armeijat käyttävät modernia aseistusta. Tämä on kuitenkin vain ostettua ja maahantuotua länsimaisuutta, mistä puuttuvat länsimaiselle maailmankuvalle kriittiset elementit, kuten demokratia, naisten oikeudet, tai itse teollisuuskin.
Ja vaikka teollisuutta löytyisikin, ei sekään takaa länsimaisuuttaa, niin kuin Kiinan kohdalla voidaan nähdä. Huolimatta teollistumisestaan, Kiina on yhä epädemokraattinen, despoottimaisesti johdettu maa.
Stark lopettaakin teoksensa kirjoittamalla: “Epäilemättä moderneissa länsimaissa on rajoituksensa ja ongelmansa, mutta tästä huolimatta no ovat huimasti parempia kuin tuntemamme vaihtoehdot - eikä ensiksi tai tärkeiten teknologiansa takia, vaan niiden sitoutumisesta vapauteen, järkeen ja ihmisarvoon.”
---
Näin on vihdoin saatu päätökseen How the West Won. Itselleni lukukokemus oli antoisa, sillä monet aiemmat näkökulmani osoittautuivat virheellisiksi, perusteettoman pessimistisiksi ja negatiivisiksi. Teos valoi minuun uskoa sen suhteen, että länsimaiden perintö on vaalimisen arvoinen ja ainutlaatuinen ilmiö ihmiskunnan matkalla kohti (toivottavasti) parempaa, tosiasioihin perustuvaa, eikä utopioihin sortuvaa huomista tavoitellessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti