Carl Jung vanhalla iällä.
PERSOONALLISUUDEN RAKENNE
Psyyke on Jungin tärkeimpiä käsitteitä, joilla hän kuvaa henkilön henkistä kokonaisuutta. Psyyke jakaantuu tietoiseen ja ei-tietoiseen osaan, ja niillä on omat tehtävänsä.
Tietoisuus on se osa henkilöstä, joka on henkilön sellaisenaan tietämä. Ajattelu, tunteminen, aistiminen ja intuitiivinen kokemus ovat tietoisuuden tapoja kohdata maailma ja toimia siinä. Tietoisuuden järjestystä Jung kutsuu egoksi. Ego on siis tietoisuuden kulloinenkin muoto, joka riippuu yksilöstä itsestään. Ego määrittää henkilön tietoista persoonaa, se suodattaa tietoisuuden keräämiä kokemuksia ja kätkee alitajuntaan sellaiset asiat, joita se ei tarvitse tai halua kohdata.
Tietoisuus ja ego ovat erottamattomassa vuorovaikutuksessa alitajunnan kanssa. Jung jakaa alitajunnan henkilökohtaiseen, persoonalliseen alitajuntaan ja kollektiiviseen alitajuntaan.
Henkilökohtainen alitajunta on se osa henkilön ei-tietoista psyykeä, johon on kasaantunut kaikki henkilön omassa elämässä kohtaamansa asiat ja muistot, joita ei ole eritelty ja yhdistetty osaksi tietoisuutta. Erityinen ilmiö henkilökohtaisessa alitajunnassa ovat kompleksit, yksittäisiä kokemuksia yhdistävät kategoriat. Esimerkiksi isä-kompleksi voi henkilöllä tarkoittaa alitajuista, jäsentymätöntä kokemusten joukkoa, joita yhdistää henkilön suhde isäänsä.
Kollektiivinen alitajunta on kenties Jungin tärkein käsite. Se sisältää sellaiset kulttuuriset ja yleismaailmalliset alitajuiset kokemukset, jotka piilevät kaikkien ihmisten psyykeissä. Näitä yhteisen alitajunnan sisältöjä Jung jäsentää arkkityypin käsitteellä. Arkkityyppejä on monia, joista tärkeimmät ovat Persoona, Anima, Animus, Varjo ja Itse.
Persoona on kollektiivisen alitajunnan se osa, joka yhdistää yksilön yhteisöön ja antaa tälle roolin. Esimerkiksi yhteisö voi tunnistaa lääkärin roolin, ja joku tietty yksilö voi toimia lääkärinä tämän jaetun käsityksen nojalla. Toisin sanoen henkilö ottaa lääkärin persoonan, eräänlaisen naamion kantaakseen, jolla hän yksinkertaistaa psyykkisen kokonaisuutena muille ja itselleen vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi.
Jung ajatteli, että kunkin psyykessä on maskuliininen ja feminiininen osa. Miehillä Animus on tämä feminiininen osa. Animus kantaa niitä henkilön oman elämän yli vaikuttavia, lähes ikiaikaisia merkityksiä, jotka koskevat miehen suhdetta naiseen, äitiin ja kumppaniin. Mies heijastaa Animansa kohtaamiinsa naisiin, ensiksi äitiinsä, ja miehen tehtävänä suhteessa omaan feminiiniseen puoleensa on oppia erottamaan Animansa oikeista yksilöllisistä naisista. Animus tulee yleensä miehen psyykessä esiin yksittäisen, mystisen naisen hahmossa.
Animus on naisen psyyken maskuliininen osa. Sitä koskevat samanlaiset sisällöt kuin Animustakin, mutta vastakkaisen sukupuolen näkökulmasta. Animus tulee yleensä naisen psyykessä esiin arvovaltaisten miesten joukkona.
Varjo on kollektiivisen alitajunnan se osa, joka sisältää henkilön oman sukupuolen psyykkiset ainekset. Sanana ”varjo” viittaa siihen, että alitajuisessa muodossaan Varjo tulee esiin vaarallisissa, hallitsemattomissa muodoissaan. Esimerkiksi silmittömiä sotatoimia tai väkivaltaa voisi kuvata maskuliinisen Varjon purkauksena, kun taas lapsensa tukahduttavan äidin hahmo – esimerkiksi Hannun ja Kertun noita-akka – on feminiinisen Varjon puoli. Varjon tietoinen kohtaaminen, erittely ja jäsentäminen on välttämätöntä, jos tavoitteena on eheä psyyke.
Kenties kuvan ajatusta miettimällä kohtaisimme pimeän puolemme rohkeammin.
Itse on se kollektiivisen alitajunnan osa, joka välittää sitä psyykeä eheyttävää prosessia, jonka kautta henkilö voi eriyttää ja jäsentää psyykeään. Itsen kehittyessä psyyke tulee harmonisemmaksi, mitä voidaan kuvata esimerkiksi ilmaisuilla ”tiedän kuka olen” tai ”tunnen olevani ehjä”. Itsen kehittyminen vie aikaa ja vaatii paljon aktiivisia toimia, erityisesti omia unia ja fantasioita tarkastelemalla.
Edellä kuvatut persoonallisuuden rakenneosaset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ne voivat olla harmoniassa tai ristiriidassa. Tämän lisäksi yksittäinen osa voi kompensoida jotain toista osaa. Esimerkiksi jos miehen Varjo on heikko, saattaa tämän Animus ottaa suuren osan psyykessä, joka tulee esiin poikkeuksellisen feminiinisenä toimintana (yksilön kontekstissa – jokaisen ihanne-Itse on erilainen).
PERSOONALLISUUDEN LIIKKEET
Jungille psyyke on suhteellisen suljettu kokonaisuus. Se vastaanottaa kokemuksia, mutta mustan aukon tavoin sieltä ei karkaa mitään, mikä sinne on kerran päätynyt. Vastaanotetut kokemukset ja henkilön sisäsyntyiset ominaisuudet tuottavat psyykkisen energian, libidon, joka on yksinkertaisesti se voima, joka toimii psyyken toiminnan polttoaineena.
Psyyke pyrkii aina tasapainoon, mikä tarkoittaa psyykkisen energian tasaista jakautumista psyyken eri osien välillä. Käytännössä tätä tilaa ei koskaan synny, vaan psyyken epätasapainot ja jatkuvasti sisään virtaavat kokemukset pitävät psyyken liikkeessä aina.
Psyykkiset arvot ohjaavat psyykkisen energian liikkeitä. Psyykkiset arvot ovat niitä tavoitteita, joita kohti henkilön psyyke, niin tietoinen kuin alitajuinenkin puoli, pyrkivät. Esimerkiksi, jos Persoona on saanut liian suuren osan henkilön psyykessä, voi tällöin Persoonaansa korostavan henkilön toiminnasta päätellä, että Persoona määrittää henkilön psyykkisiä arvoja. Sama pätee muihin psyyken osiin. Psyykkisistä arvoista antavat vihjeitä toiminnan tarkastelun lisäksi komplekseihin perehtyminen, tunnereaktiot ja intuitiivinen tulkinta.
Psyykkisen energian virta sisään tiettyyn osaan vahvistaa sitä, virta ulos heikentää. Tätä liikettä Jung kuvaa progression ja regression käsitteillä. Esimerkiksi jossain tilanteessa henkilön Varjo saattaa olla merkittävimmässä osassa, mutta psyykkisen energian virratessa ulos Varjosta, psyyken muut osat voimistuvat, jolloin toisenlainen hierarkia syntyy, ja prosessi alkaa jälleen alusta.
Psyykkinen energia voi ”kanaalisoitua”, uomautua. Tämä tarkoittaa alkukantaisen, vaistomaisen psyykkisen energian ohjautumista uudenlaisella tavalla. Esimerkiksi monien kulttuurien siirtymärituaalit toimivat esimerkkinä, jossa aiemmin vaistonvarainen toiminta alkaa saada monimutkaisempia ja symbolisempia ilmaisumuotoja. Jung korostaa, että tämä uomautuminen on tärkeää siksi, että psyykkisen energian uomautuminen on verrattavissa vesivoimalla toimivaan sähkögeneraattoriin: vesi virtaa koskessa ja sen voima muuttuu sähkövirraksi johdossa – sähkö on kuitenkin käyttöominaisuuksiltaan aivan toisenalaista, kuin kosken vesi.
PERSOONALLISUUDEN KEHITYS
Persoonallisuuden kehityksen tärkeimmät käsitteet Jungille ovat individuaatio (edellä ”eriyttäminen”), integraatio (edellä ”jäsentäminen”) ja transsendenssi.
Individuaatio on se prosessi, jonka kautta yksilö tulee tietoiseksi ja erottaa toisistaan psyykensä eri osat. Individuaatio alkaa kaikilla samasta pisteestä, möhkälemäisestä ykseydestä ja etenee kohti hienojakoisempaa kokonaisuutta. Individuaatio tapahtuu väistämättä, ja on ainoastaan mahdollista valita suhtautumistapansa siihen. Jos henkilö välttää individuaatiota, pyrkii säilymään jäsentymättömässä, epätietoisessa tilassa, tällöin psyykkiset voimat myllertävät alitajunnassa ja henkilö on niiden armoilla. Toinen vaihtoehto on pyrkiä tietoiseen individuaatioon, jota voi edistää itseään tarkkailemalla, kouluttautumisella ja omia kiinnostuksiaan seuraamalla.
Integraatio ja transsendenssi ovat individuaation seuraava askel. Psyyken osien eriytyessä omiksi kokonaisuuksikseen psyyke voi alka yhdistää niitä toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämän integraation avulla yksilö voi ylittää psyykensä jakautuneen luonteen ja tehdä itsensä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ilmaistuksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ailahtelevan maskuliinisuuden ja feminiinisyyden sijaan henkilö pystyy toiminnassaan ilmentämään näitä puolia yhtäaikaisesti ja tasapainoisesti, esimerkiksi olemalla oikeudenmukainen ja myötätuntoinen samanaikaisesti.
Vanhemmat vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen. Poikalapsella Varjo kehittyy suhteessa isään, Anima suhteessa äitiin. Tyttölapsella tilanne on päinvastainen. Muut kasvattajat, ikätoverit ja ympäröivä yhteiskunta vaikuttavat tietenkin myös psyyken kehitykseen.
Persoonallisuus kehittyy yksilöllisesti, mutta on myös säännönmukaisuuksia, joita se seuraa. Yksi tällainen säännönmukaisuus on edistyminen ja vetäytyminen (myös ”progressio” ja ”regressio”, mutta tätä ei tule sekoittaa aiemmin mainittuun regressioon). Esimerkiksi henkilön kehittäessä Persoonansa huippuunsa kyseessä on progressio. Kun kyseinen Persoona lakkaa toimimasta halutulla tavalla, joko sisäisten tai ympäristön muutosten takia, tietoisuus vetäytyy itseensä etsimään vastauksia alitajunnasta, regressoituu. Tällöin esimerkiksi unet voivat antaa osviittaa siitä, minkälaisia ongelmia, kysymyksiä ja ratkaisuja psyyken uudet olosuhteet tuovat tullessaan.
Toinen keskeinen tekijä on ikä. Ennen murrosikää lapsi on vaistonvaraisesti toimiva yksilö, jolla alkaa vuosien karttuessa kehittyä tietoinen ego. Murrosiässä psyyken tehtävä on irroittautua lapsuuden tiedottomasta tilasta ja ottaa vastaan tietoinen aikuisuuden vastuu – haasteena on tämän vastuun vapaaehtoinen kohtaaminen, ja siksi päättäväisyyden ja tahdon kehittäminen on tärkeää tässä iässä.
Keski-ikään tullessa psyyken kehitysvaateet muuttuvat. Henkilö on luultavasti (toivon mukaan) luonut toimivan Persoonan ja vakiinnuttanut itsensä. Jungin mukaan keski-iän vakiintunut psyyke väsähtää saavutettuuaan tavoitteensa, Persoona on tyhjentynyt energiasta ja uusi, sisäiseen ja henkiseen kehitykseen tähtäävä vaihe voi alkaa. Vanhuuteen tullessa psyyke alkaa vaipua tietoisuudesta takaisin alitajuntaan, kuoleman lopulta korjatessa omansa.
PSYKOLOGISET TYYPIT
Jungilla on kahdeksan psykologista tyyppiä, jotka ovat inspiroineet nykypäivän persoonallisuustutkimusta. Kaksi asennetta, ekstroversio ja introversio yhdistyvät neljään psyyken tietoisuuden funktioon, ajatteluun, tuntemiseen, aistimiseen ja intuitioon.
Ekstrovertti ajattelija on tiedemiesmäinen, ulkoisen maailman säännönmukaisuuksista ja laeista, siis abstrakteista ominaisuuksista kiinnostunut henkilö.
Introvertti ajattelija on vastaavasti sisäisen maailman liikkeistä kiinnostunut henkilö, esimerkiksi psykologi tai filosofi.
Ekstrovertti tuntija on ympäristön muutoksiin tunnepitoisesti suhtautuva henkilö, esimerkiksi villityksiä seuraava fani.
Introvertti tuntija on tunteensa omana tietonaan pitävä, toisinaan karismaattiselta vaikuttava salaperiäinen henkilö.
Ekstrovertti aistija on kiinnostunut tosiasioista, parhaana esimerkkinä trivia-tiedostaan tunnettu henkilö.
Introvertti aistija on omaan kokemusmaailmaansa helposti jumittuva henkilö.
Ekstrovertti intuitiivi on ulkoisen maailman mahdollisuuksiin innokkaasti suhtatutuva henkilö, esimerkiksi ympäriinsä poukkoileva ideanikkari.
Introvertti intuitiivi on sisäisen maailman mahdollisuuksiin kiinnittynyt henkilö, esimerkiksi taitelija, visionääri tai profeettamainen henkilö.
Persoonallisuustyyppeihin vaikuttavat henkilön sisäsyntyiset ominaisuudet, mutta myös psyyken kasvu. Tasapainoiseksi pyrkivän henkilön on otettava tehot irti luontaisista ominaisuuksistaan ja individuaation, integraation ja transsendenssin avulla opittava soveltamaan muitakin persoonallisuuspiirteitä tietoisesti.
SYMBOLIT JA UNET
Jung tuskin kirjoitti yhtäkään tekstiä, joissa hän ei olisi viitannut symboleihin tai (usein asiakkaidensa) uniin.
Jungille unet ovat alitajunnan tapa tuoda tietoisuuden käsille toistaiseksi heikosti artikuloitua asioita, joiden avulla psyyken kehitys voisi edistyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki unet olisivat tällaisia, vaan esimerkiksi unohtumattomat, voimakkaan symboliset tai toistuvat unet antavat vihjeitä alitajunnan liikkeistä.
Symbolit ovat alitajunnan maailman representaatiota, joiden avulla on mahdollista yrittää ymmärtää monimutkaisia psyykkisiä ilmiöitä, tai ainakin antaa niille jollakin tapaa kommunikoitava muoto. Symboleiden kautta primitiiviset kollektiivisen alitajunnan sisällöt saavat uudenlaisen ilmaisumuodon, joka on usein laajempi ja merkityksellisempi kuin sen aiempi muoto (vrt. kanaalisaatio/uomautuminen).
Mandala-kuviot ovat psyyken yhtenäistymisen symboli Jungille.
Unien ja symbolien merkityksiä voimistamalla, amplifikoimalla on mahdollista yksilön kohdalla prosessoida alitajunnan sisältöjä tehokkaammin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erilaisilla terapeuttisilla tekniikoilla, kuten puheterapialla, taiteella tai päiväkirjan pitämisellä pyritään tarkastelemaan henkilön psyykessä esiintyneitä tai huomion kiinnittäneitä symboleita, jolloin niiden takana piilevät, henkilölle relevantit merkitykset voivat tulla paremmin esiin. Näin alitajunnan muutokset saavat ilmaistavan muodon, mikä edesauttaa psyyken kehitystä.
LOPUKSI
Tämä oli tiivistelmä Jungin ajattelusta ja tärkeimmistä käsitteistä. Toivottavasti se on hyödyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti