Pidemmän tauon jälkeen on vihdoin aikaa taas palata ihmettelemään Rodney Starkin kirjaa “How the West Won”. Tällä kertaa käsiteltävä 13. luku kyseenalaistaa useita kristillisen reformaation aikaan liittyviä uskomuksia.
Historiankirjoittajien suosimat näkemykset reformaation ylevästä noususta korruptoitunutta ja suvaitsematonta katolista kirkkoa kohtaan eivät aivan pidä paikkaansa.Itse asiassa koko reformaation/uskonpuhdistuksen käsite on epämääräinen, lukuisia, suhteellisen itsenäisiä kristillisiä liikkeitä allensa sulkeva käsite.
Veristen uskonkiistojen ajan merkittävin hahmo oli Martti Luther (1483-1546), johon Stark keskittyykin tässä luvusssa.
LUTHER JA LUTERILAISUUS
Luther oli vakavarisen isänsä turvin päässyt Erfurtin yliopistoon, yhteen Saksan parhaista yliopistoista, vuonna 1501. Seuraavan reilun kymmenen vuoden aikana Luther opiskeli teologian maisteriksi, sai pappisvihkimyksen ja tohtorin tutkinnon. Vuodesta 1505 Luther vaikutti Wittenbergin yliopistossa, ja mies asuikin lähes koko elämänsä Wittenbergissä.
Luther vieraili Roomassa 1510, ja kuten esimerkiksi Erasmus Rotterdamilainen viisi vuotta aiemmin häntä, järkyttyi roomalaisten kirkonmiesten välinpitämättömästä suhtautumisesta uskoon; papit esimerkiksi lukivat parodiaversioita pyhistä teksteistä messuissa. Luther ei kuitenkaan jättänyt uskoaan, vaan halusi uudistaa kirkkoa.
Viimeinen niitti Lutherille oli kirkon anekauppa. Aneiden myynti perustui ajatukseen siitä, että synnit tulisi korvata hyvillä teoilla. Korvaamattomat synnit joutuisi kärsimään kiirastulessa, ja tämän nojalla kirkko oli alkanut kaupitella aneita, joilla kiirastulessa kärventymistä voisi lyhentää. Anekauppa oli hyvin tuottoisaa toimintaa ja sitä kuvailtiinkin iskulauseella “kun kolikko kirstuun kilahtaa.
Lokakuun 31. päivä vuonna 1517 Luther naulasi kuuluisat, pääosin anekauppojen vastaiset 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen, jota käytettiin eräänlaisena foorumina väittelyaiheiden esittämiseen.
Teesit käännettiin nopeasti latinasta muille Euroopan kielille ja ne saivat massiivista julkisuutta. Roomassa närkästyttiin tästä ja Luther kutsuttiin Vatikaaniin, mutta tämä kieltäytyi. Sen sijaan kuulemistilaisuus järjestettiin Augsburgissa, kardinaali Cajetanuksen valvonnassa, mikä kuitenkin johti välien kiristymiseen ja Lutheriin pakoon paikalta.
Vastareaktiona Luther julkaisi vuonna 1520 kolme Refromaatio-tutkielmina tunnetut merkkiteoksensa. Luther kirjoitti teoksissaan voimallisesti kirkkoa vastaan, kutsuen Rooman kirkkoa paholaisen pesäksi.
Luther peräänkuulutti monia muutoksia kirkossa. Anekaupan lisäksi kyytiä saivat muut pyhäpäivät paitsi sunnuntai, pappien selibaattivalat ja kiirastuli. Luther painotti sitä, että jokaisen piti rakentaa oma suhteensa Jumalaan, ja että Pyhien Tekstien rooli on tässä korvaamaton. Lutherin ajatus oli, että vain uskolla on väliä, ja että hyvä teot ovat seurausta uskosta. Jumalan armo on tällöin ilman vastinetta saatu lahja, jota ei voinut hyvillä teoilla tai aneilla ostaa.
Lutherin ja Rooman välit kiristyivät entisestään. Vuonna 1521 Luther julistettiin pannaan ja hänet kutsuttiin Wormsin valtiopäiville selittämään näkemyksiään. Lutherilla oli takanaan Espanjan Kaarle V, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, ja Lutherin matka Wormsiin oli ritarisaattueen ja kansan tukema.
Koko länsimaiden historia olisi ollut aivan toisenlainen, jos Luther ei olisi pitäytynyt kannassaan, lausuessaan kuolemattomat sanansa “Tässä seison, enkä muuta voi.” Monet saksalaiset prinssit muodostivat liittouman Lutherin taakse, ja Lutherin omin sanoin “Täten julistan, että olen tehnyt uudistuksen, joka saa paavien korvat soimaan ja sydämet pakahtumaan.”
Anton von Wernerin tulkinta Wormsin valtiopäivistä (1843-1915)
REFORMAATION SYYT
Stark erottelee kolmenlaisia syitä reformaatiolle: taustatekijät, kuten katolisen kirkon vajavaisuudet; toiminnalliset tekijät, kuten henkilöiden ja ryhmien ominaisuudet; ja tilannekohtaiset tekijät, esimerkiksi mahdollisuus valita useasta eri vaihtoehdosta.
Lutherin teologian yksityiskohtia ei voi pitää reformaation selittävänä tekijänä, sillä harvat tosiasiassa olivat lainkaan kiinnostuneita siitä. Mutta joka tapauksessa Lutherin viesti pelastuksesta, josta kukin on itse vastuussa uskonsa kautta, sai kaikua joissain piireissä. Stark kysyykin, että kun kaikki käytännössä olivat kuulleet Lutherin sanoman, miksi vain osa kääntyi hänen puolelleen.
Monet reformaation syiksi spekuloidut tekijät, kuten Rooman korruptio, feudalismin romahdus, rahatalouden kehittyminen, teollistuminen, verotus eivät Starkin käy selityksistä siksi, että nämä muutokset olivat ajalle tyypillisiä ympäri Eurooppaa.
Samaten suhteellisen suositut, mutta täysin inhimillisen historian yksinkertaistavat selitykset pappien ja luostariväen halusta paeta selibaattejaan ja Mustan Surman vaikutuksesta kirkon suosioon ampuvat ohi maalin. Kuten edellä mainittujen seikkojen kohdalla, myös Musta Surma ja seksuaaliset impulssit ovat paljon laajempia tekijöitä, jotka eivät pysty selittämään reformaation yksityiskohtia.
Näistä taustatekijöistä Stark etenee toiminnallisiin ja tilannekohtaisiin tekijöihin.
Kirjapainon kehittymisellä on selitetty reformaation syntyä paljon. Ajatuksena on ollut, että Saksan kehittynyt kirjapainoteknologia ja sen leviäminen pienempiinkin kaupunkeihin nopeutti Lutherin kansankielisten kirjoitusten leviämistä ja vaikuttavuutta.
Tämä on kuitenkin osoittautunut vääräksi hypoteesiksi; tutkijat Hyojoung Kim ja Steven Pfaff tulivat osoittaneeksi aihetta tutkiessaan, että niissä paikoissa joissa kirjapainot pumppasivat Lutherin materiaaleja kaupattavaksi, protestanttisuutta oli itse asiassa vähemmän, kuin kirjapainottomissa paikoissa.
Kriittistä onkin huomata, että vain 5% saksalaisista osasi lukea tuohon aikaan. Reformaatio olikin pitkälti koulutetun väestönosan, ja siten eliitin piirissä tapahtunut muutos. Suurin osa alempiluokkaisesta väestä pysyi yhtä välinpitämättönä uskon yksityiskohtia kohtaan, heidät vain laskettiin kuuluvaksi tiettyyn kirkkokuntaan yhteisön johtajien uskon perusteella.
Entä sitten koulutus, opiskelijat ja professorit? ...sieltähän reformaatio alkoi. Kim ja Pfaff selvittivät, että ne yliopistot, joissa Luther oli suosittu - esimerkiksi Wittenberg ja Basel - kouluttivat selkeästi Luther-mielisiä opiskelijoita, jotka kotikaupunkeihinsa palatessaan alkoivat ajaa luterilaisuutta.
Vastaavasti Colognen ja Louvainen yliopistot olivat katolisia ja niissä opiskelijoiden koulutuksella oli päinvastainen reaktio. Osaltaan yliopistojen taipumus ylläpitää perinnettä - ja siten katolisia arvoja - selittää edellä kuvailtua kirjapainojen vaikutusta: yliopistoilla painotoiminta oli vilkasta, joten on ymmärrettävää, että konservatiiviset arvot näkyivät niiden toiminnassa ja vaikutuksissa.
Saksan kaupunkien hallintorakenne sen sijaan selittää hyvin paljon reformaation menestystä tietyillä alueilla. Luterilaisuus tarjosi monille kaupungeille mahdollisuuden säilyttää ja kehittää omaa autonomiaansa. Tämä oli erityisen houkuttelevaa ylemmälle keskiluokalle, kiltojen jäsenille ja muille, jotka joutuivat maksamaan suuria veroja kaupungin ulkopuolelle. Niin Stark kuin Kim ja Pfaffkin panivat merkille, että siellä missä paikalliset hallitsivat kaupunkia, luterilaisuus menestyi.
Luterilaisuuden leviämiseen liittyy eräänlainen paradoksi: siellä missä katolinen kirkko oli vahva, paikalliset vallanpitäjät kääntyivät luterilaisiksi. Toisaalta taas siellä, missä kirkko oli heikko, paikalliset pitäytyivät katolisina.
Katolisen kirkon valta oli hiipunut merkittävästi Ranskassa ja Espanjassa aina 1200-luvun lopulta asti, kun näiden maiden hallitsijat määräsivät kirkon tulot valtion veroille ja haalivat itselleen kirkon virkanimitysoikeudet.
Vastaavasti taas Tanskassa ja Ruotissa kirkon valta oli todella suuri ja väestö maksoi merkittäviä kymmenyksiä Roomaan. Tämä taas teki paikallisille hallitsijoille houkuttelevaksi kääntyä luterilaisuuteen ja ottaa kirkon omaisuus haltuun. Näin tapahtuikin Ruotsissa 1528 ja Tanskassa vuonna 1534. Valtavan taloudellisen hyödyn sai myös Englannin Henri VIII, joka vuonna 1536 pani toimeen kirkon varojen takavarikoinnin.
Yhtä lailla uskon asioiden kanssa merkittäväksi muodostuivat siis kysymykset siitä, mitä viivan alle jäi, ja kun kirkolla sattui olemaan mistä ottaa, niin kuninkaan, prinssit, asenkantajat, paikalliset mahtimiehet ja muut ottivat omansa, käyttäen luterilaisuutta ja katolilaisuutta parhaansa mukaan hyödykseen.
REFORMAATION SEURAUKSET
Laajasti hyväksytty ajatus luterilaisuuden seuraamuksista on kansan uskonnollisuuden radikaali virkistyminen. Kirjapainon ja Lutherin teesien uskonnolliset vaikutukset eivät loppujen lopuksi olleet kovinkaan suuret. Luther itsekin kirjoitti aiheesta tuskastuneeseen sävyyn, valitellen kansan ja kirkonmiesten tiedon puutetta kristillisestä opista.
Lutherin epätoivo ei ollut myöskään perusteetonta tai liioiteltua. Apujoukkoineen hän keräsi monien vuosien ajalta aineistoa, selvittääkseen kansan kristinopin tasoa. Merkittävässä osassa kaupunkeja esimerkiksi sunnuntaikirkkoon ei ollut tulijoita, ja niissä paikoissa, joissa kävijöitä oli, oli meno seuraavaanlaista:
“Tulijat ovat yleensä humalassa… ja nukkuvat koko seremonian ajan, paitsi joskus he tipahtavat penkiltä, aiheuttaen suurta mekkalaa, tai naiset tipauttelevat vauvojaan lattialle.” Myös kortinpeluu, käsimerkit, koirien tuominen messuun, tappelut olivat sunnuntaimessujen arkipäivää.
Tilanne ei myöskään ollut mairitteleva itse kirkonväen riveissä: monet raportit kertovat, kuinka kymmenen käskyä ja Pitkäperjantai olivat hukassa heiltä. Luterilainen reformaatio oli siis kaukana mistään uskonnollisesta heräämisestä.
Uskonnollinen vapaus ei sekään lisääntynyt reformaation myötä. 1500- ja 1600-luvuilla nähtiin verisiä uskonsotia, niistä ehkä merkittävimpänä 30-vuotinen sota, ja edellisessä luvussa kuvaillut taistot. Protestantismin perillisenä on myös pohjoismaille tyypillinen protestanttisen kirkon suosiminen valtion politiikassa, mikä Starkin mukaan on hyvä esimerkki uskonnollisen epätasa-arvon ja suvaitsemattomuuden jatkuvasta olemassaolosta.
MUUTAMIA KOMMENTTEJA PURITAANEISTA
Klassisesti on ajateltu, että reformaatiosta siinnyt puritaaninen ajattelu olisi ollut seksuaalisuutta rajoittavaa ja seksin nautinnollisuutta vähentämään pyrkivä uskonnollinen suuntaus.
Kuitenkin esimerkiksi 1640-1710 luvuilla puritaanisessa Bostonissa kuudeosassa naisten avioerohakemuksista sisälsi syytteitä miehen “aviovelvollisuuden” puutteellisesta täyttämisestä: vastaavasti esimerkiksi Massachusettsin pastori saarnasi naisen oikeudesta orgasmiin. Uuden Englannin tuomioistuimet korostivat naisen oikeutta “tyytyväisyyteen ja tyydytykseen” aviosängyssä.
Kaksi muuta suurta väitettä koskien puritaaneja on se, että he olisivat keksineet kapitalismin, tai olleet tieteellisen vallankumouksen airuet. Kuten luvussa 6 käsittelimme, kapitalismi oli ottanut ensiaskeleensa jo 900-luvun luostareissa ja reformaatioon tultaessa monet sen elementeistä olivat jo vakiintuneet osaksi eurooppalaista taloutta.
Mitä taas tieteelliseen vallankumoukseen puritaanien aikaansaannoksena tulee, oli katolilaisten panos aivan yhtä merkittävä, mutta tätä käsitellään luvussa 15.
KATOLINEN REFORMAATIO JA ORGANISOITU MONIMUOTOISUUS
Katolisen kirkon reaktio reformaatioon oli merkittävä. 1550- ja 1560-luvuilla Trenton kirkolliskokous lopetti kirkollisvirkojen myymisen, helpotti kansankielisten Raamattujen saatavuutta. Koulutukseen alettiin panostaa, ja 1700-luvulle tultaessa katoliset kirkon viranomaiset olivat hyvin lukutaitoisia ja kouluttautuneita.
Katolisen kirkon vastareaktiolla oli myös selkeästi pimeämpi puoli. Hengellisen ulottuvuuden painottamisen myötä katolinen kirkko joutui napit vastakkain kaupankäynnin ja kapitalismin kanssa niin rajusti, että edellä kuvailtu ajatus kapitalismin synnystä puritaanisissa yhteisöissä vaikutti uskottavalta.
Toinen merkittävä negatiivinen muutos oli katolisen kirkon kääntyminen tiedettä ja vapaata tutkimusta vastaan. 1500-vuotinen perinne, jossa filosofia ja tutkimus olivat kukoistaneet kirkoissa koki valtavan takaiskun, kun katolisen kirkon uudet, ankarat rajoitteet astuivat voimaan yliopistoissa.
Kapitalismin nousu ja tieteellinen vallankumous eivät siis tarkalleen ottaen syntyneet reformaation seurauksena, vaan ne olivat jo meneillään ja hyvässä vauhdissa. Ne vain sattuivat kohtaamaan vastavoiman reformoidussa katolisessa kirkossa, jolloin ne korostuivat tätä kontrastia vasten, luoden illuusion synnystään ei-katolisilla alueilla.
Mitä taas tulee monimuotoisuuteen, meni sen rauhanomaisen muodon saavuttamiseen hyvin pitkä aika, mutta joka tapauksessa tämä siemen kylvettiin reformaation myötä. Itse käsite “protestantti” tarkoittikin pitkälti vain kristittyä, joka ei kuulu katoliseen kirkkoon.
Näin jälleen yksi osuus paketissa, seuraavana on vuorossa islamilaisen kulttuurin ja sitä koskevien historiallisten harhaluulojen käsittely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti