Kun polarisaatio näyttää maailmalla kiristyvän kaikilla elämän osa-alueilla, toimii patriarkka Tikhonin satavuotinen kirje niin muistutuksena kuin varoituksenakin poliittisen vallan rajusta uudelleenjärjestelystä ideologisten tavoitteiden mukaisesti.
Patriarkka Tikhon oli Venäjän kirkon johtaja Venäjän vallankumouksen aikaan. Bolsevikkien ja patriarkan välit kylmenivät vuosien varrella ja viimeiset vuotensa patriarkka vietti kotiarestissa. Patriarkan kirje on tulisieluinen ja terävä kommentaari vallankumouksen johtajia vastaan, ja se antaa hyvin toisenlaisen näkökulman blosevikkien utopistisen projektin tilasta verrattuna moniin vallankumousta nostalgisoiviin lähteisiin.
Patriarkka Tikhon
Tämä on Tikhonin kirjeen käännökseni, joka perustuu nunna Cornelia Reesen englanninkieliseen käännökseen, joka on julkaistu blogissa "The Catalogue of Good Deeds - The Official Blog of the Catalogue of St.Elisabeth Convent".
KIRJE:
"Me osoitamme tämän Pelastajan profetian teille, nykyiset Isänmaamme kohtalon muovaajat, jotka kutsutte itseänne "kansan" komissaareiksi.
Jo vuoden päivät olette puristaneet hallituksen valtaa käsissänne ja jo nyt valmistaudutte juhlimaan lokakuun vallankumouksen vuosipäivää; mutta jokina virtaava veljienne veri, säälimättä käskyistänne vuodatettu, huutaa taivaisiin ja pakottaa meidät kertomaan teille katkeran totuuden.
Olette kaupanneet Isänmaan sieluttomaan kansainvälisyyteen, vaikka tiedätte täysin hyvin, että kun kyseessä on Isänmaan puolustus, kaikkien maiden työläiset ovat näiden maiden uskollisia poikia, eivätkä pettureita.
Valtaan tarranneina ja kansan luottamukseen vedoten, mitkä ovat lupauksenne heille, ja kuinka olette lupauksenne pitäneet?
Totisesti, olette antaneet heille leivän sijasta kiven ja kalan sijasta käärmeen (ks. Matt 7:9-10). Sodan väsyttämälle kansalle lupasitte rauhaa "ilman maanluovutuksia tai sotakorvauksia".
Mistä voitosta olisitte voineet kieltäytyä te, jotka olette johtaneet Venäjän häpeälliseen aselepoon, nöyryyttävin ehdoin, joita teillä ei ollut edes rohkeutta julkistaa täysin? "Maanluovutusten ja sotakorvausten" sijaan suuri Äidinmaamme on valloitettu, vähennetty, silvottu; ja maksuna hänelle asetetusta suojelurahasta kuljetatte Saksaan kultaa, jota ette itse ole keränneet.
Olette ottaneet pois sotilailta kaiken, minkä puolesta he taistelivat. Olette opettaneet heidät, vasta hiljattain rohkeat ja voittamattomat, hylkäämään Äidinmaan suojelun ja pakenemaan taistelukentältä.
Olette tukahduttaneet heidän sydämiensä innoittuneen ymmärryksen siitä, ettei ole suurempaa rakkautta kuin laittaa elämänsä pantiksi ystäviensä vuoksi (Joh. 15:13)
Ja vaikka olette kieltäytyneet puolustamasta Äidinmaata ulkoisilta vihollisilta, kokoatte herkeämättä armeijoitanne.
Ketä vastaan aiotte ne johtaa?
Olette jakaneet kokonaisen kansakunnan taisteleviin leireihin ja syösseet sen ennennäkemättömän julmaan veljesmurhaan.
Olette avoimesti vaihtaneet Kristuksen rakkauden vihaan, ja rauhan sijaan olette keinotekoisesti lietsoneet vihamielisyyttä luokkien välille. Ja loppua ei näy synnytämällenne sodalle, sillä te aiotte tuoda voiton maailmanvallankumouksen aavelle venäläisen työläisen ja talonpojan käsin.
Se ei ollut Venäjä, joka tarvitsi häpeällisen rauhan ulkoisen vihollisensa kanssa vaan te, jotka olette juonineet tuhotanneksenne Venäjän sisäisen rauhan peruuttamattomasti.
Kukaan ei koe olevansa turvassa; jokainen pelkää kotitarkastuksia, ryöstöjä, häätöjä, pidätyksiä ja teloituksia.
Satoja puolustuskyvyttömiä ihmisiä kaapataan, riudutetaan kuukausia vankiloissa ja usein teloitetaan ilman tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, jopa käymättä itse nimittämässänne tuomioistuimessa.
Eikä vain heitä, jotka ovat jollain tapaa syyllisiä edessänne, mutta myös heitä, jotka ovat syyttömiä, mutta jotka on otettu kiinni "vangeiksi" - nämä onnen hylkäämät ihmiset tapetaan rangaistuksena rikoksista, joita eivät edes tehneet heidän kanssaan samanmieliset, mutta usein he, jotka ovat teidän seuraajianne ja aatteidenne jakajia.
Syyttömiä piispoja, munkkeja ja nunnia teloitetaan villien, epämääräisten ja epäselvien "vastavallankumous" -syytteiden perusteella. Tämä ihmisyyden vastainen teloitus on vielä kuormittavampaa ortodokseille, sillä heltä evätään heidän viimeinen lohtunsa ennen kuolemaa - sakramentit - ja tapettujen ruumiita ei anneta heidän perheilleen kristillistä hautausta varten.
Eikö tämä ole silmittömän julmuuden huippu heidän osaltaan, jotka teeskentelvät olevansa ihmiskunnan hyväntekijöitä ja jotka oletetusti kärsivät itse julmista hallitsijoista?
Mutta teille ei riitä, että olette kastaneet Venäjän kansan kädet heidän veljiensä vereen; monien nimien takana piilotellen - avustusten, anomusten ja kansallistamisen - te työnnätte heidät kaikkein häpeilemättömimpään ja röyhkeimpään varkauteen.
Teidän vihjauksienne myötä ryövättiin ja anastettiin maa-alueita, kartanoita, tehtaita, taloja, kotieläimiä, rahaa, henkilökohtaisia tavaroita, huonekaluja ja vaatteita.
Ensin rikkaat, joita te kutsutte "porvareiksi", ryövättiin; sitten "kulakkien" liikanimen turvin menestyneemmät ja ahekrimmat talonpojat rosvottiin, jolloin köyhien määrä vain kasvoi - ei voi olla huomaamatta, että suuren, yksittäisten kansalaisten köyhdytetyn joukon myötä kansakunnan vauraus on mennyttä, ja koko maa on köyhä.
Patriarkka Tikhon oli Venäjän kirkon johtaja Venäjän vallankumouksen aikaan. Bolsevikkien ja patriarkan välit kylmenivät vuosien varrella ja viimeiset vuotensa patriarkka vietti kotiarestissa. Patriarkan kirje on tulisieluinen ja terävä kommentaari vallankumouksen johtajia vastaan, ja se antaa hyvin toisenlaisen näkökulman blosevikkien utopistisen projektin tilasta verrattuna moniin vallankumousta nostalgisoiviin lähteisiin.
Patriarkka Tikhon
Tämä on Tikhonin kirjeen käännökseni, joka perustuu nunna Cornelia Reesen englanninkieliseen käännökseen, joka on julkaistu blogissa "The Catalogue of Good Deeds - The Official Blog of the Catalogue of St.Elisabeth Convent".
KIRJE:
"Me osoitamme tämän Pelastajan profetian teille, nykyiset Isänmaamme kohtalon muovaajat, jotka kutsutte itseänne "kansan" komissaareiksi.
Jo vuoden päivät olette puristaneet hallituksen valtaa käsissänne ja jo nyt valmistaudutte juhlimaan lokakuun vallankumouksen vuosipäivää; mutta jokina virtaava veljienne veri, säälimättä käskyistänne vuodatettu, huutaa taivaisiin ja pakottaa meidät kertomaan teille katkeran totuuden.
Olette kaupanneet Isänmaan sieluttomaan kansainvälisyyteen, vaikka tiedätte täysin hyvin, että kun kyseessä on Isänmaan puolustus, kaikkien maiden työläiset ovat näiden maiden uskollisia poikia, eivätkä pettureita.
Valtaan tarranneina ja kansan luottamukseen vedoten, mitkä ovat lupauksenne heille, ja kuinka olette lupauksenne pitäneet?
Totisesti, olette antaneet heille leivän sijasta kiven ja kalan sijasta käärmeen (ks. Matt 7:9-10). Sodan väsyttämälle kansalle lupasitte rauhaa "ilman maanluovutuksia tai sotakorvauksia".
Mistä voitosta olisitte voineet kieltäytyä te, jotka olette johtaneet Venäjän häpeälliseen aselepoon, nöyryyttävin ehdoin, joita teillä ei ollut edes rohkeutta julkistaa täysin? "Maanluovutusten ja sotakorvausten" sijaan suuri Äidinmaamme on valloitettu, vähennetty, silvottu; ja maksuna hänelle asetetusta suojelurahasta kuljetatte Saksaan kultaa, jota ette itse ole keränneet.
Olette ottaneet pois sotilailta kaiken, minkä puolesta he taistelivat. Olette opettaneet heidät, vasta hiljattain rohkeat ja voittamattomat, hylkäämään Äidinmaan suojelun ja pakenemaan taistelukentältä.
Olette tukahduttaneet heidän sydämiensä innoittuneen ymmärryksen siitä, ettei ole suurempaa rakkautta kuin laittaa elämänsä pantiksi ystäviensä vuoksi (Joh. 15:13)
Ja vaikka olette kieltäytyneet puolustamasta Äidinmaata ulkoisilta vihollisilta, kokoatte herkeämättä armeijoitanne.
Ketä vastaan aiotte ne johtaa?
Olette jakaneet kokonaisen kansakunnan taisteleviin leireihin ja syösseet sen ennennäkemättömän julmaan veljesmurhaan.
Olette avoimesti vaihtaneet Kristuksen rakkauden vihaan, ja rauhan sijaan olette keinotekoisesti lietsoneet vihamielisyyttä luokkien välille. Ja loppua ei näy synnytämällenne sodalle, sillä te aiotte tuoda voiton maailmanvallankumouksen aavelle venäläisen työläisen ja talonpojan käsin.
Se ei ollut Venäjä, joka tarvitsi häpeällisen rauhan ulkoisen vihollisensa kanssa vaan te, jotka olette juonineet tuhotanneksenne Venäjän sisäisen rauhan peruuttamattomasti.
Kukaan ei koe olevansa turvassa; jokainen pelkää kotitarkastuksia, ryöstöjä, häätöjä, pidätyksiä ja teloituksia.
Satoja puolustuskyvyttömiä ihmisiä kaapataan, riudutetaan kuukausia vankiloissa ja usein teloitetaan ilman tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, jopa käymättä itse nimittämässänne tuomioistuimessa.
Eikä vain heitä, jotka ovat jollain tapaa syyllisiä edessänne, mutta myös heitä, jotka ovat syyttömiä, mutta jotka on otettu kiinni "vangeiksi" - nämä onnen hylkäämät ihmiset tapetaan rangaistuksena rikoksista, joita eivät edes tehneet heidän kanssaan samanmieliset, mutta usein he, jotka ovat teidän seuraajianne ja aatteidenne jakajia.
Syyttömiä piispoja, munkkeja ja nunnia teloitetaan villien, epämääräisten ja epäselvien "vastavallankumous" -syytteiden perusteella. Tämä ihmisyyden vastainen teloitus on vielä kuormittavampaa ortodokseille, sillä heltä evätään heidän viimeinen lohtunsa ennen kuolemaa - sakramentit - ja tapettujen ruumiita ei anneta heidän perheilleen kristillistä hautausta varten.
Eikö tämä ole silmittömän julmuuden huippu heidän osaltaan, jotka teeskentelvät olevansa ihmiskunnan hyväntekijöitä ja jotka oletetusti kärsivät itse julmista hallitsijoista?
Mutta teille ei riitä, että olette kastaneet Venäjän kansan kädet heidän veljiensä vereen; monien nimien takana piilotellen - avustusten, anomusten ja kansallistamisen - te työnnätte heidät kaikkein häpeilemättömimpään ja röyhkeimpään varkauteen.
Teidän vihjauksienne myötä ryövättiin ja anastettiin maa-alueita, kartanoita, tehtaita, taloja, kotieläimiä, rahaa, henkilökohtaisia tavaroita, huonekaluja ja vaatteita.
Ensin rikkaat, joita te kutsutte "porvareiksi", ryövättiin; sitten "kulakkien" liikanimen turvin menestyneemmät ja ahekrimmat talonpojat rosvottiin, jolloin köyhien määrä vain kasvoi - ei voi olla huomaamatta, että suuren, yksittäisten kansalaisten köyhdytetyn joukon myötä kansakunnan vauraus on mennyttä, ja koko maa on köyhä.
Houkuttelemalla kouluttamattomia ja tietämättömiä helpoilla ja ilmaisilla ansioilla, olette sumentaneet heidän omatuntonsa ja suukapuloineet heidän synnintuntonsa; mutta millaisten nimien takana piilottelettekaan pahantekoanne, murha, väkivalta ja varastaminen säilyvät vakavina synteinä ja rikoksina, jotka huutavat taivaisiin.
Te lupasitte vapauden.
Vapaus on suuri hyvä, jos se on oikein ymmärretty - kuten vapaus pahasta, toisten sorrosta ja laittomuudesta ja mielivallasta.
Mutta te ette ole antaneet tätä vapautta; vapaus jonka annoitte koostuu kaikenlaisista alimpien joukkohalujen hemmottelusta, murhan ja varkauden rankaisemattomuudesta. Kaikki todellisen sivistyksen ja korkeamman henkisen vapauden esimerkit te olette murskanneet armotta.
Onko se vapautta, kun kukaan ei voi tuoda ruokaa kotiin tai vuokrata asuntoa ilman erikoislupaa, kun perheet ja toisinaan kokonaisen asuinrakennuksen asukkaat häädetään ja heidän omaisuutensa heitetään taivasalle, kun kansalaiset keinotekoisesti jaetaan arvoluokkiin, joista tietyt määrätään nälkiintymiseen ja ryöväykseen?
Onko se vapautta, kun kukaan ei voi lausua mielipidettään pelkäämättä vastavallankumoussyytteitä?
Missä on sanan- ja lehdistönvapaus, missä on kirkossa saarnaamisen vapaus?
Monet rohkeat saarnaajat ovat jo maksaneet marttyyrien verellään; sosiaalisen ja poliittisen keskustelun ja kritiikin ääni vaimennetaan; koko lehdistö, lukuunottamatta kapea-alaista bolsevikki-lehdistöä, on täysin kuristettu.
Erittäin tuskaisa ja julma on uskonvapauden loukkaus.
Päivääkään ei kulu ilman, että lehdistönne ei julkaise tietoja hirviöimäisimmistä herjauksista, jumalanpilkasta tai ivasta, joita Kristuksen kirkkoa tai sen palvelijoita kohtaan lausutaan. Te solvaatte alttarin palvelijoita, pakotatte piispat kaivamaan juoksuhautoja ja lähetätte papit saastaisin töihin. Olette nostaneet kätenne kirkon läpi sukupolvien uskollisilta keräämää perintöä vastaan, ajattelematta lainkaan heidän viimeisiä toiveitaan.
Olette sulkeneet suuren joukon luostareita ja kirkkoja ilman syitä tai järkeä. Olette estäneet pääsyn Moskovan Kremliin - uskollisen kansan pyhään perintökalleuteen. Tuhoatte kirkkoyhteisön ikivanhan muodon - seurakunnan; tuhoatte veljeskunnat ja muut hyväätekevät ja kasvatukselliset Kirkon instituutiot, suljette ja hajotatte hiippakuntien kokoukset ja sekaannutte ortodoksisen Kirkon sisäiseen hallintoon.
Karkottamalla pyhät kuvat kouluista ja kieltämällä uskonkasvatuksen, riistätte lapsilta sen henkisen ravinnon, jota ortodoksinen kasvatus tarvitsee.
Mitä muuta voin sanoa? Minulta loppuisi aika (Heb. 11:32) kuvata kaikkia katastrofeja, jotka ovat kohdanneet Äidinmaatamme.
En aio puhua kerran suuren ja mahtavan Venäjän romahduksesta, rautateidemme rappiosta, ennennäkemättömästä maanvijelyksen tuhosta, nälästä ja kylmästä, joka uhkaa kaupunkejamme tai kaiken arkielämälle välttämättömän puutteesta. Kaikki voivat nähdä nämä asiat.
Kyllä, meitä koettelevat kauheat ajat, eivätkä ne hälvene ihmisten sieluista pitkään aikaan, kun ne kerran ovat pimentäneet Jumalan kuvan ja runnoneet paikalle pedon kuvan. Profeetan sanat ovat täytetyt:
Heidän jalkansa rientävät pahoihin tekoihin, he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia, he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä. (Jes. 59:7.)
Me tiedämme, että vastalauseemme herättävät vain raivoa ja närkästystä teissä, ja että te tulette etsimään tekosyytä, jolla syyttää meitä viranomaisten vastustamisesta, mutta mitä korkeammalle "vihan pilarinne" kohoaa, sitä todempia ovat vastalauseidemme todistukset.
Ei ole meidän asiamme tuomita maallisia valtoja; kaikki valta, Jumalan sallima, vetäisi puoleensa meidän siunauksemme jos se todella olisi "Jumalan palvelija", alamaistensa hyväksi, ei pelotteenna hyville töille, vaan pahuudelle (Room. 13:3).
Nyt teille, jotka käytätte valtaanne vainotaksenne naapurianne ja tuhotaksenne syyttömät, me tarjoamme neuvon sanamme: juhlistakaa valtaannousunne vuosipäivää vapauttamalla vangit, laittamalla loppu verenvuodatukselle, väkivallalle ja tuholle ja uskon vainoamiselle; älkää kääntykö tuhon puoleen, vaan lain ja järjestyksen vahvistamiseen, antakaa kansalle heidän syvästi kaipaamansa ja ansaitsemansa lepo sisällissodasta.
Muutoin kaikki veri, jonka olette vuodattaneet vaaditaan teiltä (ks. Luuk. 11:50), ja te, jotka tartuitte miekkaan, kaadutte miekkaan (ks. Matt. 26:52).
Marraskuun 7. 1918."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti